Luonnonvarojen säästö – miljardibisnes Kiinassa

Kun luonnonvarat käyvät Kiinassa niukoiksi, niin sekä markkinamekanismi että Kiinan kommunistipuolue pakottavat yritykset etsimään tehokkaita tapoja käyttää materiaaleja ja energiaa. Tämä avaa suomalaisille teknologiayrityksille valtavat markkinat.

Maailmantaloudessa on tapahtunut viime vuosina selvä muutos. 1990-luvulla talouskasvu tuli suurimmaksi osaksi aineettomasta taloudesta, 2000-luvulla maailmantaloutta on vienyt eteenpäin Kiinan, Intian ja muiden kehittyvien talouksien raaka-aineiden ja energian nälkä.

Muutos on näkynyt nopeana raaka-aineiden hinnannousuna. Raakaöljyn hinta on ylittänyt jo 100 dollaria tynnyriltä, värimetallien hinnat kolminkertaistuivat muutamassa vuodessa, ja rautamalmista joutuu maksamaan nelinkertaisen hinnan vuosituhannen alkuun verrattuna.

Kiinan jo vuosia jatkunut 8–12 prosentin talouskasvu nielee valtavia määriä raaka-aineita ja energiaa. Maan energiantuotanto nojaa omaan, runsaaseen hiilivarantoon. Kiinan kokonaisenergiasta edelleen 70–80 prosenttia tuotetaan hiilellä. Hiili on paljon muita energiamuotoja halvempaa, ja sitä on helposti saatavilla.

Vanhoja hiilivoimaloita suljettu runsaasti

Jos hiilen käyttöä Kiinassa rajoitettaisiin, se johtaisi talouskasvun hidastumiseen, ja sitä ei Kiinan keskusjohto eikä kansa halua hiilikaivosonnettomuuksista ja hiilenkäytön ilmastolle aiheuttamista ympäristöriskeistä huolimatta.

Kiinassa tunnistetaan ja tunnustetaan kuitenkin hiilenpolton riskit. Viime vuonna tekniikaltaan vanhentuneita, saastuttavia hiilivoimaloita poistettiin käytöstä runsaasti, yhteisteholtaan peräti 10 000 megawatin verran, ja saman tahdin pitäisi jatkua edelleen.

Tällä hetkellä ruskohiilen käyttö lämmityksessä on jo kielletty monissa Kiinan kaupungeissa, mutta erikokoiset hiilivoimalat ja kaupunkikaasulaitokset tupruttavat edelleen valtavia määriä hiilidioksidia, muita kasvihuonekaasuja ja hiilipölyä ilmakehään. Kiinan arvioidaan ohittavan Yhdysvallat hiilidioksidipäästöjen määrässä tänä vuonna; joidenkin tutkijoiden, kuten hollantilaisen ympäristötutkimuskeskus MNP:n, mukaan näin on jo käynyt.

Taajuusmuuttajilla säästöä

Kun luonnonvarat käyvät niukoiksi, niiden hinta nousee. Tämä on ympäristön kannalta hyvä asia sikäli, että yritysten ja valtioiden on pakko kehittää tehokkaampia tapoja käyttää ja kierrättää niin materiaalia kuin energiaakin. Juuri tässä monille suomalaisyrityksillä on avautumassa huikeat vientimarkkinat Kiinaan.

Vaasassa pääkonttoriaan pitävällä, taajuusmuuttajien tuotantoon erikoistuneella Vacon Oyj:llä on tehdas Suzhoussa, noin 60 kilometriä Shanghaista länteen. Käyttämällä taajuusmuuttajia päästään sähkömoottoreissa huomattavaan sähkönsäästöön. Kiinassakin sähkömoottorit kuluttavat 60 prosenttia sähköstä. Vacon Suzhou Drives Co. Ltd.:n toimitusjohtajan Jukka Kasin mukaan Kiinassa ei kuitenkaan vielä ole laajaa tietämystä taajuusmuuttajien käytöstä.

