archived
Arvioitu lukuaika 6 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Yritykset matkalla hiilineutraaleiksi – millä pelisäännöillä?

Mitä hiilineutraalius on ja millä pelisäännöillä se voidaan saavuttaa? Joukko suomalaisia yrityksiä kokoontui Sitran ja SYKEn johdolla työstämään aihetta.

Kirjoittaja

Julkaistu

Mitä hiilineutraalius on ja millä pelisäännöillä se voidaan saavuttaa? Tätä kokoontui pohtimaan joukko suomalaisia yrityksiä Sitran ja Suomen ympäristökeskuksen järjestämässä työpajassa Helsingissä 15. huhtikuuta. Tilaisuudessa käsiteltiin tavoitteiden asettelua, menetelmiä ja työkaluja sekä viestintää. Näkökulmia ja vertailukohdetta Suomen tilanteeseen toi vieraileva luennoitsija professori Gregory A. Norris Harvardin yliopistosta.

Hiilineutraalius on tällä hetkellä yritysten agendalla ajankohtaisempi kuin koskaan. Nykyään sillä on kuitenkin syvällisempi merkitys kuin 2000-luvun alkuvuosina, jolloin termi löi itsensä läpi yritysten keinona nostaa ympäristöprofiiliaan ja luoda ”vihreitä” brändejä päästökompensaatioiden avulla suhteellisen nopeasti ja helposti. Tällöin hiilineutraaliuden symbolinen arvo saattoi nousta näkyvämmäksi kuin siihen sisältyvä todellinen ympäristöparannus.

Tänä päivänä hiilineutraalius on ennen kaikkea pitkän tähtäimen strateginen tavoite ja päämäärä, joka saavutetaan asteittain. Tavoitteeseen sisältyy lupaus siitä, että kestävämmän liiketoiminnan ja puhtaamman tulevaisuuden puolesta ollaan valmiita panostamaan. Tämä on välttämätöntä yhteisissä ilmastotalkoissa ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi alle kahden asteen kynnysarvon.

Hiilineutraaliudella on kuitenkin suuri merkitys yrityksen sidosryhmäviestinnässä ja siten iso vaikutus yrityksen maineelle ja menestykselle huolimatta siitä, että sen sisältö on jossain määrin vakiintumaton eikä yhteisiä pelisääntöjä sen käytölle ole. Termi pitää pintansa viestinnässä ehkä juuri siksi, että se on helppo kommunikoida ja ymmärtää – ainakin yleisellä tasolla.

Nettopäästöt nollaan

Lähtökohtaisesti hiilineutraalius viittaa tilaan, jossa kasvihuonekaasujen nettopäästö on nolla. Käytännössä tämä siis tarkoittaa tilannetta, jossa päästöjä on vähennetty merkittävästi, mutta niitä kuitenkin syntyy ja jäljelle jäävät päästöt voidaan kompensoida. Päästötöntä liiketoimintaa ei ole, eikä hiilineutraalius erilaisine määrittelyineen aseta määrällisiä vaatimuksia oman toiminnan kasvihuonekaasupäästöjen todelliselle leikkaamiselle.

Meillä ja maailmalla on toki myös yrityksiä, joissa tämä malli toimii. Tällöin pääpaino on päästöjen vähentämiseen tähtäävissä toimissa ja päästökompensaatioiden osto on lähinnä pienimuotoista tai se nähdään väliaikaisena työkaluna esimerkiksi siirryttäessä asteittain kohti uusiutuvan energian käyttöä. Suomessa voisi olla vielä potentiaalia luoda laajemmat markkinat kompensoinnille – jos näin haluaisimme – sillä meillä käsitteen uskottavuus ei ole kokenut inflaatiota samalla tavalla kuin esimerkiksi USA:ssa, jossa päästökompensaatiot alkavat olla tiensä päässä yleisesti hyväksyttävänä keinona saavuttaa hiilineutraalius.

Suomessa päästökompensointi ei ole koskaan lyönyt itseään läpi todellisella ryminällä. Se on monesti nähty lyhytnäköisenä toimintana, johon sijoitetut rahat voitaisiin käyttää järkevämmin todellisiin käytännön toimiin päästöjen vähentämiseksi yritysten sisällä. Energiatehokkuustoimenpiteiden lisäksi moni yritys panostaa tänä päivänä päästövähennysten oston sijaan oman, uusiutuvan energiantuotannon lisäämiseen. Tästä voisivat yritysten lisäksi hyötyä myös niiden asiakkaat.

