Vähemmän huono ei ole tarpeeksi hyvä – poistetaan jäte sanavarastostamme

San Franciscossa järjestetyn Cleantech Forum -tapahtuman keskeisin viesti

Vähemmän huono tapa toimia ei ole tarpeeksi hyvä (less bad is not good enough) – tähän kiteytyy William McDonoughin maaliskuussa San Franciscossa järjestetyssä Global Cleantech Forum -tapahtumassa esittämä näkemys. McDonough on kansainvälisesti tunnustettu guru, joka keskittyy työssään pysyvän muutoksen aikaansaamiseen ekologisen suunnittelun alalla sekä teollisten prosessien uudistamiseen. Esimerkiksi tuotteiden valmistusprosessia käsittelevä Cradle to Cradle -manifesti on pääosin hänen käsialaansa. McDonough painottaa erityisesti sitä, että on välttämätöntä saada aikaan muutos teollisuuden ajattelutavassa. Pelkästä ylhäältä alaspäin tapahtuvasta asioiden johtamisesta tulee siirtyä todelliseen johtajuuteen. Sen sijaan, että pohdimme mitä tehdä, meidän tulisi pohtia, miten asiat tehdään. McDonoughin mukaan meidän tulee keskittyä enemmän siihen, että vaikutamme myönteisesti tulevien sukupolvien elämään.

Liiketoiminnassa kasvuun keskittyvä johtaminen on hallitseva ajattelutapa. McDonoughin mukaan tämä on johtanut suunniteltuun vanhenemiseen, missä varsinaiset ongelmat verhotaan saasteisiin ja kestävään kehitykseen keskittyvän puheen alle. Nämä käsitteet kuuluvat 1900-luvulle, hän sanoo. 2000-luvulla suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon se, että pian meitä on maapallolla kymmenen miljardia. Tämä tarkoittaa perustavanlaatuista muutosta elämisen ja tuottamisen tavoissamme. Teollisessa tuotannossa se tuo mukanaan tarpeen maksimoida myönteiset ja minimoida kielteiset vaikutukset – toisin sanoen ”toimi paremmalla, ei vähemmän huonolla tavalla”.

Äskettäin McDonoughilta ilmestyi yhdessä Michael Braungartin kanssa kirjoitettu kirja The Upcycle: Beyond Sustainability – Designing for Abundance. Teoksessa viedään Cradle to Cradle -kirjan taustalla oleva teoria astetta pidemmälle: sen sijaan, että materiaaleja käytettäisiin jatkuvasti uudestaan ensimmäisen teoksen kuvaamassa suljetun kierron järjestelmässä, The Upcycle -teoksessa McDonough ja Braungart esittävät, että ihmisten toiminnalla voi olla myönteinen nettovaikutus. Kirjoittajien mukaan tulisi paitsi valmistaa tuotteita, jotka ovat hyödyllisiä käyttötarkoituksessaan, myös etsiä keinoja suunnitella tuotteet siten, että niitä voidaan käyttää yhä uudestaan. McDonough ja Braungart eliminoivat siis täysin käsitteen ’jäte’ sanavarastostamme.

Myös Suomessa tämä ajattelumalli alkaa saada jalansijaa, tosin toistaiseksi vain joidenkin tuotantojätteiden suhteen. Ajatustavan tulisikin saada vahvempi jalansija ja ohjata resurssien käyttöä yleensä. Toisin sanottuna jäte tulisi nähdä resurssina eikä pelkkänä jätteenä. McDonough ja Braungart peräänkuuluttavat maailmaa, jossa suunnittelusta, tuotannosta ja kulutuksesta ei synny lainkaan jätettä. Tämä on huomattavasti kunnianhimoisempi tavoite kuin pelkkä jätteen uusiokäyttöön perustuva visio, johon EU:n Eurooppa 2020 -strategia tällä hetkellä tähtää. Uusiokäyttö on silti hyvä alku, sillä muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Meidän tulee todella ymmärtää, että yksi askel eteenpäin ei riitä: tavoitteen tulee olla korkeammalla.

Sanomalehti The Guardian kirjoitti McDonoughin ja Braungartin teoksesta The Upcycle seuraavasti: ”He ajattelevat ennakkoluulottomasti tavalla, joka ei ole pelkkää luovuutta – he ikään kuin jättävät perinteisen ajattelutavan kokonaan huomiotta. Teoksen kirjoittajat eivät etsi ratkaisuja ongelmiin, vaan poistavat ne ja samalla ratkaisujen tarpeen.”

Kaikki tämä kuulostaa yksinkertaiselta. Mutta kun asiaa pysähtyy todella ajattelemaan, on selvää, että jätteen käsittelytapojen muutos on väistämätön. Kun tämän ymmärtää, maailma pursuaa mahdollisuuksia ja tarvetta uudenlaiselle, muutoksen mahdollistavalle liiketoiminnalle.

Uskon, että teollinen symbioosi itse asiassa johtaa tähän lopputulokseen. Ensimmäisessä vaiheessa yritykset hankkivat yhteistyökumppanin ja määrittävät tuotannon jätteiden ja sivuvirtojen resurssitehokkuuden. Näin ne alkavat todella uudistaa paitsi prosessejaan, myös liikeideaansa ja ansaintamalliaan. Lopputuloksena voi olla maailmanlaajuisesti vallankumouksellinen konsepti.

McDonough esitti San Franciscossa myös näkemyksensä siitä, että sanonta ”ajattele globaalisti, toimi paikallisesti” tulisi kääntää muotoon”ajattele galaksin tasolla, toimi molekyylitasolla”. Olemme tällä hetkellä tilanteessa, jossa todella tarvitaan ennakkoluulotonta ajattelua, joka ei tunne rajoja. Uudet ideat tulee kuitenkin toteuttaa hyvin tarkkaan ja konkreettisesti, jotta ne saadaan toimimaan.

Tämä koskee cleantech-aloja niin resurssitehokkuuden kuin globaalin markkina-asemankin näkökulmasta. Usein pidetään itsestäänselvyytenä, että saamme automaattisesti osamme kasvavista globaaleista cleantech-markkinoista ilman markkinaraon täsmällistä varmistamista kyseisillä markkinoilla. Meidän toimintaympäristössämme ei myöskään ole systematiikkaa ymmärtää ja harjoittaa liiketoimintaa tavallisesta poikkeavalla tavalla.

Meillä on kuitenkin toivoa. Muutosvauhti kiihtyy suomalaisissa yrityksissä. Näen sen joka päivä eri yritysten kanssa järjestetyissä tapaamisissa ja workshopeissa. Sekä nousevat tähdet että tasaista tulosta tekevät yritykset etsivät kestäviä, luovia ratkaisuja. Toimintaympäristössämme on kuitenkin edelleen siilomaisten, suljettujen ratkaisujen puolustajia. He ovat suurin este muutokselle, jotta pääsemme aidosti mukaan ekologiselle kestävyydelle perustuvaan seuraavan aallon kasvuun. Siksi teollisiin symbiooseihin keskittyvän toimintamme päätehtävä on tarjota riippumaton alusta, jolla eri aloilla toimivat yritykset voivat löytää toisensa. Yritysvetoiset konseptit ja ideat toimivat parhaiten siilojen purkamisessa ja niiden lähettämisessä kiertoradalle.