Arvioitu lukuaika 2 min

Energiatehokas kaupunkirakenne on tahdon asia

Kuva: Miikka Pirinen

Kirjoittaja

Jukka Noponen

Julkaistu

Kaupunkirakenne muotoutuu hitaasti. Myös sen muutos energiatehokkaammaksi vaatii vuosikymmenien pitkäjänteistä ja järjestelmällistä ohjausta. Kaupunkirakenteen tai laajemmin yhdyskuntarakenteen muotoutumista on tarkasteltu aiemmin investointi- ja käyttökustannusten näkökulmasta. Ilmastonmuutos on tehnyt siitä selvemmin ympäristökysymyksen. Kustannus- ja ympäristötekijät ohjaavat nyt ratkaisuja samaan suuntaan.
Yhdyskuntarakenteen ohjaamisesta on puuttunut tahtoa – ei tietoa.

Maailmalla on esimerkkejä, joissa meilläkin käytössä olevilla keinoilla on voitu muodostaa kompaktia, taloudellista ja kestävää kaupunkirakennetta. Freiburgin kaupungissa Saksassa on pystytty toteuttamaan ja kehittämään poikkeuksellisen tehokkaasti kompaktiin kaupunkirakenteeseen tähtääviä käytäntöjä jo parin vuosikymmenen ajan. Kaupunki on seurannut sisäisen kasvun ja kehityksen mallia. Tähän malliin sitoutuminen on edellyttänyt syvällisen ja laajan keskustelun muun muassa yleiskaavaratkaisuja tehtäessä. Kaavalla on vedetty selvät rajat rakentamisen leviämiselle. Kasvu on suunnattu sisälle ja kaupan suuryksikköjä ei ole laskettu rajausten ulkopuolelle – periaatteena ”re-densification – tiivistäminen”. Kaupalliset palvelut ovat pysyneet ja kasvaneet kaupunkirakenteen sisällä. Ratkaisevaa on ollut kunnallinen päätöksenteko – yhteinen tahtotila.

Joukkoliikenteen kehittäminen on ollut oleellinen osa uutta kaupunkipolitiikkaa. 205 000 asukkaan Freiburgissa tähän on ollut edellytykset. Raitiovaunuverkosto on muodostanut rungon julkisen liikenteen ratkaisuille. Tiheä ja korkealaatuinen pyörätieverkosto on mahdollistanut pyöräilyn nopean kasvun. Sen osuus on noin 28 prosenttia kaikista matkoista. Pyörille on moderneja parkkitiloja ja etuoikeuksia liikenteessä. Meillä pääkaupunkiseudun kunnissa pyöräilyn osuus lienee hieman yli 5 prosenttia.Yksityisautojen osuus matkoista on Freiburgissa pudonnut vuodesta 1982  39:stä 30:een prosenttiin.

Uusien alueiden kehittämisessä keskeisiä periaatteita ovat olleet: tilan säästö, matalaenergia rakentaminen, energian kulutuksen vähentäminen, säästävä veden käyttö ja julkisen liikenteen suosiminen. Uusimpien alueiden kaupunkiekologinen kehittäminen on perustunut mm. seuraaviin periaatteisiin:
• Energiakonsepti: alueellinen matalaenergiarakentaminen (65 kWh/m2 ), kaukolämpö, yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto uusiutuvalla energialla tuettuna mm. aurinkoenergialla ja lämpöpumpuilla.
• Vesikonsepti: sadevesien paikallinen hallinta ja alueellinen imeyttäminen. Vapaan maanpinnan päällystämisen (asfaltoinnin) minimointi.
• Viheralueiden verkottaminen ja tekeminen alueittain omaleimaisiksi
• Joukkoliikenteen tekeminen helpoksi, nopeaksi ja miellyttäväksi.

Näissä ei ole sinänsä suurta uutta, periaatteita on toteutettu älykkäästi ja uutta teknologiaa hyödyntäen. Ja niistä vaan on pidetty kiinni. Asuntorakentamisessa lähtökohtana on ollut 65 kWh:n standardi. Kokonaisia alueita on jo kuitenkin rakennettu passivitalostandardiin ( 15 kWh/m2 ) ja plusenergiaperiaatteella. Aurinkoenergian laajamittainen hyödyntäminen on tullut mahdolliseksi johtuen mahdollisuudesta syöttää ylimääräinen sähkö yleiseen sähköverkkoon. Plusenergia-asuntojen omistajat myyvät jopa 2/3-tuottamastaan sähköstä markkinoille ja kuolettavat siten investointiaan uusiutuvaan energiaan.

Freiburg on vahvistanut oheisten periaatteiden edelleen kehittämisen uudessa maankäyttösuunnitelmassaan

Meilläkin maankäytön suunnittelulta vaaditaan nyt ketteryyttä vastata ilmastonmuutoksen ja energiatehokkuuden kasvun haasteisiin. Kaavajärjestelmää on syytä tutkia jälleen kriittisesti. Tulisiko esimerkiksi alueelliset energiatehokkuusvaatimukset sisällyttää yleiskaavoihin ja voisiko hiilidioksidipäästöjen arvioinnin sisällyttää kaavojen ympäristövaikutusten arvioinnin osaksi. Nykyisilläkin keinoilla päästään parempaan, kun tahtotila löytyy.

Kirjoittaja

Jukka Noponen

Julkaistu