Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 10.11.2011

Matti Ylönen: Taloutta ja hallintoa ei voida rajata demokratia ulkopuolelle

Olen 31-vuotias yhteiskuntatieteilijä, tietokirjailija ja toimittaja. Tällä hetkellä kirjoitan yhdessä Hanna Kuuselan kanssa tietokirjaa konsulttiyhtiöiden, tutkimuslaitosten ja ajatushautomoiden roolista suomalaisessa demokratiassa. Lisäksi viimeistelen toista, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin talousajattelua ja päätöksentekoa käsittelevää kirjaa.

 Politiikan tutkija John Dryzek määrittelee demokratian tason kolmella kriteerillä: äänioikeuden laajuudella, demokraattisen päätöksenteon piirissä olevien elämänalueiden laajuudella, ja demokraattisen itsemääräämisen autenttisuudella.

 Viime vuosien Eurooppaa on leimannut demokratian autenttisuuden ja laajuuden kriisiytyminen. Yksien vaihtoehtojen talouspolitiikka  ja asiantuntijavallan kasvu ovat jättäneet ihmisille äänioikeuden, mutta vieneet todellista päätäntävaltaa keskeisissä yhteiskuntapolitiikan kysymyksissä. Kansan pelätään äänestävän väärin, oli kyse sitten lainapaketeista tai kuntaliitoksista. Populismin nousu Euroopassa on yksi oire tästä.

 Jos syntymässä olevat tai vielä keksimättömät uudet demokratian muodot auttavat palauttamaan tätä ”koviin” politiikan kysymyksiin liittyvän demokratian autenttisuutta ja laajuutta, on syytä juhlaan.

 Jos niistä ei tähän ole, ei se tarkoita että ne olisivat hyödyttömiä. Silloin on kuitenkin syytä tunnustaa avoimesti, että vaikkapa wikidemokratialla ei korvata perinteistä arvoista, resursseista ja yhteisten asioiden määrittelystä käytävää, usein vastakkainasetteluihin päätyvää politiikkaa.

 Tilanteen korjaamiseksi uuden demokratian ja aidon avoimuuden vaatimusten täytyy mennä rohkeasti sinne minne valtakin on monessa suhteessa mennyt: talouselämään, kansainvälisiin yrityksiin ja rahoitusmarkkinoille.

 Otetaan muutamia esimerkkejä. Esimerkiksi suomalaisyritysten osakkeenomistajien julkisuus ja julkiset verotiedot ovat demokratian ja sen vahtikoiran eli median toiminnan kannalta välttämättömiä keksintöjä, joita on syytä laajentaa, ei supistaa.

 On myös kehitettävä ratkaisuja siihen, miten taata lainvalmistelun julkisuus ja eri ryhmien äänen kuuluminen tilanteessa, jossa valmistelutyö on siirtynyt lainsäädännön ohjaamista komiteoista epämuodollisiin työryhmiin ja konsulttiyhtiöille. Valtionhallintoa ollaan tehostamassa konserniohjauksella Ruotsin malliin vedoten unohtaen samalla, että Ruotsissa demokratiaa turvaa edelleen vahva komitealaitos.

 Globaalien keskinäisriippuvuuksien maailmassa demokratia ei voi olla vain kansallista. Aito sitoutuminen demokratiaan edellyttää sen vaatimusten ulottamista myös kansainvälisiin järjestöihin ja monikansallisiin yrityksiin, joiden sisällä käydään jo suurin osa maailmankaupasta. Yrityksiä tulisi esimerkiksi velvoittaa raportoimaan tärkeimmät taloustietonsa maakohtaisesti, sekä laajentaa pakollista yritysvastuuraportointia.