”Jos Kiinassa otettaisiin taajuusmuuttajat käyttöön kaikissa sähkömoottoreissa, sähköä säästyisi peräti 134 miljardia kilowattituntia”, Kasi laskee.

Kiinan tuhat eniten energiaa kuluttavaa yritystä käyttää kolmanneksen koko maan energiankulutuksesta. Tällä sektorilla on markkinoita niin Vaconilla, ABB:llä, Oilonilla kuin muillakin energiatehokasta tekniikkaa valmistavilla yrityksillä.

Selluteollisuus murroksessa

Puu on Kiinassa niukka luonnonvara. Maan on ruokittava 1,3 miljardia ihmistä, joten viljelykelpoinen maa tarvitaan ensisijaisesti ruoantuotantoon, ei metsätalouteen. Ruoantuotanto myös työllistää pinta-alayksikköä kohti selvästi enemmän kuin metsätalous. Harvaan asutuissa ja rikkaissa maissa, kuten Suomessa, on kannattanut kasvattaa puuta selluteollisuuden raaka-aineeksi.

Tiuhaan asutussa ja pääosin vielä köyhässä Kiinassa tilanne on päinvastainen. Kiina tuo maahan valtavat määrät puuta etupäässä Indonesiasta, ja maata pidetäänkin suurena syyllisenä Indonesian sademetsien tuhoon.

Kiinan perinteinen selluteollisuus käyttää raaka-aineenaan olkea. Olkea syntyy maatalouden sivutuotteena reilusti yli selluteollisuuden tarpeen, ja köyhässä maassa oljen keräämiselle on muodostunut vankat verkostot. Raaka-ainehankinnan suhteen sellun teko oljesta onkin Kiinassa huomattavasti ekologisempaa ja myös työllistävämpää kuin puukuidun käyttö.

Perinteisen olkiselluteollisuuden ongelma on sen saastuttavuus. Oljessa on kosolti piitä, toisin kuin puussa. Perinteisillä sellunkeittomenetelmillä pii liukenee keittoliemeen, minkä vuoksi siitä ei saada selluloosan lisäksi muita ainesosia eroteltua vaan ne lasketaan sellaisinaan vesistöihin.   ”Olkiselluteollisuus on Kiinan jokien suurin yksittäinen kuormittaja”, arvioi Tongjin yliopiston professori Fengting Li.

Uutta suomalaista selluteknologiaa

Oululaisyritys Chempolis Oy on kehittänyt olkisellun keittoon menetelmän, joka on – toisin kuin perinteiset prosessit – hapan. Tämän ansiosta pii ei liukene keittoliemeen sotkemaan aineita, vaan siitä saadaan talteen sellun lisäksi furfuraali-, etikka- ja muurahaishappoa.

”Biojalostamon tarvitsema oma energia saadaan polttamalla kuitujen sidosaine, ligniini, ja tuhka käy lannoitteeksi maatalouteen”, kertoo teknologiajohtaja Pasi Rousu.

Chempoliksen lisenssille pitäisi Kiinassa olla hyvät markkinat, koska maan keskushallinnon määräyksestä paljon vanhoja olkisellutehtaita on jo suljettu. Myös suomalainen UPM on ostanut Chempoliksen lisenssin ja selvittelee vehnänoljista sellua valmistavan biojalostamon perustamista.

Nykyisin UPM:n Changshun hienopaperitehdas tekee paperia vain Etelä-Amerikasta, Indonesiasta ja Suomesta tuodusta puusellusta. Mikäli UPM:n kokeilu osoittautuu taloudellisesti kannattavaksi, myös muut metsäjätit voivat seurata sen jalanjälkiä.

Antti Kivimäki Veikko Neuvonen   

Kirjoittajat ovat ympäristökysymyksiin erikoistuneita freelancetoimittajia. He tutustuivat Kiinan ympäristöongelmiin ja sen ratkaisuihin Suomen Ympäristötoimittajat ry:n järjestämällä matkalla huhtikuussa 2008.