Siirry suoraan sisältöön

Taiteilija Kaisa Salmi ja 405.6. Kuva: Tomi Glad.

Julkaistu 01.11.2017

Anarkistiteltta 405.6 kesän SuomiAreenassa

Miksi 405.6? Miksi kasvihuone? Sitran ja taiteilija Kaisa Salmen yhteisötaideteos 405.6 puhutti, kohtautti ja rentoutti Porin torilla heinäkuussa. Kaisa Salmi pohti ajatuksiaan taideteoksen synnystä ja elosta jälkikäteen. Mitä Porissa oikein tapahtui?
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Kaisa Salmi
Kaisa Salmi on installaatio-, performanssi-, yhteisö-, ja ympäristötaiteilija, joka on tunnettu mittavista ympäristötaideteoksistaan.

Tavoitteena oli tehdä yhteisöllinen, korkeatasoinen, kiinnostava ja näkyvä taideteos, missä kansalainen ja Sitran asiantuntija voivat kohdata. Konseptina yhteisötaideteos laajeni äkkiä installaatioksi, kasvihuoneeksi joka sai nimen 405.6, ja joka oli kokemuksellinen niin aisteille kuin ajatuksille. Kahdeksan sänkyä, ruoholattia, meren äänet ja VR-lasit veivät vierailijansa muihin maailmoihin ympäröivästä torin hälystä. Vierailija saattoi ottaa päiväunet, meditoida, keskustella tuttavansa tai paikalla olleen sitralaisen kanssa, jättää ajatuksiaan ja levätä hetken.

Miksi 405.6 ja kasvihuone?

Kasvihuone kokonaisteoksen ulkoisena muotona yhdistyy mielessäni ilmastonmuutokseen. Valitsin nimeksi luvun 405.6, koska se tarkoittaa tämänhetkistä hiilidioksidin määrää ilmassa. Rakenteeksi löysin vanhan käytetyn 4.5m korkean curling-hallin. Kolmiomainen profiili oli jotenkin myös pyhä.

Kansan äänen ajattelin pääsevän parhaiten kuuluviin ja näkyviin kasvihuoneen pinnassa, missä se oli luettavissa kaikille ohikulkijoille. Valitsin mieleni mukaan Sitran Erätauko-projektin tuloksista suomalaisten ajatuksia tulevaisuudesta, ja maalasin ne runollisesti kasvihuoneen muovipintaan. Estetiikasta tuli sopivan karhea. Ihmisten ääni oli heti pysäyttävä ja synnytti keskustelua. Torilla moni otti selfien tekstien edessä. Moni myös uskaltautui sisään, yhteensä noin 1200 kävijää viiden päivän aikana.

Kasvihuone erottui Kansalaistorilla hyvin ja herätti ansaitusti huomiota.  Yleisesti SuomiAreena näytti mielestäni maalaismarkkinoilta, joten tällainen anarkistinen mutta kaunis kasvihuone oli raikas ja freesi helmi torilla.

Elämyksiä kasvihuoneessa

VR-lasit. Sänkyjen viereen sijoitin viidet VR-lasit. Niissä oli kolme erilaista videomaailmaa, kaikki staattisia ja meditatiivisia. Ensimmäisessä videossa katsoja pääsi seisomaan lempipaikkaani Porkkalaan, metsän keskelle valtavan suuren puun juurelle hienoisessa tuulenvireessä. Toisessa videossa katsoja pääsi leijumaan meditatiivisesti meren päälle. Meren ulappa näkyi äärettömänä. Pohjaa pilkisti vähän, siellä näkyi himmeästi muovipussia, mutta omia jalkojaan ei voinut löytää. Aurinkoa pystyi myös katsomaan suoraan ilman häikäistymistä. Kolmas video oli ehdottomasti lasten suosikki. Katsoja pääsi seisomaan vanhaan rappioromanttiseen latoon niin ikään Porkkalassa. Ladossa oli paljon lapsia kiinnostavia yksityiskohtia, rytmiä ja rojua.

Sängyt. Kasvihuoneen sisälle suunnittelin kahdeksan sängyn lepotilan. Peittelimme kävijät kevyesti. Sängylle istuessaan sai riisua kengät, jolloin jalkojen alla tuntui koko huoneen peittävä tuoksuva, oikea nurmi.

Meren ääni. Koko kasvihuoneen sisätilan täytti meren aaltojen liplatus, joka yllättävän hyvin vei huomion torin metelistä. Äänen olin suunnitellut sopivaksi merivideoon, mutta se toimi tilassa hyvin myös yleisenä äänimattona.

Kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä

Kasvihuoneessa vierailijoiden ja sitralaisten kohtaaminen synnytti kiinnostavia  keskusteluja. Sitran asiantuntija vaikutti usein olevan lempeä vastaanottaja, jolle oli vapauttavaa kertoa omia näkemyksiään, huoliaan ja toiveitaan. Lämpimissä kohtaamisissa vierailija näytti tuntevan itsensä arvostetuksi ja kuulluksi.

