Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Liisa Poussa

Julkaistu 31.10.2016

Missä ilmastonmuutos, siellä vetelä media?

Jatkuvasti läsnä olevana ilmiönä ilmastonmuutos ei ole noussut toimitusten agendoilla kovinkaan korkealle sijalle, todettiin Sitra Debatti -tilaisuudessa.
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Samuli Laita
Asiantuntija, Viestintä, Sitra
Viestinnän asiantuntija, jonka työhön kuuluu vuorovaikutus suomalaisten medioiden kanssa ja Kiertotalous-avainalueen viestintä.

Suomalainen media ei nosta uusia asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun. ”On jopa tehty hyve siitä, että vain heijastellaan keskustelua”, lataa journalistiikan vierailijaprofessori Hanna Nikkanen Tampereen yliopistosta.

Nikkasen tiukat sanat kuultiin maanantaina 31.10.2016 Sitran keskustelutilaisuudessa Helsingissä. Tilaisuuden otsikko kysyi: ”Ilmastonmuutos, ketä kiinnostaa”. Maanantaina tuli kuluneeksi 10 vuotta ja yksi päivä siitä, kun ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisia talousvaikutuksia pohtineen Sternin raportti julkaistiin.

Nikkanen osoitti sanansa etenkin ilmastouutisoinnille, kun keskustelutilaisuuden yhdessä osiossa pohdittiin sitä, miksi ilmastonmuutos ei nouse vahvemmin esille mediassa.

Nikkasen mukaan pelkästä keskustelun heijastelemisesta seuraa, että media reagoi kunnolla vasta silloin, kun muutosvastarintaa syntyy. Tämä hetki voi olla esimerkiksi silloin, kun ilmastonmuutoksen välilliset vaikutukset – sään ääri-ilmiöt, pakolaisten aallot tai metsätuholaisten leviäminen – toteutuvat. Nikkanen on huolissaan, ettei media pysty välittämään yleisölleen – tarvittavia tietoja ja näkymiä mahdollisuuksista ennen kuin muutos alkaa.

Jatkuvasti läsnä olevana ilmiönä ilmastonmuutos ei ole noussut toimitusten agendoilla kovinkaan korkealle sijalle.

”Sellaisesta (ilmastonmuutoksesta) raportoiminen on vaikeaa. Tehdään iso juttu tai juttusarja, sitten ollaan tyytyväisiä seuraava vuosi”, Helsingin Sanomien toimittaja ja pitkään esimiehenä toimituksessa työskennellyt Marko Junkkari valotti hieman kärjistäen toimitusten tilannetta.

”Tämä paljastaa ammattikunnassamme merkittävän aukon. Me toimittajat olemme hyviä käsittelemään äkkinäisiä tapahtumia, mutta ilmastonmuutoksen kanssa journalismi on ollut aika aseeton”, professori Nikkanen jatkoi.

Junkkari myötäili Nikkasen havaintoja siitä, että alati etenevään ilmiöön ei osata tarttua täysipainoisesti. ”Toimituksissa kyllä tartutaan selontekojen julkistuksiin, ilmastokokouksiin – ne ovat konkreettisia tapahtumia.”

Junkkari korosti useasti, että ilmastonmuutos tuntuu myös kovin vaikealta aiheelta – usein kun ilmastokeskustelua leimaa luonnontiede lukuisine yksityiskohtineen päästöistä ja ilmaston mekanismeista. ”Tämä on niin vaikea osa-alue, etten ymmärrä mitään.”

Esille eivät tulekaan ilmastonmuutoksen vaikutukset, vahvisti tilaisuuden avauspuheenvuorossa teknillisen fysiikan professori Peter Lund Aalto-yliopistosta.

Junkkari pohtikin, että ilmastonmuutostarinoissa pitäisi päästä lähelle ihmistä – tarinoihin: Mitä on esimerkiksi elämä vanhassa kivihiili-Kiinassa, entä millaiseksi kiinalaistyöläisen elämä muuttuu, kun valtion uusiutuvien energioiden edistämistoimet pyyhkäisevät arjen kokemusmaailman yli?

Tikittikö kello liian kauan denialismikeskustelulle?

Kun keskustelu ilmastonmuutoksesta on käynnissä, ei voi olla kuulematta naksutusta seinältä: ilmastonmuutoksen kello tikittää hyvin äänekkäästi. Professori Peter Lund muistuttaakin, että aikaa on hyvin vähän.  Lund on yksi 12-henkisen asiantuntijaryhmän jäsenestä, joka julkaisi maanantaina muistion Sitralle ilmastonmuutokseen liittyvistä toimista.

”Viestimme päättäjille on, että ilmastonmuutoksen vaikutukset on viimeinkin otettava vakavasti ja toimiin ryhtyminen on entistä kiireellisempää”, summasi Lund. Asiantuntijaryhmä sanoo, että koko yhteiskunnan pitää muuttaa vähähiiliseksi seuraavan 20-30 vuoden aikana.

Myös Climate Leadership Councilin toiminnanjohtaja Jouni Keronen muistutti, että ”jos (ilmastonmuutoksen) taloudellista ohjausta ei saada yhteiskunnassamme pelaamaan, niin tarvitaan paljon jyrkempiä ja kalliimmaksi tulevia keinoja. Ne kirpaisevat paljon enemmän.”

Hanna Nikkanen pelkääkin, että suomalainen media on jo menettänyt tärkeitä vuosia: keskusteluun siitä, onko ilmastonmuutos todellista, käytettiin liian pitkä aika. Tämä denialismikeskustelu oli aktiivista vielä kymmenkunta vuotta sitten, ja satunnaisesti aihe nousee esille edelleen. Nikkanen sanoo, että tällä on ollut vaikutuksensa: ”Suomessa ei ole päässyt rakentumaan hyvää ilmastojournalismia.”

Junkkarin mukaan yksi ongelma on se, että ilmastonmuutoksen käsittely on usein sysätty sellaisten toimittajien harteille, jotka keskittyvät ympäristöasioihin. Nikkanen toivookin, ettei ilmastonmuutos ole enää pelkkä ympäristöaihe vaan siihen olisi kaikkien toimittajien pakko perehtyä. ”Sinänsä ilmastonmuutoksen ei sanana tarvitse olla esillä jokaisessa jutussa.” Hänen mukaansa esimerkiksi taloustoimittajan olisi juttua tehdessään hyvä ymmärtää esimerkiksi se, että maailmassa fossiilisten polttoaineiden käyttö voi muuttua hyvinkin nopeasti.

Junkkarin mukaan näihin kysymyksiin on havahduttu toimituksissa, ja toimittajan pitäisi nähdä vaivaa monimutkaisten, ilmastonmuutokseen liittyvien seurausten ja mahdollisuuksien selvittämisessä. ”Se on työlästä, vaikkakin tarpeellista.”

Kuinka korkealle toimituksissa arvotetaan ilmastonmuutosjournalismiin liittyvä työläys ja pyrkimykset, jäi vielä auki. Onko medialla vielä aikaa pohtia, millainen painoarvo sillä on toimitusten agendalla? Millaisia tekoja journalismilta kaivataan – vai kaivataanko – aikamme suurimman ongelman selättämiseksi?

Mistä on kyse?