sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.”Tämä on hieno maa. Demokratia toimii, kaikki saavat äänestää”, intoili taksikuski ulkomailla. ”Jahas, ketä äänestit viimeksi” kysyin. ”Reagania. Hänen jälkeen on tullut vain korruptoituneita roikaleita.”
Kuljetusyrittäjän mielestä demokratia on erinomainen asia, mutta se tuottaa kehnoja poliitikkoja. Järjestelmän kivijalkaan uskotaan, vaikkei siihen sitten viitsisikään 20 vuoteen osallistua. Demokratiaa voi autoilijan mielestä kannattaa vaikka ulkopuolelta. Suomessa taas demokratian perusteiden vastustaminen nousee demokraattisten prosessien kautta. Vaalikampanjan aikana ja vaalien jälkeen on kuullut pelottavia avautumisia ihmisoikeuksien, sanavapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta.
Minä olen saanut demokratiaherätykseni monessa vaiheessa: vaihto-oppilaana USA:ssa, Nuoren Keskustan Liiton aktiivijäsenenä, virkamiehenä Euroopan parlamentissa ja valtiovarainministeriössä, Transparencyn johtokunnan jäsenenä sekä vaalivalvontamissioilta Balkanilla ja Kaukasuksella. Olen oppinut arvostamaan vapaata, moniarvoista mediaa, puolueiden jäsenistöä, räntäsateessa esitteitä jakavia ehdokkaita ja arvonsa tuntevia kansalaisia.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys missään, ei edes Suomessa. Se on pyöräilyä. Jos etenee, pysyy pystyssä. Jos pysähtyy, huojuu. Jos yrittää peruuttaa, kaatuu. Suomessakin meidän on mietittävä, kuinka demokratiamme pysyy liikkeessä kriisittyvän talouden kuoppaisella tiellä, populismin yllättävien puuskien puhaltaessa.
Omaa mieltäni on viime aikoina askarruttanut budjettiprosessien ja julkisten hankkeiden rahoittamisen demokratisointi. Maailman parhaiten koulutettua kansakunnalle voi antaa suorempaa valtaa yhteisten varojen käyttöön. Kuinka sen tekeminen onnistuu vastuullisesti ja tehokkaasti? Otetaan selvää.