archived
Arvioitu lukuaika 5 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Tämän vuoksi jättiuudistuksessa kannattaa kuunnella tamperelaisia

Kaiken onnistumisen ehdottomana edellytyksenä on järjestäjän ja tuottajien välinen, luottamukseen perustuva yhteistyö.

Kirjoittaja

Julkaistu

Virheistä ja onnistumisista kannattaa ammentaa oppia, varsinkin jos kyse on historiallisen mittaluokan uudistuksesta, joka koskee kaikkia suomalaisia. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistumisessa avainasemassa on luottamukseen perustuva yhteistyö ja kumppanuus.

Monet suomalaiset kaupungit ottivat vuosituhannen vaihteen tienolla toiminnan ohjausmallikseen niin sanotun tilaaja-tuottaja -mallin. Mallin sovelluksia oli yhtä paljon kuin soveltajakaupunkeja, mutta yhteistä kaikille oli se, että tilaaja ja tuottaja erotettiin hallinnollisesti toisistaan ja osapuolille määriteltiin erilaiset roolit kunnan toiminnassa. Yhteistä on myös se, että nyt lähestyttäessä 2020-lukua nämä kaupungit ovat luopuneet tai luopumassa sisäisestä tilaajan ja tuottajan erottelusta sekä siirtymässä uudenlaisiin hallintomalleihin.

Mielenkiintoista on, että hallituksen linjaukset sote-uudistuksesta rakentuvat nyt järjestäjän ja tuottajan eriyttämiselle. Käytännössä siis tilaaja-tuottaja -mallin varaan, vaikka sitä nimitystä ei tästä käytetäkään. Sote-uudistuksessa edetään nyt siis toistakymmentä vuotta edelläkävijäkaupunkien perässä. Toivottavasti kuitenkin niin, että kaupunkien kokemuksista otetaan opiksi ja sote-uudistuksen myötä Suomeen ja sen maakuntiin syntyy moderni 2020-luvun toiminta- ja johtamismalli.

Sote-uudistuksen valmistelijoiden kannattaakin nyt herkällä korvalla kuunnella muun muassa hämeenlinnalaisia, oululaisia ja tietysti meitä tamperelaisiakin. Parempaa osaamista tilaaja-tuottaja -mallin epäonnistumisista ja onnistumisista ei löydy muualta. Eikä samoja virheitä kannata tehdä montaa kertaa.

Palvelujen järjestäjällä tulee olla selvä ja vahva rooli

Yksi kuulemistilaisuus jo järjestettiinkin sosiaali- ja terveysministeriössä. Jos siitä tilaisuudesta nostaa yhden kaikkien tiltu-kaupunkien (tilaaja-tuottaja) esityksissä vahvasti esiin nostetun asian, niin se oli ehdottomasti kysymys palvelujen järjestämisestä. Näiden kaupunkien yhteinen viesti oli se, että oleellista on määritellä palvelujen järjestäjän tehtävät ja asema. Tuotannon organisointi voidaan sen sijaan jättää maakunnille itselleen. Ainakin tammikuussa esitellyissä suunnitelmissa STM:n valmistelun painopiste näytti kyllä olevan lähes pelkästään tuotannon organisoinnissa.

Järjestäjän ja tuottajien roolien hahmottaminen näyttää muutoinkin olevan kovin hankalaa. Jo käsitteet ymmärretään eri tavoilla. Meille tiltu-kunnille käsitteissä ole mitään epäselvää. Meidän on myös helppo perustella miksi järjestäjän rooli on ensiarvoisen tärkeä.

Kokemuksemme on, että järjestäjän ja tuottajan eriyttäminen on edellytys toimivalle monituottajamallille. Kun vapaa valinta on sote-uudistuksen ytimessä, korostuu järjestäjän irrallisuus tuotannosta entisestään. Järjestäjän on kuitenkin oltava riittävän vahva ja osaava, jotta se pystyy hallitsemaan kokonaisuutta ja ohjaamaan palveluiden tuotantoa.

