archived
Arvioitu lukuaika 3 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Sitran lausunto talousvaliokunnalle – ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030

Kirjoittaja

Julkaistu

Talousvaliokunnan lausuntopyyntö 7.3.2014 Komission tiedonanto, Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020-2030

Sitran lausunto 12.3.2014

Sitra kiittää mahdollisuudesta lausua Euroopan komission ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita vuosille 2020–2030 koskevassa asiassa.

EU:n komissio on asettanut tavoitteen vähentää päästöjä vuoden 1990 tasolta 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU:lle kokonaisuutena esitetään 27 prosentin ohjeellinen tavoite uusiutuvan energian osuudelle, mutta pakollisista jäsenmaakohtaisista vaatimuksista ollaan luopumassa.  EU on aiemmin asettanut tavoitteeksi vähentää ilmastopäästöjä 80–90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Suomi (lausuntopyynnön liitteessä) katsoo, että vuoden 2020 jälkeisten päästövähennystavoitteiden tulee olla linjassa ns. kahden asteen yleisen lämpenemistavoitteen kanssa. Tiedossa olevan viimeisen tutkimustiedon valossa 40 % tavoite vuoteen 2030 ei ole riittävä. Vaarallisen ilmastonmuutoksen estämiseksi ja eurooppalaisen energiajärjestelmän uudistamiseksi nopeammassa aikataulussa tavoitteen tulisi olla rohkeasti vähintään 50 prosenttia. Tällä on käsittääksemme merkittävä innovaatioita vauhdittava vaikutus.

Energiaintensiivisen teollisuuden aseman turvaaminen on ymmärrettävä kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta tämän hetken taloudellisessa ahdingossa. Energiapolitiikka on toisaalta jo muuttunut yhteiskunnallisen uudistumisen ajuriksi ja transformaation välineeksi maailmassa, mistä eräänä esimerkkinä mm. Korean mittavat hankkeet älykkään energiajärjestelmän kehittämiseksi osana elinkeinopolitiikkaa. Myös professori Jeffrey Sachs totesi äskettäin kansainvälisessä tapahtumassa Berliinissä, että jokainen maa tarvitsee nyt oman energiakäänteensä, tarkoittaen muutosta kunkin maan omista mahdollisuuksista lähtien. Suomalainen professoritiimi antoi saman viestin toteamalla, että uuden energiapolitiikan kärjeksi tulee nostaa kasvu ja työllisyys. Energia on uudenlainen tuotannontekijä ja instrumentti, joka vauhdittaa innovaatioita, tehokkuuden kasvua, ja uuden älykkään teknologian käyttöönottoa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA näkee tapahtumassa olevan muutoksen samalla tavalla. Perustuotanto turvataan, mutta sen rinnalla on kiireellistä luoda kasvua ja kilpailuetua energiajärjestelmiä uudistamalla. Ketteryys muuttua, sekä osaaminen ja älykkyys ovat Suomelle mahdollisuuksia.

Panostaminen uusiutuvaan energiaan ja biopolttoaineisiin on Suomelle tärkeä mahdollisuus. Maakohtaisia sitovia tavoitteita ei kuitenkaan aseteta enää, mikä vähentää politiikkatoimien päällekkäisyyttä ja tuo toivottua joustavuutta kansalliselle energiapolitiikalle. Komission ehdotus hallinnointijärjestelmästä muodostuu tällöin tärkeäksi työvälineeksi jatkossa. Kansallisiin energiasuunnitelmiin panostaminen on hyvä asia. Niiltä tulee edellyttää laadukasta konkretiaa, ennustettavuutta, läpinäkyvyyttä ja yhdenmukaisuutta. Suomen on hyvä asettaa silti oma kansallinen tavoite uusiutuville oman kokonaistarkastelun pohjalta. Tämänkin tavoitteen tulisi olla riittävän kunnianhimoinen, ja eteenpäin nykyisestä.

Päästöoikeuksien sääntelymekanismin kehittämiselle tulee asettaa suuret vaatimukset, jotta päästökauppasektorille syntyy aitoa niukkuutta ja päästöoikeuksien hinnalle nousupaine. Markkinavakausvaranto-järjestelmän toimivuudesta pitäisi siten saada hyvissä ajoin varmuus sekä päätös päästöoikeuksien ilmaisjaon päättymisestä energiaintensiiviselle teollisuudelle riittävän ajoissa. Nyt ei ole selvyyttä siitä, millainen on hyvin toimiva hiilikauppajärjestelmä.

 

Mistä on kyse?