Kansan liikkeen Sampo Marjomaa vei Riitta Auvisen testaamaan julkista liikennettä.

Julkaistu 25.06.2017

Kansan liike selvitti: Näin Suomeen saadaan toimiva joukkoliikenne

Ihmiset kokevat suomalaisen joukkoliikenteen vaikeaksi ja ahdistavaksi - mutta tunnelin päässä on valoa!

Toimiva joukkoliikenne säästää luontoa ja ihmisten hermoja sekä rahoja, mutta silti nimenomaan toimiva joukkoliikenne tuntuu olevan harvinaisuus. Sen lisäksi julkinen liikenne kärsii vähintäänkin keskisuuresta imago-ongelmasta. Ainakin Kansan liikkeen koehenkilöt kokevat julkiset kulkuvälineet ahdistavina ja hitaina.

Ja Suomessa tulee vastaan aina sama ongelma: Miten joukkoliikenne saataisiin toimimaan Kehä III:n ulkopuolella?

Näihin ongelmiin Kansan liike lähti etsimään ratkaisuja. Samalla huomattiin, että tunnelin päässä on valoa!

Apuun ongelmanratkaisuun kutsuttiin kaupunkiliikenteen asiantuntija Kalle Vaismaa WSP Finlandilta. Hänen mukaansa ratkaisun ydin ei ole joukkoliikenteen rationaalisten etujen alleviivaamisessa. Eli ennen imagon kiilottamista pitää tehdä konkreettisia asioita toimivuuden hyväksi. Vaikka kaikki tietävät, että joukkoliikenne säästää luontoja ja hermoja, ihmiset valitsevat silti oman auton.

– Joukkoliikennettä pitää kehittää niin, että se olisi mahdollisimman mukava. Ihminen valitsee sen välineen, joka on kaikkein mukavin, nopein ja turvallisin, Vaismaa painottaa.

Yksi tärkeimmistä seikoista on se, että liikennevälistä toiseen hyppääminen tehdään mahdollisimman helpoksi. Pysäkeillä odottelu pitää siis saada minimiin.

– On tutkittu, että missä vaiheessa matkaa stressikäyrä on kaikkein korkeimmillaan. Ja se on nimenomaan odottelun aikana. Vaikka matka etenisi hitaasti, on stressikäyrä paljon alhaisempi kuin silloin, kun odottelee pysäkillä kymmenen minuuttia, Vaismaa kertoo.

Toisaalta tutkimukset kertovat, että omissa autoissaan kyyhöttävät ne vasta stressaantuneita ovatkin:

– Omalla autolla töihin kulkevat ovat tutkimuksen mukaan 13 kertaa todennäköisemmin stressaantuneita ja kärsivät keskittymisvaikeuksista kuin julkisilla töihin menevät, Vaismaa paljastaa.

Pohjoisesta kajahtaa

Pohjoisesta kuuluu varsin sapekasta puhetta kaupungin julkisesta liikenteestä. Rovaniemellä ollaan sitä mieltä, että etelän vetelien on helppo viisastella, koska he eivät tiedä muun Suomen tilanteesta yhtään mitään.

– Olen käyttänyt julkista kulkuvälinettä Rovaniemellä muistaakseni vuonna 2008 tai 2009, sanoo napapiirillä asuva Kansan liikkeen koehenkilö Eino Hantula.

– Julkiset ovat täällä Rovaniemelle kiven alla. Lasten harrastuksiin pääsee omalla autolla kymmenessä minuutissa, bussilla se kesti tunnin ja kymmenen minuuttia, kertoo Eveliina Nguyen, hänkin perheineen Kansan liikkeen koehenkilöitä.

Eino ottaa härkää sarvista ja selvittää, miten pääsisi joukkoliikenteellä töihin. Hänen pitäisi olla töissä kello 17. Lopputulos on lohduton.