Yhtä lailla oleellista on se, että palvelujen hankinnasta ja kilpailuttamisesta sekä valinnanvapauden toteutuksesta päättää järjestäjä. Vain tällä tavoin julkinen ja yksityinen tuotanto voidaan asettaa samalle viivalle. Järjestämiseen kuuluu oleellisesti myös valintojen tekeminen. Tämän takia poliittisen ohjauksen pitää kohdistua palvelujen järjestämiseen. Tuotannon ohjauksessa poliittinen ohjaus on kokemustemme mukaan tarpeetonta tai pahimmillaan jopa haitallista.

Luottamukseen perustuva kumppanuus onnistumisen edellytys

Palvelujen integraatiota on käytetty koko sote-uudistuksen keskeisenä perusteena. Tärkein kysymys tässä kuitenkin on se, kenelle integrointitehtävä kuuluu? Se, että julkinen palvelutuotanto kootaan yhteen isoon kokonaisuuteen voi varmasti edistää integraatiota, mutta ei ole sen edellytys. Monituottajamallissa on joka tapauksessa lukuisa joukko yksityisiä ja kolmannen sektorin tuottajia, jotka eivät kuitenkaan ole osa isoa julkista palvelutuotanto-organisaatiota. Tuotannon integrointi isoksi kokonaisuudeksi saattaa lisäksi uhata vapaata valintaa ja vahvistaa julkisen toimijan etulyöntiasemaa suhteessa yksityisiin toimijoihin.

Tämän takia asiakaslähtöinen palveluintegraatio kuuluukin ensisijassa järjestäjälle. Järjestäjän tehtävänä on katsoa palveluita kokonaisvaltaisesti ja varmistaa, että palvelut muodostavat asiakkaan näkökulmasta toimivan ja yhtenäisen palveluketjun.

Kun järjestäjä vastaa integraatioista, voi se ohjata sopimuksilla ja hankinnoilla palvelutuottajia muodostamaan erilaisia yhteistoimintamuotoja. Tällaisia esimerkkejä on jo olemassa. Tampereen Kotitori-integraattorimalli on yksi toimiva ja tuloksellinen toteutusmalli. Tampereella valmistellaan parhaillaan myös mallia, jossa tulevaisuuden kunta, maakunta ja yksityiset toimijat muodostaisivat allianssin Tesoman kaupunginosaan suunnitellun hyvinvointikeskuksen palveluiden tuottamiseksi. Tuotantoa voidaan siis ohjata integroitumaan paljon monipuolisemmin muilla tavoilla kuin kokoamalla tuotanto-organisaatiot yhdeksi isoksi hallinnolliseksi toimijaksi.

Vahva järjestäjä ei kuitenkaan saa merkitä heikkoa tuottajaa. Siitäkin meillä on kokemuksia. Oli kyseessä yksityinen tai julkinen palvelutuottaja, tuottajille annettava vapauksia organisoida ja tuottaa ”tilattu” palvelu eri tavoilla. Järjestäjän tehtävänä on siis määritellä haluttu lopputulos ja arvioida sen toteutuminen eikä puuttua yksityiskohtaisesti tuottajan toimintaan.

Sitran ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä 51 kunnan alueella pilotoimista palvelupaketeista Tampereella testataan parhaillaan lääkinnällisen kuntoutuksen palvelupakettia. Tavoitteena on paitsi määritellä paketin sisältöä ja testata sen käyttöönottoa isossa organisaatiossa, myös arvioida tilaaja-tuottaja -mallin kokemuksia ja mallin soveltuvuutta sosiaali- ja terveyspalvelujen ohjaukseen ja järjestämiseen kansallisesti.

Jo tässä vaiheessa voin paljastaa tärkeimmän opin tilaaja-tuottaja -malleista: Kaiken onnistumisen ehdottomana edellytyksenä on järjestäjän ja tuottajien välinen, luottamukseen perustuva yhteistyö ja kumppanuus.

Kirjoitus on osa Huomisen sote -blogisarjaa, jossa tutustutaan palvelupakettien pilottihankkeisiin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote), Pohjois-Karjalan alueella (Siun Sote), Pohjois-Savon alueella (Kuopio, PSSHP, Kysteri, Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä), Varsinais-Suomessa, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä, Tampereella, Porvoossa ja Turussa. Lisätietoa palvelupakettien pilottihankkeista löydät täältä.

Mistä on kyse?