|
Etusivu > Kansallinen luonnonvarastrategia > Puheenjohtajan palsta
|
Puheenjohtajan palsta |
Sirkka Hautojärvi 19.12.2008
Ryhmä on enemmän kuin päiden summaKäytä päätäsi – älä keskity hiileen, opasti Petri Vasara luonnonvarastrategiaa laativaa ryhmää Helsingin lentoaseman seminaarissa marraskuisen Yhdysvaltain matkan alkajaisiksi. Hän sai vastalauseen hiilen merkityksen väheksymisestä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Keskustelussa näkyi, miten jonkin asian nostaminen esiin koetaan toisen asian vähättelynä. Jokaisella on yleensä omaan hyvään asiantuntemukseensa perustuvat lempiajatukset, joiden pitäisi näkyä seinällä mieluummin isoilla kirjaimilla puhuttiin, mistä puhuttiin.
Kun erilaisista asiantuntijoista kootaan laaja monipuolinen ryhmä, kuten tämä strategiaryhmä, haasteena on löytää yhteinen viitekehys ja yhteinen kieli. Nähdä, että kokonaisuus on muuta kuin osiensa summa, ja alkaa rakentaa tätä kokonaisuutta. Tämä oli haasteena monipuolista asiantuntijuutta edustavassa strategiaryhmässä. Ryhmä kuitenkin nopeasti ylitti tämän rimakorkeuden. Matkalla ryhmä hioutui yhteen, keskustelut veivät asioita eteenpäin ja kokonaisuus alkoi hahmottua. Yhdessä koetut asiantuntijoiden tapaamiset ja työpajat niiden lomassa saivat ryhmädynamiikan toimimaan. Jokainen kantoi kortensa yhteiseen kekoon, jonka muodosta ja koosta oli vielä epämääräinen käsitys. Paluumatkalla saatettiin iloisesti todeta, että matkalle lähdettiin kuin varpusparvi, mutta kotiin palattiin kurkiauran muodostelmassa. Viitekehyksestä ja toimintaympäristön muutoksista alkoi muotoutua yhteinen hahmotus.
Yhden ongelmalohkon ratkaisut ilman näkemystä laajemmista vuorovaikutuksista ja seurauksista voivat synnyttää uusia pahoja ongelmia toisaalla. Jos keskitytään vain hiileen, voidaan tehdä hallaa esimerkiksi ihmiselle tuiki tärkeässä veden saatavuudessa. Päätä Petri Vasaran mukaan tarvitaan muun muassa tiedostamaan, että yhden etanolilitran valmistamiseen kuluu 3700 litraa vettä. Tai että yhteen biodiesel-litraan vaaditaan 900 litraa vettä. Vesi on niukka luonnonvara, jonka puutteesta kärsitään maailmalla yhä laajenevilla alueilla. Mikäli vedellä olisi hinta, investoinnit biopolttoaineisiin eivät kannattaisi. Luonnonvara-ryhmä sai siis lisäargumentteja valintaan oluen ja appelsiinimehun välillä. Olut on vesijalanjäljeltään huomattavasti appelsiinimehua ympäristöystävällisempi juoma. Kun yhdistimme hiili- ja vesijalanjäljen, kahvin ja punaviinin väliseen valintaan ei sen sijaan tullut apua. Puntit menivät tasan.
Suomessa on väestöön suhteutettuna runsaat luonnonvarat. Viisaasti toimien siinä on Suomelle mahdollisuuksia niukkenevien luonnonresurssien maailmassa. Meillä on päätä, maata, biomassaa, vettä ja mineraaleja. Kansantaloutemme on silti herkkä luonnonvarojen käytön kilpailutilanteessa tapahtuville muutoksille. Luonnonvarojen kulutus maapallolla ylittää tarjonnan. Varat ovat epätasaisesti jakautuneet. Luonnonvarojen rikkauden perusteella tehty kartta näyttää kovasti toiselta kuin muun vaurauden perusteella tehty maailmankartta. Ilmastopolitiikka ja luonnonvarapolitiikka kietoutuvat lähivuosina toisiinsa entistä selvemmin. Jälkimmäinen nousee kansainvälisellä poliittisella agendalla. Ensimmäinen konkreettinen merkki tästä on työnsä aloittanut YK:n kansainvälinen luonnonvarapaneeli, jonka synnyttämisessä Suomi ja EU on ollut aktiivinen. On monta hyvää syytä tehdä integroitu kansallinen luonnonvarastrategia ajoissa.
Matkan aikana tapasimme yli 30 korkean tason asiantuntijaa. Kysymyksiä oli mietitty etukäteen ja keskustelu oli vilkasta. Washingtonissa keskusteltiin luonnonvaroista maailmanlaajuisissa puitteissa, jolloin energia-, metsä- ja ilmastokysymykset tulivat vahvasti esiin. Sikäläisiä asiantuntijoita kiinnosti lähestymistapamme luonnonvarastrategiaan samoin kuin ryhmän monitahoinen kokoonpano ja työprosessi. Vastaavaa työtä ei siellä ollut tekeillä, mutta ajatus strategiasta saattoi jäädä elämään, sillä monia kiinnosti saada seurata työtämme tarkemmin ja yhteystietoja vaihdettiin vilkkaasti.
Torontossa oltiin jo lähempänä kotimaista luonnonvarapolitiikkaa. ”A smart pathway for a sustainable bioeconomy is inevitable”. Tämä määrätietoisesti lausuttu toteamus sai ryhmän heristämään korviaan. Bioenergia, biomateriaalit, biokemikaalit ja muut biotuotteet luovat seuraavan sukupolven työpaikat Kanadassa. Kanada pyrkii maksimoimaan resurssietunsa olemalla edelläkävijä kehityksessä, jonka kokee väistämättömäksi. North Star -prosessis navigoi kohti visiota ja uudistaa politiikkaa, strategioita, osaamista ja johtamisjärjestelmiä. Siinä haetaan systeemistä muutosta. Säädöspohja käydään läpi ja esteitä raivataan. Tehostettua johtamista uudistuksiin peräänkuulutettiin. Läpivientiä varten on perustettu oma yksikkö, jolle on allokoitu rahaa pitkälti toista sataa miljoonaa dollaria. Rinnalla pyritään kumppanuussopimuksiin, muun muassa Aasia-sopimus tähtää rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen.
Kanadassa on luonnonvaraministeriö, joka kuitenkin vaikutti käytännössä toimivan tunnetun perinteisen lohkomallin mukaan. Systeemistä muutosta ei synnytä pelkkä koottu organisaatio, tarvitaan paljon muuta. Ryhmä oli kuitenkin vaikuttunut siitä, miten pitkälti Kanadassa ajatuksellisesti oli luonnonvarakysymyksiä pohdittu, omia vahvuuksia arvioitu ja globaalia kehitystä seurattu ja ennakoitu. Harvaan asutussa maassa oli muun muassa pohdittu maailmanlaajuisen tuottavan maapulan mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia Kanadan metsätalouteen.
Torontossa käydyn keskustelun jälkeen oli kutakuinkin selvää, että luonnonvarastrategia-ryhmä lisäsi New Yorkin kentällä pidetyssä matkan viimeisessä työpajassa kookkaan biotalous-lappusen palapelinsä joukkoon. Päitä oli ankarasti käytetty ja kentän kokoustilan lattialla lepäsi tulos, jota katseltiin matkaan tyytyväisinä.
|
| |
|
|
|
| Tulosta | Sivun yläreunaan |
|
|
|
|
|
|
|
|
|