archived
Arvioitu lukuaika 3 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Aki Kangasharju: Terveydenhuoltojärjestelmän muutos toisi kunnille lisää tehtäviä ja vaikutusvaltaa

Sitra julkaisi viime kesänä ehdotuksen terveydenhuollon rahoitus- ja ohjausjärjestelmäksi, jota Helsingin Sanomat luonnehti pääkirjoituksessaan (5.6.2010) realistisimmaksi utopiaksi pitkään aikaan. Meitä kirjoittajia arvio lämmitti. Ilman radikaaleja ehdotuksia ei saada todellista muutosta aikaan.

Julkaistu

Sitra julkaisi viime kesänä ehdotuksen terveydenhuollon rahoitus- ja ohjausjärjestelmäksi, jota Helsingin Sanomat luonnehti pääkirjoituksessaan (5.6.2010) realistisimmaksi utopiaksi pitkään aikaan. Meitä kirjoittajia arvio lämmitti. Ilman radikaaleja ehdotuksia ei saada todellista muutosta aikaan.

Eikä ehdotuksemme edes ole niin radikaali kuin miltä se aluksi saattaa vaikuttaa. Esimerkiksi se ei välttämättä vie kunnilta yhtään yhteiskunnallista asemaa tai tehtäviä, vaikka Kuntaliitto sitä epäileekin.

Uudessa järjestelmässä terveys- ja sosiaalipalvelujen tuottajien välinen kilpailu vapautettaisiin ja asiakkaiden vapaus valita lisääntyisi. Kuntien tehtävät vähenisivät ainoastaan siinä tapauksessa, että asiakkaat eivät olisi tyytyväisiä kuntien palveluun ja vaihtaisivat tuottajan yksityisen sektorin yritykseen.

Paine kannustaa tuloksiin

Jos kansainväliset vertailut terveydenhuoltojärjestelmämme laadusta ja tehokkuudesta pitävät paikkansa, kunnilla ei pitäisi olla tässä suhteessa mitään hätää. Kilpailun uhka on kuitenkin tärkeätä toteuttaa tulevaisuuden kannalta. Kuntakenttä tarvitsee painetta uudistaa rakenteitaan.

Olemme ehdotuksessamme itse asiassa lisäämässä kuntien tehtäviä. Kansalaisten vapaus valita edellyttäisi neuvontapalveluiden lisäämistä, ja tämä toiminto olisi hyvä järjestää kunnallisena. Kuntien oma terveys- ja sosiaalipalvelutuotanto joko liikelaitostettaisiin tai yhtiöitettäisiin. Palveluneuvontaa ohjaisi erillinen toimielin, joka ei osallistuisi palvelutuotannon ohjaukseen tai hallintaan.

Ehdotuksemme radikaalein osa on KATIRA eli kansallinen tilaaja-rahoittaja. Se on myös välttämättömin osa, jos halutaan rakentaa ikääntyvän väestön haasteet kestävä järjestelmä. Monikanavaiseen rahoitukseen sisältyy niin paljon osaoptimointia ja vääriä kannusteita, että yksi rahoituskana ja tilaajan aito erottaminen tuottajista ovat välttämättömyyksiä.

Lisäksi KATIRA:lla olisi kansallisena organisaationa erittäin korkea tilaajaosaaminen, neuvotteluvoima suhteessa tuottajiin ja mahdollisuus reagoida kansalaisten terveystarpeisiin tasa-arvoisesti. KATIRAn kansalaisten hyväksi toimiva monopolivoima poistaisi järjestelmän tarjontavetoisuuden, koska tuottajat saisivat siltä rahoituksen asiakkaiden riskiryhmien ja sairaushistorian perusteella. Nykyinen, suoritettujen toimenpiteiden määrän perusteella maksettava rahoitus poistuisi.

Nykyjärjestelmä natisee liitoksissaan

Asiakkaiden vapaus valita ja KATIRA toisivat Suomeen nykyistä paljon kustannustehokkaamman järjestelmän.

Ymmärrettävästi KATIRAn kaltaisen organisaation perustaminen vaatisi päättäjiltä paljon rohkeutta ja pyyteetöntä halua edistää koko kansakunnan yhteistä hyvää. Tarve avoimeen kauaskatseisuuteen on kuitenkin valtava, sillä nykyinen järjestelmämme ei kestä ikääntymisen tuomia paineita. Ei varsinkaan, jos kannamme vähimmässäkään määrin huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hoidosta.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmää väitetään tehokkaaksi, koska Suomessa siihen käytetään vähän rahaa verrattuna muihin OECD-maihin ja koska meillä on kohtuullisen korkea keskimääräinen elinikä. Keskimääräisyys ei kuitenkaan kerro suurista eroista ääripäiden välillä. Vähäosaiset eivät saa riittävää hoitoa ja matalasti koulutetut miehet kuolevat edelleen ennen aikojaan.

Jos järjestelmää ei muuteta, se kyllä pysyy kasassa, mutta terveyserojen kasvu kiihtyy. Järjestelmä rampautuu sisältä, vaikka ulkoiset rakenteen säilyvät ennallaan.

Jotain siis olisi tehtävä. Haasteena vain on löytää riittävästi poliittista tahtoa ja tukea uudistusten toteuttamiseksi. 

Aki Kangasharju on kauppatieteiden tohtori ja hän toimii tutkimusprofessorina Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa (VATT) tutkimusalueenaan julkisten palvelujen vaikuttavuus. Hän oli laatimassa ehdotusta terveydenhoidon rahoitus- ja ohjausjärjestelmän uudistamiseksi Sitran toimeksiannosta yhdessä Timo Aronkydön ja Aatos Hallipellon kanssa. Raportti on julkaistu verkkojulkaisuna: Sitran selvityksiä 24, 2010.