Siirry suoraan sisältöön

Kuvaaja: Patrik Rastenberger

Julkaistu 28.09.2012

Maria Joutsenvirta: Talous palvelemaan ekologisia ja humaaneja arvoja

Olen kestävän talouden tutkija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Vastuullisen liiketoiminnan (CESR – Corporate environmental and social responsibility) tutkimusryhmästä. Talouden eettiset ja ekologiset kysymykset ovat olleet lähellä sydäntäni parikymmentä vuotta. Sekä väitöskirjani yritysten ja ympäristöjärjestöjen konflikteista (2006) että sen jälkeiset tutkimukseni ovat tuoneet valaisua siihen, kuinka moniarvoinen ja kiistelty aihe kestävä talous on.

Yritysten toiminta ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden hyväksi on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien, mutta vastuullisuuden haasteet ovat vain kasvaneet. Toimitin yhdessä tutkijakollegoideni kanssa kirjan Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa (Gaudeamus, 2011). Sen yksi viesti on, että talouselämän vastuullisuutta ei voida tarkastella ilman että katsotaan sen yhteyttä ja vaikutuksia demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen sekä yhteiskunnan eri sektoreiden väliseen työnjakoon.  

Koen, että yksi keskeisimpiä tapoja edistää kestävämpää taloutta on puuttua ihmisten väliseen epätasa-arvoon, joka näkyy sekä valtioiden sisällä että niiden välillä. Ongelma ei ole vain sosiaalinen vaan myös ekologinen ja taloudellinen. Rikkaat kerskakuluttavat moninkertaisesti maapallon kestokyvyn verran resursseja ja kärsivät elintasovitsauksista. Samalla iso osa ihmiskunnasta kärsii köyhyydestä, ja miljoonat kuolevat aliravitsemukseen ja sairauksiin.

Olemme haasteellisessa tilanteessa, jossa taloutemme ei tulisi kasvaa aineellisessa mielessä ilmaston ja luonnonresurssien asettamien rajojen vuoksi, mutta (raha)taloudellisessa kehyksessä työllisyys ja hyvinvointipalvelut on tällä hetkellä sidottu lisäkasvuun. Monet toivovat, että talouskasvu voidaan kytkeä irti haitoista ekotehokkuuden ja aineettoman kasvun avulla, mutta tutkimukset puhuvat toista. Yrittäessämme muuttaa kulutusta kestäväksi päädymmekin kuluttamaan lisää.

Lyhytnäköinen voiton ja oman edun tavoittelu syö usein hyvien tekojen hyödyt. Samaa tekee bkt- kasvuun pakotettu likinäköinen talouspolitiikka. Eriarvoistumista pahentaa kovan kilpailun ja yltiökulutuksen luoma epähumaani arvomaailma ja rahan keskeisyys arvon mittana.

Degrowth ja vastaavat ’uuden talouden’ liikkeet haluavat palauttaa talouden rengin asemaan palvelemaan ihmisten perustarpeita ja jakamaan materiaalista hyvinvointia tasaisemmin. Kestävän talouden tulisi perustua aineellisen hyvinvointikäsityksen sijasta paljon moniulotteisemmalle käsitykselle hyvinvoinnista.

Ilmastokriisi, luonnonvarojen ehtyminen ja globaali epätasa-arvo ovat toisiinsa sidoksissa olevia megaluokan ongelmia, mutta kriisit ovat myös mahdollisuuksia johonkin parempaan.

Ekotehokkuus ja uusi teknologia ovat tärkeitä välineitä kun pyrimme nopeasti poistumaan hiilipohjaisesta taloudesta. Ongelmia ei kuitenkaan tulisi tuijottaa liian teknis-taloudellisten linssien läpi tilanteessa, jossa toiminnan rakenteiden on muututtava. Koska luonnonvarat ehtyvät, meidän tulisi kysyä, keiden perustarpeet ovat alityydytettyjä ja vaativat erityishuomion. Tämä tarkoittaa, että tieteen ja teknologian tulisi palvella entistä tehokkaammin paitsi ekologisia myös sivistyksellisiä ja humaaneja arvoja, jotka jäävät helposti kovien arvojen jalkoihin.

Katselin verkossa ilolla Sitran ’Uusi työ’- ja ’Uusi demokratia’ –foorumeiden työsarkaa. Olen vakuuttunut, että molemmat teemat liittyvät olennaisesti ’Kestävän talouden’ foorumin työhön. Kestävässä taloudessa on paljon kyse uudenlaisista työnteon ja elämisen tavoista sekä demokratian uudistamisesta.

Toivon, että voimme hahmottaa nykyistä paljon monimuotoisemman kuvan taloudellisista toimijoista ja heidän välisistä suhteistaan. Vallitseva talousmalli on kiinni teollisen kauden tarpeissa ja oletuksissa, jotka eivät enää vastaa nykytodellisuutta. Siksi se puolustaa helposti näennäistehokkuutta eikä arvosta todellista vaurautta, joka kasvaa luonnon elinvoimaisuudesta sekä sivistyksen ja ihmisten välisten suhteiden laadusta. Malli syrjii myös vaihtoehtoisia tapoja tehdä työtä ja tuottaa arvoa yhteiskuntaan. Näitä vaihtoehtoja kuitenkin tarvitsemme jatkossa lisää.

Tutkimusten mukaan suomalaisten ajankäyttö muuttuu, mikä johtaa (perinteisen) työnteon ja muun elämän väliseen ’uusjakoon’. Yhä useammat arvostavat lisämammonan sijasta lisäaikaa. ’Tienaa-ja-kuluta’ –oravanpyörästä halutaan irti sekä henkisen hyvinvoinnin että ekologisen elämänasenteen vuoksi. Rahan merkitys ihmisten motivaation lähteenä ja työelämän pyörittäjänä pienenee. Tämä puskee tarkastelemaan kestävää taloutta osin myös rahatalouden ulkopuolelta.

Kestävää taloutta on hyvä hahmottaa monitasoisesti: miten toimimme ja organisoidumme kestävästi kotitalouksissa, yhteisötalouksissa, paikallistalouksissa, kansantaloudessa ja markkinataloudessa?

Minua kiinnostavat yhteisölähtöiset vaihtojärjestelmät ja sosiaaliset innovaatiot, joissa ihmisten toimeliaisuus ei perustu ulkoisiin markkinapakkoihin ja voitontavoitteluun vaan aitoihin tarpeisiin ja arjen ongelmiin, joihin halutaan kehittää toimiva ratkaisu olemassa olevin resurssein. Tarvitsemme lisää ihmisiä osallistavia, voimaannuttavia ja tasapuolisesti kohtelevia tapoja organisoitua edistämään hyvinvointia.

Kirjoittaja on yksi Sitran kestävän talouden foorumin osallistujista.