Kuva: Miikka Pirinen

Julkaistu 30.10.2018

Lähdetään liikkeelle ihmisestä ja tavoitteesta, ei palvelusta - uskallatko?

SIB on työkalu ihmislähtöisiin ja tulosperusteisiin julkisiin hankintoihin. Samalla se tekee näkyväksi nykymallin ongelmat.
Kirjoittaja
Vanhempi neuvonantaja, Vaikuttavuusinvestoiminen, Sitra
Sari Rautio on verkostoitumisen ja yhteisten tavoitteiden mestari, joka vastaa julkisen sektorin yhteistyöstä Vaikuttavuusinvestoimisen avainalueella.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan lastensuojeluilmoitukset ja kiireelliset huostaanotot kasvoivat Suomessa viime vuonna 15 prosenttia, vaikka nuoret ikäryhmät pienenevät. Toimijoita, tutkimusta, resursseja on enemmän kuin koskaan – ainakin euroissa ja lukumäärissä mitaten. Järjestelmä näyttää liian usein unohtavan lapsen kokonaisuuden, ja tarttuu toimeen joko vakiosabluunalla tai vielä surullisempaa, vasta kun hyvinvointi on menetetty ja pahoinvointi on rajua ja moninaista. Tätä tuskin kukaan on tavoitellut!

Vaikuttavuusinvestoimisen logiikalla rakentuvan Lapset-SIB-kokonaisuuden valmistelussa olemme löytäneet kolme rakenteellista ongelmaa, joihin täytyy löytää uudet ratkaisut.

1. Data käyttöön ihmisen arjen tueksi

Tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa, eli tuttavallisemmin SIB-mallissa, yksityinen sijoittaja kantaa vastuun hyvinvointia edistävän toiminnan resursoinnista ja julkinen sektori maksaa vain tuloksista. Jos etukäteen määritetyt hyvinvointitavoitteet saavutetaan, kunta yleensä myös säästää kustannuksissa lähtötilanteeseen verrattuna eli tulospalkkio on maksettavissa osalla syntyneistä säästöistä. Tämä edellyttää vahvaa ymmärrystä ja tutkittua tietoa ilmiöiden syy-seuraussuhteista ja ennen muuta niihin vaikuttavista juurisyistä.

Merkittävä hidaste ja suoranainen ongelma on tiedon pirstaleisuus ja saavuttamattomuus. Meillä kerätään valtavasti yksityiskohtaista tietoa, neuvolaiästä lähtien, mutta tuo tieto on levällään, huonosti dokumentoitua, muurien takana ja väärinkäytösten pelossa erittäin vaikeasti saatavilla. Sama tiedonsaannin pulma vaivaa palveluiden käyttöä ja kustannuksia – vaikuttavuudesta puhumattakaan. Tehtyjen lastensuojelupäätösten määrää ehkä seurataan, mutta välttämättä ei tiedetä, vaihtuvatko lapset, joita päätökset koskevat tai paljonko ovat kokonaiskustannukset. Tiedolla johtaminen on tällöin mahdotonta. Muutetaan tämä. Ihmisen tiedot tarvitaan ihmislähtöisesti koottuina, ei organisaatioiden omistamina.

2. Yhteinen tavoite kaiken perustaksi

SIB-prosessi lähtee muutostavoitteen määrittelystä: Mikä on se konkreettinen, mitattavissa oleva muutos, joka halutaan saada aikaan? Keiden kaikkien on muutettava toimintaansa ja keitä kaikkia asia koskee? Mikä on muutoksen taloudellinen arvo? Miten muutosta mitataan?

Monimuotoisessa toimijakentässä on usein ristikkäisiä tavoitteita, epämääräisiä hurskaita lausahduksia tai tekemisen tavoitteita tyyliin ”aletaan seuraamaan sitä sun tätä”. Tätä vältytään, kun muutostavoite määritellään yhdessä ja otetaan kaiken tekemisen lähtökohdaksi. Muutokselle tarvitaan myös aikajänne ja tsekkauskohdat. Myös vastuut on jaettava selkeästi ja yksinkertaisesti.

Toimintoja on syytä tarkastella säännöllisesti, ja olla ketterästi valmiina suunnanmuutoksiin, mikäli maali karkaa. Mikä on se mestaruus, johon pyritään, ketkä pelaa ja millä taktiikalla edetään?

3. Yhteiset resurssit suunnattava ihmislähtöisesti

Julkiset resurssit allokoidaan liian usein suorite- ja organisaatiolähtöisesti. Pieni ihminen tarpeineen hukkuu, ja joustavuus resurssien hyödyntämisessä onnistuu vain lisäbudjeteilla tai ylityspyynnöillä. Samaan koneeseen siis kaadetaan lisää, jotta saataisiin ulos sitä, mitä ei tullut aiemminkaan. Palvelusetelissä tai valinnanvapauden ideassa on hieno lähtökohta, jossa raha ja resurssit seuraavat ihmistä.

Vaikuttavuusperusteisessa resurssoinnissa ja tulosperusteisessa tekemisessä resurssit ohjataan tulosten syntymisen mukaan joustavasti hyvinvoinnin edistämiseen tai ongelmien ehkäisyyn. Budjettineuvotteluissa hyvinvointia edistävien palveluiden rahoittaminen saa helposti rastin päälleen resurssien valuessa päälle kaatuvien ongelmien hoitamiseen. Näin käy, vaikka tiedetään, että ongelmien ehkäiseminen tulisi huomattavasti edullisemmaksi ja lisäisi samalla hyvinvointia. Ihmislähtöisessä tai ilmiölähtöisessä budjetoinnissa tilanne on toinen.

+1 johtaminen

Hyvä johtaminen on asia, jota huudetaan avuksi joka paikassa. Ihmislähtöisessä ja tulosperusteissa tekemisessä on välttämätöntä valita uudelleen ne asiat, joita johdetaan. Sen sijaan että johdetaan euroja, käyntikertoja, henkilöstöä, aletaankin johtaa tavoitteita, tuloksia ja vaikuttavuutta.

SIB on yksi työkalu, ei päämäärä. Se on väline, joka tekee näkyväksi ratkaisut ja samalla nykymallin ongelmat. Hyvät ratkaisut kannattaa ottaa laajemminkin käyttöön. Nykymallilla saadaan nykytuloksia. Uskalletaanko siis tehdä muutos kohti hyvinvointia ja uusia tuloksia? Uskallatko sinä?

Mistä on kyse?