Kannattaako biojätteestä tehdä kaasua vai multaa?

Biojätteen jalostaminen liikennekäyttöön on kannattavaa paitsi ympäristön kannalta myös taloudellisesti.

Helsingin Sanomat julkaisi perjantaina 31. tammikuuta 2014 artikkelin Pienpanimon mäskistä tehty biokaasu näyttää mallia miljoonahyötyjen kehittämiseen, ja siinä kerrottiin, kuinka jyväskyläläisen käsityöläispanimon käytetystä ohramaltaasta tehdään biokaasua liikennepolttoaineeksi. Artikkelissa kerrottiin myös tekemistämme laskelmista, joilla perusteltiin biokaasun tuotannon mielekkyyttä.

Koska aihe on tärkeä ja on hyvä, jos siihen voi perehtyä tarkemminkin, avaan tässä enemmän tekemiämme laskelmia.

Panimo tuottaa vuodessa 65 000 litraa olutta, mistä syntyy noin 30 tonnia jätettä. Jos se vietäisiin tavallisen biojätteen tavoin kompostoitavaksi, kustannukset sen käsittelystä olisivat panimolle noin 4 000 euroa. Jyväskylässä Mustankorkean kompostointilaitoksella biojätteestä tehdään multaa esimerkiksi viherrakentamiseen, joten osa ravinteista saadaan talteen. Kompostoinnissa biojätteeseen sitoutunut energia muuttuu kuitenkin lämmöksi, vesihöyryksi ja hiilidioksidiksi, joita ei saada hyötykäyttöön.

Kun biojäte muutetaan biokaasuksi, energia saadaan esimerkiksi liikennekäyttöön, jolloin se korvaa kallista ulkomaista bensiiniä. Se on niin arvokasta, että esimerkiksi Panimo Hiisi ei joudu maksamaan käsittelystä mitään. Panimo siis säästää järjestelyllä jätteenkäsittelykulut, ja lisäksi tietää tekevänsä hyvän teon ympäristön hyväksi. On arvioitu, että jatkossa hyvälaatuisesta biojätteestä – jota panimojäte on – tulee kilpailua ja siitä ollaan jopa valmiita maksamaan.

Panimon tuomasta mäskistä tehdään Kalmarin biokaasulaitoksella vuodessa biokaasua määrä, joka korvaa liikennekäytössä 6 000 litraa bensiiniä. Bensiinin hinta on noin 1,60 euroa/litra, joten kaasun käytöllä säästetään 9 600 euron edestä bensiiniä. Kalmarin tankkausasemalla biokaasu hinnoitellaan kuitenkin maltillisesti: bensiinilitraa vastaava määrä kaasua (noin 1 m3 metaania normaalipaineessa) maksaa vain 95 senttiä. Siksi autoilija maksaa liikennebiokaasusta vain 5 700 euroa, ja säästää siis 3 900 euroa.

Biokaasulaitoksen rakentaminen ja ylläpito eivät ole tietenkään ilmaisia, ja biokaasuauton hankkiminen tai oman auton muuttaminen biokaasukäyttöön maksavat nekin jotakin. Silti laskelma osoittaa, että toiminta on taloudellisesti järkevää sekä panimolle (säästää 4 000 euroa vuodessa), autoilijalle (säästää 3 900 euroa vuodessa) että biokaasulaitokselle (tuloja 5 700 euroa vuodessa). Myös aluetalous hyötyy, kun myyntihinta, 5 700 euroa, jää kiertoon paikallistalouteen toisin kuin tuontipolttoaineesta maksettu hinta.

Laskimme tämän pohjalta myös koko Jyväskylän alueen (175 000 asukkaan ja kaupan) biojätteestä saatavan biokaasun potentiaalia liikennekäytössä. Biojätettä kertyy alueella kaikkiaan 14 000 tonnia vuodessa. Se ei ole energiasisällöltään aivan panimojätteen veroista, mutta siitä saisi arvoilta noin 2 miljoonaa kuutiota metaania, eli se voisi korvata liikennekäytössä 2 miljoonaa litraa bensiiniä. Sillä voisi ajaa noin 30 miljoonaa kilometriä, mikä vastaa noin 1 500 autoilijan vuotuista polttoaineenkäyttöä. Samoilla hinnoilla biokaasulaitos voisi saada kaasun myynnistä tuloja 1,9 miljoonaa euroa vuodessa. Kaasu korvaisi liikennekäytössä bensiiniä 3,2 miljoonan euron edestä  ja merkitsisi autoilijoille 1,3 miljoonan euron säästöjä vuodessa.

Biokaasun liikennekäyttö on tietenkin monimutkaisempaa kuin sen polttaminen voimalaitoksessa lämmöksi tai sähköksi ja lämmöksi. Jos yllä mainittu 2 miljoonaa kuutiota kaasua myydään energiantuotantoon esim. 20–30 euron kuutiohinnalla, siitä saadaan tuloja noin 400 000–600 000 euroa. Liikennekäytössä sen arvo on kuitenkin moninkertainen ja se korvaisi kallista tuontibensiiniä.

Tekemämme laskelmat ovat hyvin karkeat, eikä niissä ole otettu huomioon esimerkiksi verotusta, laitteistojen vaatimia investointeja tai niihin tarvittavia tukia.

Tässä vielä laskelmat erikseen:

Panimo Hiisi (luvut per vuosi)

Koko Jyväskylä