Myös Sitran sidosryhmät yllättyivät kokemuksellisesta tapaamispaikasta ennalta sovittuihin tapaamisiin saapuessaan.

Parhaimmillaan oli käynnissä useita intensiivisiä keskusteluja samanaikaisesti. Ihmisiä kiinnosti vanhustenhuolto, sote ja terveyspalvelut, luonnon tila, metsien voimavarojen käyttö, nuorten heikko asema, kännyköiden liika käyttö, empaattisuuden katoaminen, maahanmuuttajien asema, poliitikoiden rahanahneus, ihmisten apaattisuus tai laiskuus, terroriuhkat, lonkkanivelet, tuulivoima, yksityisyrittäjän vero-ongelmat, mielenterveysongelmat, uupuminen, purjehdus, lepo ja niin edelleen.

Vierailijoille annettiin aina mahdollisuus jättää viesti tai jälki kasvihuoneeseen kirjoittamalla se paperille. Usein se tapahtui keskusteluiden päätteeksi yhdessä tai yksin. Viikon aikana useita satoja ajatuksia teipattiin kasvihuoneen sisäseinille kaikkien luettavaksi.

Yhteisötaiteesta ja yhteistyöstä

405.6 täytti nykytaiteen, ympäristötaiteen ja yhteisötaiteen laadulliset tavoitteeni. Yhteisöllisyys näkyi 405.6:ssa kahtena erillisenä tasona: Sitran asiantuntijoiden yhteistyö taiteilijan kanssa, ja Sitran asiantuntijan ja vierailijan yhteistyö. Kasvihuone oli kuin Suomi pienoiskoossa ja toisaalta kuin iso syli.

Suunnitteluvaiheessa tapasimme Sitran asiantuntijaryhmän kanssa muutamia kertoja. Kaikki kertoivat paitsi Sitran tulevaisuustyöstä ja omasta työnsarastaan sen puitteissa, myös omista arvoistaan, näkemyksistään ja kiinnostuksen kohteistaan. Näissä kohtaamisissa syntyi ideoita joita jalostin lopputulokseen.

Tapahtuman aikana empaattinen, esteettinen ja lempeä ilmapiiri rohkaisi ihmisiä keskustelemaan ja puhumaan avoimesti Sitran asiantuntijoiden kanssa. Usein teos herätti kävijöissä muistoja, toiveita, huolia ja pelkoja. Vierailija sai käynnistään kehollisen muiston.

Olin todella otettu Sitran asiantuntijoiden luovuudesta, vaikka kasvihuone saattoi usealle olla oman mukavuusalueen ulkopuolella. Huipputyyppejä, jotka tarttuivat tilanteeseen kuin tilanteeseen täysillä, kaikki omalla tavallaan ja sydämellä.

Viimeisenä päivänä kasvihuoneessa pidettiin yleisötilaisuus, jossa kävimme haastattelun muodossa läpi viikon aikana koettua. Sitran ennakoinnin johtava asiantuntija Elina Kiiski Kataja reflektoi kasvihuonekonseptia tulevaisuudennäkymiin laajemmassa mittakaavassa.

Kestävän tapahtumatuotannon näkökulmat

Kasvihuoneen materiaaleissa oli pyritty huomioimaan kestävyys- ja kierrätysnäkökulma. Curling-halli oli alun perinkin vuokralla ja myyty kasvihuoneeksi kolmannelle osapuolelle jo tapahtumaviikkomme ensimmäisenä päivänä. Sängyt olivat vuokralla paikalliselta hotellikalusteita vuokraavalta yritykseltä; nurmikko meni hyötykäyttöön lasten leikkipuistoon siltä osin kuin se oli käyttökelpoinen; kaapit, jakkarat, tyynyt, viltit ja muut tekstiilit lahjoitettiin kulttuurikeskus Annikselle Porissa. VR-laitteet palautettiin Sitralle tulevissa tapahtumissa käytettäväksi. Kasvihuoneen pintamuovin otin itse talteen jatkotyöstöä varten.

Palaute

Yleinen palaute oli todella positiivista ja kiittävää. Paljon kuului sanoja: ihanaa, hienoa, kiitos! Monen oli selvästi haikea lähteä kasvihuoneesta ja jo vierailijan kehon ryhdin muutoksesta huomasi jonkin koskettaneen.

Jotkut vierailijoista kävivät useana päivänä, muun muassa nuori mies joka aluksi oli hyvin empivä ja varovainen, jäi kumminkin lepäämään, ja tuli joka päivä uudestaan. Hän jutteli hetken ja nukkui tai meditoi tunnin kerrallaan. Noustuaan hän aina kiitteli, että upeaa saada hetken kerätä voimia. Toinen vakioasiakas oli piispa Irja Askola. Hänelle kasvihuone oli kuin kirkko, pyhä paikka jossa on rauha ja rakkaus läsnä. Hän oli hyvin vaikuttunut konseptista ja sanoi sen olevan SuomiAreenan parasta antia.

Mistä on kyse?