Kohti kestävää talouspolitiikkaa – miksi?

Käytännön talouspolitiikka on lyhytjänteistä sekä fokusoi talouskasvuun ja valtion budjettiin. Tämä ei riitä: pitäisi omaksua pitkä suunnitteluhorisontti ja laaja-alainen tarkastelutapa.

Ihminen kärsii lyhytnäköisyydestä (myopia): annamme enemmän painoa nykyisyyden kuin kaukaisen tulevaisuuden tapahtumille. Nuoret eivät juuri murehdi tulevia eläkkeitään. Tulevat sukupolvet eivät ole läsnä päätöksiä tehtäessä, vaikka vaikutukset monelta osin toteutuvat vasta heidän elinaikana. Poliitikot tavoittelevat ennen seuraavia vaaleja mainostettavia pikavoittoja. Etujärjestöjen lobbaus korostaa nykyisyyttä tulevaisuuden kustannuksella.

Viipeet talous- ja yhteiskuntapolitiikassa ovat usein pitkiä. Erilaiset kumulatiiviset prosessit jäävät liian vähälle huomiolle. Politiikan vaikuttavuus on usein sitä suurempi mitä aiemmin ongelmiin tartutaan (vrt. esim. Stern-raportti). Polkuriippuvuuden takia moni päätös rajaa tulevia kehitysuria (vrt. ydinvoima).

Pitkä aikajänne pakottaa huomioimaan moniongelmaisuutta (talous, ympäristö, hyvinvointi) ja keskinäisiä kytkentöjä. Tämä edistää eri tahojen välistä dialogia, torjuu siiloutumista ja synnyttää niitä innovaatioita, joilla aikakautemme haasteisiin pystytään paremmin vastaamaan.                    

Eli vastaus otsikon kysymykseen on: tarvitsemme vastapainoa lyhytnäköisyydelle, etenkin kun politiikan vaikutukset ovat kauaskantoisia ja koska pitkäjänteisyys parantaa politiikan vaikuttavuutta.

Lue myös blogisarjan toinen ja kolmas osa Mikä kestävän talouspolitiikan strategia? sekä Kestävä talouspolitiikka – prosessi puuttuu