Ajatuksia maatalouden kannattavuuden parantamiseksi

Minulla on takana mielenkiintoinen elokuu. Olen tavannut kiertotalouden huippuosaajia maanviljelyn saralta ja päässyt osallistumaan myös selvitysmies Reijo Karhisen maatalouden kannattavuutta pohtivaan työpajaan. Tässä muutama esiinnoussut ajatus maatalouden kannattavuuden parantamisesta.

1. Keskiarvo ei kerro mitään maatalouden kokonaistilanteesta

Maatalouden keskimääräinen kannattavuus ei ole ollut viime vuosina huippua. Kuitenkin aina kun puhumme keskiarvosta, jäävät ääripäät näkemättä ja analyysi tekemättä.

On viljelijöitä, jotka tänä päivänä pärjäävät hyvin ja osa jopa oikein hyvin. Kun viljelijöiltä keväällä kysyttiin, millaisena he näkevät maatilansa kannattavuuden lähitulevaisuudessa, 37 % näki tilanteen melko hyvänä, 11 % hyvänä ja 2 % jopa erittäin hyvänä.

Olennaista tässä tilanteessa on kysyä, miten jo tällä hetkellä kannattavat tilat sen tekevät? Miten monet viljelijät näkevät taloudellisen tilanteen valoisana, vaikka muu yhteiskunnallinen keskustelu näkee vain dystopiaa? Tällä dystopialla kaivamme kuoppaa myös tulevaisuuden menestyjille, sillä kuka osaava ja innokas nuori uskaltaa lähteä ruokabisnekseen, jos tarjolla on vain synkkyyttä?

2. Meillä on vain yksi maapallo

Maaperä on viljelijän tärkein investointi. Huonosti voiva maaperä ei tuota, ei ole sopeutuvainen muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin ja aiheuttaa myös ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöjä hyvinvoivaa maaperää enemmän. Maatalous on riippuvainen luonnonolosuhteista, joten toimiva symbioosi luonnon ja viljelyn välillä on aivan ehdoton, jotta myös talous on pitkällä aikavälillä kunnossa.

Onneksi maaperän hyvinvoinnin parantamisesta on innostunut suuri joukko viljelijöitä. Sata maatilaa eri puolilta Suomea on nyt mukana Sitran, Baltic Sea Action Groupin ja Ilmatieteen laitoksen Carbon Action -pilotissa. Pilotin tarkoituksena on tehdä maatiloista ilmastonmuutoksen ratkaisijoita ja auttaa maatiloja kokeilemaan ilmakehästä hiiltä maaperään sitovia viljelymenetelmiä.

Maaperän lisäksi on syytä miettiä myös, millaista ruokaa pelloilla kannattaa tuottaa. Viljelykierto ja monimuotoinen viljely parantavat maaperän tilaa, mutta katse on käännettävä myös kuluttajaan, markkinoihin ja ruokavalioihin. Minkälainen ruoka parantaisi sekä pellon terveyttä että kansanterveyttä?

Edelläkävijöitä tässä ovat muun muassa Koivunalhon luomutila, Murtolan HamppuFarmi, Rainingon luomutila ja Karviaisten tila. Näillä tiloilla tuotetaan ja jalostetaan hamppua, kvinoaa ja muita kasveja, jotka tuovat monimuotoisuutta niin peltoekosysteemiin kuin ruokavalioihin.

Meillä on vain yksi maapallo. Emme voi miettiä kannattavuutta ilman kiertotalouden kiertotalouden mukaista kestävää ruuantuotantoa.

3. Maataloudessa tarvitaan uudenlaisia verkostoja

Maanviljelyssä yhdistyy moni tieteenala. Sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä viljely on yhdistelmä kemiaa, fysiikkaa, biologiaa, systeemistä ajattelua sekä raakaa laskemista. Voiko yksi viljelijä osata tämän kaiken ja kehittää yksin tuotantoaan uusimpaan tutkimustietoon pohjautuen?

Jo nyt meillä on paljon maatiloja, jotka ovat erinomaisesti verkostoituneita. Näiden tilojen kokemukset ja esimerkit olisi tärkeää saada laajasti käyttöön. Esimerkiksi Hyvinkään agroekologisessa symbioosissa energia-alan osaaminen tulee paikalliselta energiayhtiöltä Nivos Oy:ltä, joka on rakentamassa alueelle biokaasulaitosta.

Äärimmäisen tärkeää on myös, että viljelijät ja muut ruoka-alan osaajat keskustelevat niiden kanssa, jotka eivät ole yhtä syvällä ruuantuotannon erityiskysymyksissä. Hyviä ratkaisuja ja kumppaneita voi löytyä muualtakin kuin sieltä, mistä niitä ennenkin on etsitty.