– Joo, no minun olisi pitänyt lähteä töistä kello 12.28. Huomiseksi ehdin töihin, jos menen julkisilla. Se siitä, moikka, mies huokaa.

– Minua ärsyttää suunnattomasti se, että Etelä-Suomesta sanellaan, kuinka paljon ihmiset saavat ajaa omilla autoillaan. On toki eri asia, jos on vaihtoehtoja, Eino lisää.

Tuusulassa asuva moottorimies, Kansan liikkeen vakiopanelisti Tuomas Rajala on Einon kanssa samaa mieltä.

– Pitäkää turpanne kiinni siellä Kehä III:n sisäpuolella. Eihän julkinen liikenne toimi samalla tavalla Rovaniemellä kuin Helsingissä tai muissa suuremmissa kaupungeissa, Tuomas suomii.

Meneekö sormi suuhun?

Mikä neuvoksi? Meneekö joukkoliikenteen puolestapuhujilla sormi suuhun? Ei mene.

Kaupunkisuunnittelu on avainasemassa toimivan joukkoliikenteen rakentamisessa. Sen onnistumisesta on Kehä III:n ulkopuoleltakin hyviä esimerkkejä.

– Joukkoliikenteen käyttö on lisääntynyt keskisuurissa kaupungeissa, valaisee Demos Helsingin tutkija Tuuli Kaskinen ja jatkaa:

– Kuopiossa vuosina 2015-2016 joukkoliikenteen käyttö lisääntyi 17 prosentilla. Se on valtava lisäys!

Se kertoo Kaskisen mukaan siitä, että toisaalta Kuopio on tehnyt hyvää kaupunkisuunnittelua ja toisaalta myös siitä, että ihmisten arvomaailma on muuttunut.

– Entistä enemmän on sellaisia ihmisiä, jotka mielellään käyttävät rahansa johonkin muuhun kuin autoon, ja silloin joukkoliikenne on tärkeässä roolissa, Kaskinen sanoo.

Hänellä on heittää pöytään myös toinen mallikas kaupunki:

– Keskisuurista kaupungeista toinen hyvä esimerkki on Lahti. Siellä on viime aikoina kyetty muuttamaan rakennetta siihen suuntaan, että joukkoliikenteellä pääsee lähtökohtaisesti joka paikkaan, vaikka joukot eivät ole yhtä suuria kuin pääkaupunkiseudulla, Kaskinen kertoo.

Vaismaa lisää kierroksia. Hänen mielestään poliittisilla päätöksillä voitaisiin vielä kaventaa autoilijoiden oikeuksia:

– Paitsi mukavuus, myös nopeus on joukkoliikenteelle tärkeää. Siihen voidaan vaikuttaa liikenneverkon suunnittelulla: Laitetaan joukkoliikenne menemään suoraan ja autot vähän kiertämään, Vaismaa täräytttää.

Päättäjät tilille!

Nyt on siis esitetty, että suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin on mahdollista synnyttää sujuva julkisen liikenteen verkko, jos vaan tahtoa löytyy. Lopulta julkisen liikenteen vastustajat huutavat maaseutu! Sinne nyt ei ainakaan voi joukkoliikennettä järjestää!

Ja siinä he ovat aivan oikeassa.

–  Joukkoliikennettähän ei voi suunnitella sinne, missä ei ole joukkoja. Jos ei ole autoilulla vaihtoehtoja, on autoilu hyvä tapa. Ei siitäkin pidä liikaa syyllistää, myöntää Vaismaakin.

Joukkoliikenteessä on siis paljon kehitettävää sekä isoissa että varsinkin pienissä kaupungeissa. Jos ympäristö, oma mielenterveys ja talous kiinnostaa, kannattaa alkaa satsata joukkoliikenteeseen ja vaatia päättäjiltä järkeä kaupunkisuunnitteluun.

Katso Kansan liikkeen kaikki jaksot Yle Areenasta!

 

Mistä on kyse?