Arvioitu lukuaika 2 min

Kaarin Taipale: Demokratian suurin haaste on hiljaisten äänen saaminen kuuluviin

Julkaistu

Demokratia on alkuperäisen ja edelleen pätevän määritelmän mukaan kansanvaltaa, yhteisten (ei yksityisten) asioiden hoitamista yhdessä. Yhteisiä asioita on kaikkialla, esimerkiksi suvun kesken, lähiympäristössä ja kotikaupungissa, maakunnan, valtion tai federaation puitteissa, ja yhä enemmän globaalitasolla, niin julkisyhteisöissä, yrityksissä kuin muissa organisaatioissa. Demokratia tarkoittaa jokaisen asianosaisen oikeutta tuoda näkökulmansa esille, oikeutta tulla otetuksi huomioon päätöksenteossa.

 Demokratian suurin haaste Suomessa – vaikken enää juuri tunnista rajoja Suomen ja muun maailman välillä, haasteet ovat hyvin samanlaisia ja juontavat juurensa samoihin syihin – on hiljaisten äänten saaminen kuuluviin kaiken melun ja huudon keskellä.  

 Tarvitaan sellaisia demokratian areenoita, joita kukaan ei pysty monopolisoimaan, ei taloudellinen valta, poliittiset sutkaukset eivätkä median päiväkohtaiset mieltymykset. Julkinen tila on demokratian tila. Nykyään se ei suinkaan rajoitu vain katuihin ja toreihin – jotka nekin ovat yhä enemmän autojen ja mainostaulujen valtaamia – vaan laajenee digitaaliseen maailmankaikkeuteen, tiedotusvälineiden kirjoon ja itse päätöksenteon näkymättömään tilaan.

 Demokratia vaatii tiedostavia ja asiantuntevia kansalaisia, siis edellytyksiä valistuneiden valintojen ja päätösten tekemiseen. Sen vuoksi demokratian tilojen pitää olla informaation jakamisen, argumentaation ja keskustelun avoimia tiloja. Suomalaista konkretiaa ovat esimerkiksi YLEn rahoituksen kestävä takaaminen ja riittävän monien muiden tiedotusvälineiden riippumattomuuden tukeminen.

 Itse olen kulkenut pitkän tien ulkomailla opiskelusta, professiokeskeisestä maailmasta pienyrittäjäksi, ammattilehden päätoimittajaksi, Helsingin kaupungin virastopäälliköksi, siis toimitusjohtajaksi, ja sitten kaupunkien kestävän kehityksen maailmanjärjestön puheenjohtajaksi. Siinä tehtävässä sain  ’multilateralismitartunnan’ ja jäin koukkuun kansainväliseen toimintaan. En palannut virkaani vaan ryhdyin tekemään väitöskirjaa talouden globalisaation vaikutuksista laajasti ymmärrettyyn julkiseen tilaan. Samalla vedin ympäristöministeriön puolesta YK-johtoista kestävän rakentamisen työryhmää. Olen myös mukana eri järjestöissä ja paikallispolitiikassa, mm. Helsingin kaupungin Demokratia-ryhmän ja Uudenmaan liiton hallituksen jäsenenä. Äskettäin perustin omankin järjestön: DOCHAKUKA – For a more decent world. Nyt toimin valtion kolmivuotisen apurahan turvin vapaana tutkijana, kolumnistina ja luennoitsijana – ensi viikolla Seoulissa.

Kaarin Taipale, tekniikan tohtori, vapaa kaupunkitutkija

Julkaistu