archived
Arvioitu lukuaika 5 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Tulenkantajia ja tulevaisuuden tähtiä

Julkaistu

Tämän päivän tulenkantajat tarttuvat yrittäjyyteen muuttaakseen maailmaa, kirjoittavat Henna Keränen ja Joonas Mikkilä.

Pitkään jatkunut taloudellinen alamäki on näkynyt kurjina lukuina työttömyysasteessa. Myös korkeasti koulutetut ovat kohdanneet työttömyyttä: maisterikaan ei voi suhtautua omaan työllistymiseensä itsestäänselvyytenä. 

Kaikesta huolimatta koulutus on tutkitusti edelleen tehokas lääke työttömyyttä vastaan. Erityisosaaminen ja laaja-alaiset asiantuntijataidot kasvavat opintojen ja työelämäkokemuksen kertyessä.

Työmarkkinatilanteet heilahtelevat, ja äkillinen disruptio, murros, voi kohdata mitä tahansa alaa. Muutokselta voi suojautua vain olemalla itse sopeutumiskykyinen ja aloitteellinen, valmis jalostamaan osaamistaan tai siirtymään kokonaan uudelle kentälle, tarpeen mukaan myös itseään yrittäjämäisesti työllistäen.

Muutosvalmius perustuu yksilön kykyyn soveltaa henkistä ja sosiaalista pääomaansa uudessa ympäristössä ja uudessa työmuodossa samalla uutta oppien. Käyntikorttiemme uudenkarheat työnimikkeet kertovat tulevaisuudesta, johon olemme liikkumassa ja johon omat kokemuksemme ja valmiutemme meitä ohjaavat.     

Mikael Jungner puhui eräässä Sitran koulutuskeskiviikkotilaisuudessa uudenlaisesta maailmasta, jossa luovuus, verkostot ja rohkeus ovat menestyksen avainsanoja. Samassa puheenvuorossa Jungner selitti, että Suomi menestyi kyllä hyvin taylorismin kultakaudella, kun oli selvää, mitä pitää tehdä. Taylorilainen työ oli ylhäältä ohjattua, epäitsenäistä ja hitaasti muuttuvaa. Työ oli myös alisteista teknologialle ja pääomalle.

Nyt ja jatkossa asetelma on toisin päin. Osaava työ hyödyntää teknologiaa, eikä rahakasa ole enää ehdoton edellytys menestyvälle toiminnalle. Luovuus ja verkottuneisuus korostuvat ja perinteiset hierarkiat murtuvat. Pelastusta Suomelle oli tarjolla, mutta piti vain odottaa seuraavan sukupolven tuloa.

Jungnerin havainto osuu oikeaan. Kun katsoo nuorimpia ikäluokkiamme, voi hyvällä syyllä myöntää käynnissä olevan todellisen sukupolvimurroksen: nuori sukupolvi näkee työelämän muuttuneen ja osaa myös toimia siinä. Erityisen totta tämä on yrittäjyyteen liittyvien asenteiden kohdalla. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että milleniaalimme ovat tällä saralla omaa luokkaansa.

Yhä useampi nuori pitää yrittäjyyttä kiinnostavana vaihtoehtona

2000-luvun alussa vain pari prosenttia 18–24-vuotiaista suomalaisista esitti kansainvälisessä GEM-tutkimuksessa aikovansa perustaa yrityksen lähimmän kolmen vuoden aikana. Nyt vastaavasta ikäryhmästä jo joka viides arvioi suuntaavansa yrittäjäksi. Muutostahti on ollut melkoinen.

Perheyritysten liiton selvityksen mukaan alle 35-vuotiaista 44 prosenttia on täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä ”minua houkuttelee ajatus, että perustaisin oman yrityksen”. Kaikkein myönteisimmin yrittäjyyteen suhtautuvat alle 20-vuotiaat.        

Sama trendi on nähtävissä oppilaitoksissamme. AMIS 2016 -tutkimuksen mukaan ammattiin opiskelevista peräti 46 prosenttia on kiinnostunut toimimaan yrittäjänä. Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevistakin jo joka viides pitää yrittäjyyttä todennäköisenä uravaihtoehtona.

Nuorten asennemuutosta selittänee osaltaan yrittäjyyden arvostuksen vahvistuminen koko yhteiskunnassa. Tämä näkyy myös suomalaisnuorten keskuudessa, joiden arvostus yrittäjien luomia työpaikkoja sekä tuotteita ja palveluita kohtaan on Eurobarometrin mukaan eurooppalaista huippua.