Hiilineutraaliuden fokus on siirtynyt prosessista strategiseksi työkaluksi kohti kestävää liiketoimintaa. Mitä syvemmälle yrityksen strategiaan hiilineutraalius on upotettu, sen todennäköisemmin se vaikuttaa koko yrityksen tapaan toimia, ja jollain tasolla ja aikavälillä ehkä myös siihen, millaista liiketoimintaa yritys tulee tekemään ja miten se asemoi itsensä tulevaisuuden ”hiilineutraalissa maailmassa”. Ehkä tässä onkin asian ydin? Hiilineutraalius on päämäärä ja toiminnan innoittaja, jota kohti mennään sille rakennetun tiekartan ohjeistamana. Tiekartta päivittyy ja välitavoitteet konkretisoituvat matkan varrella. Välitavoitteita pitää olla, jotta päämäärää kohti voidaan mennä, jotta edistysaskeleet voidaan nähdä ja jotta niistä voidaan viestiä läpinäkyvästi.

Elämme nyt siirtymävaihetta. Yhteiskunta on asettanut kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita vuoteen 2050. Yrityksille näin pitkälle ulottuvien konkreettisten hiilineutraaliustavoitteiden asettaminen on vaikeaa jo siksikin, että ”todellisen” hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää myös järjestelmätason muutoksia yhteiskunnassa ja sen eri sektoreilla, ja nämä muutokset voivat olla hitaita. Tämä nähdään mm. siirtymisessä aurinkotalouteen tai biotalouteen. Yksittäisen yrityksen tavoitteiden asettamista auttaa verkostoituminen toisten yritysten kanssa tai ainakin yhteisten tavoitteiden asettaminen eri toimialoille.

Kirjoittamattomat säännöt

Suomessa hiilineutraaliuden pelikentällä kirjoittamattomina sääntöinä ovat olleet avoimuus, läpinäkyvyys, rehellisyys ja pitkäjänteisyys. Panoksina pelissä on paljon, eikä vähiten yrityksen tuotot, tuotteet, maine, tehokkuus ja osaaminen.

Tehokkuuden kannalta on oleellista päättää, miten päästöjen vähentämistoimet järkevimmin toteutetaan, missä laajuudessa ja millä aikataululla. On järkevää verrata omia toteutuneita tavoitteita myös siihen päästövähennysten tasoon, joka eri sektoreilla tulisi saavuttaa globaalien ilmastotavoitteiden näkökulmasta. On myös olennaista tunnistaa, mitkä ovat ne tuotteet, joita voidaan markkinoida hiilineutraaleina ja mikä on asiakkaan niistä saama hyöty.

Viestinnässä on tärkeää kertoa paitsi yrityksen hiilineutraaliustavoite myös avata, mitä hiilineutraalius juuri meidän yrityksessämme merkitsee. Usein yritysten viestinnässä on kerrottu mieluummin hiilineutraaliuteen tähtäävistä kestävistä tai vähähiilisistä toimenpiteistä, jotka ovat konkreettisemmin mitattavia kuin hiilineutraalius. Maineen säilyminen edellyttää rehellistä, avointa ja tosiasioihin perustuvaa viestintää.

Lopulta kokonaisuus ratkaisee. Katollinen aurinkopaneeleja voi vetää nettopäästöt nollaan, mutta kyse on myös siitä, miten kestävästi yritys muuten toimii. Laadukkaat, kestävät ja energiatehokkaat tuotteet ja ratkaisut auttavat pienentämään myös asiakkaiden päästöjä eli synnyttämään positiivista kädenjälkeä. Kädenjälki kertoo siitä päästövähenemästä, joka yrityksen tarjoamilla ratkaisuilla saadaan aikaan toisaalla. Positiivinen kädenjälki ei ole yhteismitallinen hiilijalanjäljen kanssa, vaan ennemminkin myönteinen tapa viestiä innovatiivisten ja energiatehokkaiden tuotteiden ja toiminnan vaikuttavuudesta.

Päällimmäisenä tilaisuudesta jäi mieleen suomalaisten yritysten innostus, osaaminen ja oivallus hiilineutraaliuden mahdollisuuksista tarjota uusia liiketoimintamalleja sekä myönteinen asenne hiilineutraaliutta kohtaan strategisena suunnannäyttäjänä. Suomessa hiilineutraalius on säilyttänyt uskottavuutensa paremmin kuin monessa muussa maassa. Kustannussäästöjen lisäksi hiilineutraaliuteen tähtäävät tavoitteet ja toimet ovat tuoneet yrityksiin uutta osaamista ja opettaneet niitä tuntemaan toimittajaverkostonsa paremmin. Uusia hiilineutraaleja tuotteita on kehitetty ja lanseerattu kasvavan kysynnän innoittamana. Laajimmillaan hiilineutraaliuden mahdollisuuksien ymmärtäminen on synnyttänyt uusia liiketoimintakonsepteja.

Katso ja lataa tilaisuuden esitykset SlideSharesta:

johtava asiantuntija Tiina Kähö, Sitra
tutkija Katriina Alhola ja Jáchym Judl, SYKE
professori Gregory A. Norris, Harvardin yliopisto

Järjestimme tilaisuuden jälkeen työpajan yrityksille. Täältä löydät työpajassa pidetyt Katriinan ja Gregin alustukset.

Mistä on kyse?