archived
Arvioitu lukuaika 2 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Tukevampi pohja ilmastosopimukselle

Aiempien neuvottelukierroksien mammuttitekstien pohjalta olisi ollut liki mahdotonta kursia kasaan valmista sopimusta Pariisin kokouksessa.

Kirjoittaja

Julkaistu

Ilmastoneuvottelujen rinnakkaispuheenjohtajat julkistivat hiljattain uuden pohjapaperin Pariisin sopimukseksi. Miltä se oikein näyttää?

Aiemmilla kierroksilla neuvottelut alkoivat muistuttaa joulukuusen koristelemista. Jokainen maa lisäsi pohjaan omat muotoilunsa sopimustekstiksi, eikä juuri mitään karsittu pois.

Lopputulos oli sekava ja hallitsemattoman pitkä. Mammuttitekstin pohjalta olisi ollut liki mahdotonta kursia kasaan valmista sopimusta ratkaisevassa Pariisin ilmastokokouksessa.

Nyt puheenjohtajat ovat siistineet ja järkeistäneet tekstiä. Aiemmasta 85 sivusta sopimusluonnos on supistunut vain 20 sivuun.

Puheenjohtajilla ei ole valtuuksia heivata pois valtioiden esittämiä muotoiluja. Sen sijaan he ovat ryhmitelleet ehdotukset kolmeen koriin.

Ensimmäisessä korissa ovat kirjaukset, jotka kuuluvat luontevasti varsinaiseen sopimustekstiin. Toiseen koriin on sujautettu teknisemmät muotoilut, joille paras paikka on ilmastokokouksen tekemä päätös kansainvälisen sopimuksen sijaan.

Kolmoskorissa kirjaukset odottavat lajittelua. Ne saattavat siis vielä päätyä pidentämään myös sopimustekstiä.

Vaikka uusi pohja on olennaisesti aiempaa siistimpi, vilisee teksti auki olemista merkitseviä hakasulkeita. Esimerkiksi sopimuksen voimassaoloa koskeva kohta näyttää tältä: ”the end date of this agreement [shall] [should] [other] be [2030] [2040] [2050] [2100] [durable forever]”.

Maat ovat siis ehdottaneet viittä eri kirjausta voimassaoloajaksi. Lisäksi on vielä päättämättä, kuinka tiukasti takaraja kirjataan; siis ”pitääkö” vai ”pitäisikö” sopimuksen päättyä tuolloin. Jatkoneuvotteluissa maiden pitää päästä sopuun jokaisesta hakasulkein merkitystä erimielisyydestä.

Ajoittain teksti on sipulimaista. Luonnoksessa on kahdeksan päävaihtoehtoa siitä, miten maiden ilmastositoumukset kirjataan sopimukseen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on puolestaan kolme alavaihtoehtoa, joista yhdessä on edelleen kaksi alavaihtoehtoa.

Sopimusluonnoksessa heijastuvat tutut kiistat. Kestoaihe on se, mitä maita velvoitteet koskevat. Mitä vaaditaan rikkailta teollisuusmailta, mitä voidaan odottaa kehitysmailta?

Kuinka paljon köyhien maiden ilmastotyötä tuetaan rahallisesti ja kuka maksaa laskun? Miten eri maiden päästövelvoitteet määritellään ja miten niitä tulee tarkistaa ajan kuluessa? Entä kuinka sitoumusten noudattamista tulisi valvoa?

Neuvoteltavaa siis piisaa. Seikkaperäisen erittelyn sopimuksen kiistakysymyksistä voi lukea Carbon Briefin blogista.

Tärkeintä tässä vaiheessa kuitenkin on, että neuvotteluille on nyt saatu hallittavan mittainen pohja. Järkevä Pariisin ilmastosopimus on mahdollista rakentaa puheenjohtajien tekstin varaan.

Mistä on kyse?