archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Lähiviikot ratkaisevia sote-uudistuksessa

Rahoitusjärjestelmästä tulee tehdä kokonaisuudessaan läpinäkyvä ja järjestelmästä tietoon perustuvilla päätöksillä ohjattava.

Kirjoittaja

Jukka Vahti

Projektijohtaja, Digitaalinen valta ja demokratia

Julkaistu

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa on lähiviikkoina ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä järjestelmästä aidosti asiakaslähtöinen ja taata yhdenvertaiset palvelut kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Sote-itsehallintoalueiden määrästä päätettäessä tulee puolestaan huomioida väestöpohjan muutokset ja digitalisaation ja logistiikan kehityksen vaikutukset palveluverkkoon. Hallituksen on määrä linjata sote-rahoituksesta ja sote-itsehallintoalueiden määrästä lokakuun loppuun mennessä.

Sote-palvelujen rahoitusjärjestelmästä tulee tehdä kokonaisuudessaan läpinäkyvä ja koko sote-järjestelmästä sellainen, että se on ohjattavissa tietoon perustuvilla päätöksillä. Rahoitus tulee järjestää valtiovetoisesti niin, että rahojen kohdentamisessa itsehallintoalueille käytetään tarvepohjaisuuteen perustuvaa indeksiä.

”Palvelujen käyttäjien eli asiakkaiden etu tulee pitää sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen keskipisteessä. Asiakkaiden kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään, kun järjestelmästä tehdään kokonaisuudessaan läpinäkyvä ja ohjattava. Järjestelmässä on myös oltava kannustimet sekä palvelujen järjestäjille että niiden tuottajille kehittää palveluista vaikuttavia ja kustannustehokkaita”, johtaja Antti Kivelä Sitrasta sanoo.

Tavoitteiden saavuttamiseksi sote-palveluista sopimisen sekä niiden kustannusten ja tulosten raportoinnin välineiksi tulee ottaa palvelupaketit, joilla kansallisesta järjestelmästä tehdään läpinäkyvä ja palveluista keskenään vertailtavia. Käytännössä raha liikkuisi järjestelmässä niin, että valtiolta raha ohjattaisiin yhtä kanavaa pitkin palvelujen järjestämisestä vastaaville itsehallintoalueille tarvepohjaisuuteen perustuvan indeksin mukaan, ja järjestäjä sopisi palveluista ja niiden hinnasta palveluntuottajien kanssa palvelupakettien avulla. Rahaliikenteen ja raportoinnin operaattorina toimisi Kela. Rahoitusmalli tuottaisi uutta tietoa järjestelmän toiminnasta ja kustannuksista.

Sitra on kuluneen vuoden aikana tehnyt yhdessä yhteistyökumppanien kanssa sote-palvelujen rahoitusta ja hoitoketjuja tarkastelleita tutkimuksia muun muassa Tampereella, Keski-Suomessa, Kainuussa ja Oulussa. Tutkimustulosten pääviestit ovat selvät: nykyjärjestelmän pirstaleisuus ja kustannusten näkymättömyys aiheuttavat turhia kustannuksia ja heikentävät palvelujen laatua. Tutkimuksista käy myös ilmi, kuinka tärkeä sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnallinen integraatio on asiakkaiden kannalta. Organisaatiotason integraatio taas ei kaikilta osin ole välttämätön.

Sote-alueista päätettäessä huomioitava myös digitalisaatio ja väestökehitys

Sote-rahoituksen lisäksi hallituksen on määrä päättää myös sote-alueiden määrästä lokakuun loppuun mennessä. Sitra on jo aiemmin yhdessä Oulun yliopiston maantieteen tutkimusryhmän kanssa käynnistänyt selvityksen siitä, millaiset olisivat sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden kannalta optimaaliset vaihtoehdot sote-alueiksi viiden, kymmenen ja viidentoista alueen malleilla vuoteen 2025 mennessä. Alla olevat karttakuvat kertovat lähtötilanteen, eli sen, millaisiksi vaihtoehdoiksi optimaaliset alueet muotoutuvat nykytilanteessa ja nykyväestöllä. Selvitys täydentyy lähiviikkoina arvioilla siitä, miten optimaaliset vaihtoehdot sote-alueiksi muotoutuvat vuoteen 2025 mennessä ja miten palvelujen digitalisoituminen ja logistiikan kehittyminen vaikuttavat palvelujen saatavuuteen.

Tulevan tarkastelun painopisteenä ovat perustason palveluista terveysasemat ja erityisesti niiden vastaanottopalvelut sekä erikoistason palveluista sairaalat, päivystyspisteet sekä synnytysyksiköt. Lisäksi selvityksessä huomioidaan yksityiset sairaalat, lääkärivastaanotot sekä apteekit. Työssä hyödynnetään aiemmin tehtyjä selvityksiä yliopisto- ja keskussairaaloiden, päivystyspisteiden sekä synnytysyksiköiden optimaalisesta saavutettavuudesta. Jatkotyössä huomioidaan myös sosiaalipalvelujen saavutettavuus. Menetelmänä tutkimuksessa on käytetty niin sanottua sijainti-allokointia, jossa kullekin sote-alueiden lukumäärävaihtoehdolle on määritelty sijainnit, jotka minimoivat väestöpainotetun matka-ajan. Matka-aika perustuu autoliikenteen nopeuksiin ja vaihtelee tieluokittain. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen tuottamaa 1×1 kilometrin ruutuaineistoa väestöstä ja Esri Finlandin tuottamaa Suomen tie- ja katuverkkoaineistoa.  

”Me emme ota kantaa siihen, kuinka monta sote-aluetta Suomessa pitäisi olla. Sen sijaan tuotamme tuon haastavan päätöksenteon tueksi yllämainittua tutkimustietoa jossa on huomioitu tulevaisuusnäkökulma, eli se, miten väestön määrän ja ikärakenteen muutos, uudet palvelumallit ja teknologian kehitys vaikuttavat palveluverkon luonteeseen, palvelujen kysyntään ja ihmisten tarpeisiin”, Kivelä sanoo.

Selvitys täydentyy lähiviikkoina arvioilla siitä, miten palvelujen digitalisoituminen ja logistiikan kehittyminen vaikuttavat palvelujen saatavuuteen.

”Lopulliset tulokset näyttävät, miltä palveluverkon tulisi näyttää vuonna 2025, jos ennusteet pitävät paikkansa. Vastedes esimerkiksi erilaiset omahoitopalvelut yleistyvät voimakkaasti”, Kivelä sanoo.

Lisätiedot:

Jarmo Rusanen, geoinformatiikan professori, Oulun yliopisto, puh. 040 588 5086, jarmo.rusanen@oulu.fi



Mistä on kyse?