Arvioitu lukuaika 2 min

Kestävyys kaupungeissa - ratkaisuna rakennusten ”energiatuunaus”

Kirjoittaja

Johanna Kirkinen

Julkaistu

Kaupunkien rooli kestävässä kehityksessä on merkittävä. YK väestöennusteiden mukaan meitä ihmisiä tulee olemaan maapallolla 9 miljardia vuoteen 2050 mennessä, ja näistä isoin osa tulee asumaan kaupungeissa.

Tällä hetkellä jo yli 50 % maailman väestöstä asuu kaupungeissa, mutta luvun on arvioitu asettuvan 70 % paikkeille vuonna 2050. Konkreettisesti tämä tarkoittaa n. 6,4 miljardin ihmisen asuvan kaupungeissa vuonna 2050. Mutta kun kaupunkien laajentumiselle ei ole tilaa, eikä luonnonvaroja vaan tule mistään lisää, niin edessämme on haaste, jota emme voi oikein kunnolla käsittääkään. Uskomattominta tässä on, että seuraavien 40 vuoden aikana meidän tulisi rakentaa ja kehittää kaupunkeja yhtä paljon kuin viimeisten 4000 vuoden kuluessa. Melkoinen porkkana pureskeltavaksi.

Kun mietitään globaalilla tasolla, mikä kaupunkien rooli ja mahdollisuus energiatehokkuuden parantamisessa ja päästöjen vähentämisessä on, niin kehittyneet ja kehittyvät kaupungit lähestyvät rakennusten energiatehokkuutta hyvin eri kulmista. Kehittyneiden maiden kaupungeista suurin osa on jo rakennettu, ja tulevaisuuden energiankulutuksen vähentäminen tarvitsee voimakkaita toimia erityisesti olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on arvioitu niinkin suuren osan kuin 70 % vuoden 2050 rakennuskannasta olevan jo nyt olemassa. Kun taas kehitysmaissa puhutaan täysin eri keinoista energiatehokkuuden vähentämisessä, siellä uutta rakennuskantaa nousee kiireen vilkkaan. Nyt pitäisikin huolehtia, että kehittyvien maiden kaupunkeihin nousevat rakennukset edustaisivat parasta, energiatehokkainta rakennuskantaa.

Entäs meillä täällä Suomessa? Väestöennusteita on viime vuosina korotettu eli asuntojen tarpeen määrä kasvaa. Kaupungistuminen jatkuu merkittävästi ja väki pakkautuu erityisesti suuriin kasvukeskuksiin ja niiden liepeille. Suomessa olemasta olevasta rakennuskannasta yli puolet tulee olemaan olemassa vuonna 2050, joten meidänkään ei missään nimessä tule tuudittautua uskoon, että hoitamalla pelkästään uudisrakentamisen taso mahdollisimman energiatehokkaaksi, ongelmat on ratkaistu. Korjausrakentamisen merkitys tulee nousemaan tulevaisuudessa arvoon arvaamattomaan.

Miksi muuten Suomen kielestä ei löydy mitään hyvää termiä korjausrakentamiselle, joka sinällään on asiasta käytetty termi, mutta on kovin suppea. Energiatehokkuuden saralla aina ei välttämättä ole kyse pelkästään korjaamisesta, mikään ei välttämättä ole rikki, mutta olisi järkevää parantaa rakennusten energiatehokkuutta. Englannin kielen ”retrofit” kuulostaa paljon mediaseksikkäämmältä. Käännöskone ehdottaa, että se tarkoittaa mm. ”jälkiasennus, muutosasennus, uudelleenasennus, varustaa”. Pitäisikö meidänkin alkaa puhumaan rakennusten vaikka ”energiatuunaamisesta”, niin asia nousisi paremmin tapetille ja alkaisi kuulostaa houkuttelevammalta? Tai sitten vain todetaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tärkeää se on silti.

Kirjoittaja

Johanna Kirkinen

Julkaistu