Merkittävin tekijä nuorten yrittäjyysinnon taustalla löytyy nuorten työhön liittämistä arvostuksista ja niissä tapahtuneesta muutoksesta. Yhä useampi nuori tavoittelee työltä vakaan toimeentulon lisäksi mahdollisuutta aikaansaada merkityksellisiä ja edistyksellisiä asioita. Tämän päivän tulenkantajat tarttuvat yrittäjyyteen muuttaakseen maailmaa.

Mutta onko kohonnut kiinnostus kääntynyt yritystoiminnaksi? Tulokset eivät vielä anna aihetta tuulettamiseen. Tilastotietojen mukaan alle 30-vuotiaiden yrittäjien absoluuttinen määrä on ollut hienoisessa kasvussa 2000-luvun ajan, joskin viimeisinä vuosina on tapahtunut pientä pudotusta.

Pieniä viitteitä käänteestä kuitenkin on. Suomen Uusyrityskeskukset ry:n mukaan vuonna 2015 uusiyrityskeskusten neuvontapalveluiden kautta virranneista uusista yrityksistä jo 55 prosenttia oli alle 35-vuotiaiden ja 35 prosenttia alle 30-vuotiaiden perustamia.

Pelkkä innostus ei siis yksin riitä. Lisäksi tarvitaan määrätietoista tukevaa toimintaa, jotta yhä useampi nuori siirtyy puheista tekoihin perustaen uuden yrityksen tai hypäten vanhan puikkoihin. Samalla meidän on pidettävä huoli yrittäjyyden yleisistä olosuhteista ja kannusteista, oli kyse sitten verotuksesta, työmarkkinoiden rakenteista tai yleisestä sääntely-ympäristöstä.

Oppilaitoksilla on keskeinen rooli nuorten yrittäjyyden tukemisessa. Kaikilla koulutusasteillamme tulisi olla tarjolla mahdollisuuksia yritystoiminnan tai yrittäjämäisen työnteon harjoittelemiseen käytännössä, joko yksin tai ryhmässä. Koulupolulta kertyneet kokemukset ja verkostot madaltavat merkittävällä tavalla kynnystä yrittäjäksi ryhtymiseen. Ilolla onkin tervehdittävä korkeakoulukampuksille järjestäytyneitä opiskelijavetoisia yrittäjyysyhteisöjä (Entrepreneurship societies) ja yrittäjäjärjestön piirissä toimivaa Nuorten Yrittäjien verkostoa.

Yrittäjämäisen toiminnan harjoittelu myös parantaa nuorten yleisiä työelämätaitoja. Viime vuonna osallistuimme 4UNI haastekilpailuun, jossa ideana on ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia, kuten työn kohtaantoa tai terveyserokuilua liiketoiminnan keinoin. Opiskelijat hakivat yksilöinä mukaan, ja vetäjät muodostivat heistä poikkitieteellisen tiimin. Näin varmistettiin ristiin oppiminen ja diversiteetti. Säännöt olivat selkeät: ilman liiketoimintapotentiaalia kisaa ei voi voittaa. Kilpailun aikana opiskelijoita valmennettiin ja sparrattiin eteenpäin.  Tuli voitto tai ei, jokainen osallistuja sai kuitenkin tuiki tärkeitä valmiuksia ja taitoja tulevaisuutta ajatelleen: oppeja liiketoiminnasta, pitchauksesta, sijoittajavalmiuksista, kokeilukulttuurista ja vaikkapa muotoiluista. Ja ennen kaikkea arvokkaita verkostoja.

Juuri tällaisia poikkitieteellisiä projekteja tarvitsemmekin opiskelijoiden työelämä- ja yrittäjyystaitojen vahvistamiseksi. Ja juuri tällaisia rohkeita, ennakkoluulottomia tulevaisuuden tekijöitä, tulenkantajia tarvitsemme.

Kirjoittajat:

Henna Keränen toimii asiantuntijana Sitran Uusi työelämä ja kestävä talous -teema-alueella.

Joonas Mikkilä on Suomen Yrittäjien järjestöpäällikkö, joka vastaa järjestön Nuorten Yrittäjien toiminnan kehittämisestä ja koordinoinnista.

Mistä on kyse?