Kuva: Joanna Moorhouse

Julkaistu 24.02.2016

Missä ovat piilotyöpaikat ja miten niihin pääsee töihin?

Suomessa tulisi kääntää työn hakeminen isosti toisinpäin. Sen sijaan että työtä ostavan osapuolen oletetaan kuuluttavan näkyvästi työvoiman tarpeestaan, kaikkien osaamistaan myyvien osapuolien kannattaisi aktivoitua. Näin saataisiin osaajia töihin ja piileviä työpaikkoja täytettyä.

Suomessa on jopa 360 000 täyttämätöntä työpaikkaa, joista 270 000 edustaa nk. piilotyöpaikkoja. Arvio nojaa Sitran teettämien tutkimusten tuloksiin siitä, miten ihmiset ovat oman työpaikkansa saaneet.  Piilotyöpaikkojen luonnetta tulee kuitenkin hahmottaa tarkemmin, jotta tilastosta olisi hyötyä työnsaannissa.

Piilotyöpaikat eivät ole uusi ilmiö. Internetissä on niistä lukuisia helposti löydettäviä artikkeleita, joita asiantuntijat ja tiedotusvälineet ovat kirjoittaneet eri ajanjaksoina. Toimivaksi neuvoksi riittää nykyään siis: Google > piilotyöpaikat.

Nettiartikkeleista saa sekä kokonaisvaltaisia neuvoja että yksittäisiä vinkkejä. Osa neuvoista ilmentää omaa aikaansa työn markkinoilla: korkeampaa työn kysyntää, uusia investointeja, projektirahoituksen saatavuutta, yrittäjyyttä eri muodoissaan tai jopa irtisanomistilanteita.

Piilotöiden taustalla kolmenlaisia ilmiöitä

Piilotyöpaikkoihin liittyviä ilmiöitä on ainakin kolme: 1) rekrytointiongelmat, jotka synnyttävät piilotyötä 2) yritysten omat tarpeet, jotka ovat valtaosin piileviä ja 3) neuvotteluvaltit, joilla piilotyöpaikkoihin voisi juuri nyt päästä paremmin.

Työn markkinoilla on erikoinen tilanne. Vapaana on poikkeuksellisen paljon osaavaa työvoimaa, mutta tästä huolimatta yritykset nimeävät rekrytointiongelmat sekä osaavan työvoiman saatavuuden yhdeksi suurista haasteistaan.

Avoin työpaikkailmoittelu ei enää välttämättä vastaa työnantajan tarpeisiin ja syytkin ovat ymmärrettäviä: Yleinen epävarmuus työmarkkinoilla voi pitää halutut osaajat paikallaan ja töissä nykyisissä työpaikoissaan, eikä avoin työpaikkailmoitus siten laukaise heitä hakemaan. Avoin työpaikkailmoitus synnyttää myös poikkeuksetta suuren joukon yhteydenottoja työvoimaa välittäviltä aktiivisilta henkilöstöpalveluyrityksiltä sekä hakijoilta itseltään. Varsinaisia hakemuksia voi niin ikään tulla useita satoja johtaen valtavaan perkausoperaatioon. Prosessit venähtävät helposti kuukausiin, eivätkä vastaa odotuksiin nopeudesta, joustavuudesta tai helppoudesta. Jäykkyydet ja hankaluudet hakea työvoimaa avoimella haulla kasvattavat siis hiljaista ja laajalta yleisöltä piilossa tapahtuvaa työnhakua.

Avoimen työnhaun hankaluudet eivät ole kuitenkaan ainoa syy, joka synnyttää piilotyötä. Työnantajat nimeävät, että tekemätöntä työtä kyllä olisi, mutta asia jää usein tälle asteelle. Tarvetta ei osata tai ehditä määritellä niin pitkälle, että se johtaisi hiljaiseenkaan hakuun. Tilanteet ovat usein hetkellisiä ja ne syntyvät ja poistuvat nopeasti. Työpaikka toteutuisi, jos löytyisi sopivaan aikaan oikea tekijä luomaan itse työnsä. Tällaisia onnellisia kohtaamisia tapahtuukin päivittäin, mutta liian monessa tapauksessa työt päätetään kuitenkin tehdä omin voimin tai jättää ne yksinkertaisesti tekemättä. Tämän tyyppisiä töitä voisi nimittää piileviksi työtilaisuuksiksi, joihin on kuitenkin mahdollisuus päästä – tosin isommalla etsimisellä ja vakuuttavammalla henkilökohtaisella myyntityöllä.

Työnhakijan taidot ratkaisevat

Työnhakijan henkilökohtaiset taidot ja keinot hakea piilotyöpaikkaa ja myydä itsensä niihin ovat myös nettiartikkeleiden perusteella kaikkein ratkaisevimpia. Tällä hetkellä oleellisia näyttäisivät olevan myös erilaiset neuvotteluvaltit ja kyky tarjota omaa työpanostaan työnantajalle: Työ vuokrattuna, tilapäisyys tai osa-aikaisuus, keikkatyö, harjoittelujaksot sekä erilaiset yrittäjyyden muodot voivat olla hyviä tapoja käydä kauppaa osaamisestaan ja lisäarvostaan. Kaupankäynnin yleinen oppi – ostamisen helpottaminen lisää ostamista – tuo ennen kaikkea piileviä työtilaisuuksia tehtäviksi.

Piilotyöpaikat sekä piilevät työtilaisuudet ovat melko vakiintunut ilmiö suomalaisilla työn markkinoilla. Ilmiönä tämä ei kuitenkaan ole vain myönteinen ja tavoiteltava. Töiden painuessa piiloon entistä pienempi tekijäjoukko pääsee tähän virtaan käsiksi ja sattumien mahdollisuudet kasvavat. Jos saatavilla olevien työnhakijoiden määrä kaventuu, palveleeko se työnantajien päätavoitetta löytää aina sopivin tekijä töihin?  Piilotyöpaikkoihin päädytään myös entistä enemmän työelämän sisältä. Työttömien valikoimasta nämä karkaavat entistä kauemmas, vaikka he voisivat tarttua uusin tehtäviin usein nopeammin.

Yksi suurista haasteista on työnhaun kasvavat siirtymä- eli transaktiokustannukset. Piilotyön etsiminen voi synnyttää myös viiveitä henkilökohtaiseen työllistymiseen, joka ilmenee työttömyyden kestona. Jos piilotyöt jäävät liian pieniksi ja tilapäisiksi, täytyy niitä tekevien jaksaa tasapainoilla työn, työttömyyden, erilaisten kannustinloukkujen sekä etenkin työvoimaviranomaisen tulkintojen välillä. Oman työpanoksen yrittäjämäinen myyminen yhä uudelleen ja uudelleen synnyttää myös paljon sellaista työtä, josta ei voi laskuttaa. Tämä jää joko työn tarjoajan tappioksi tai kasvattaa työpanoksen tuottavan osan hintaa, jonka työnantaja maksaa korkeampana hintana.

Piilotyön ongelmat eivät ole yksiselitteisesti ratkaistavissa, mutta uudenlainen työnhakijoiden ”etuovi.com” voisi tuoda kaivattua uutta informaatiota ja inspiraatiota etsiä osaajia kaikenlaisiin töihin. Tällaisia palveluja on toki jo olemassa, mutta toistaiseksi kaikki ne vain hajauttavat informaatiota yhteen kokoamisen sijaan. Yhteiskunnan tulisi panostaa osaavan työvoiman löydettävyyteen ja kehittää tätä varten yhteistä uskottavaa tietoalustaa, josta pääsisi hyötymään niin työnantajat ja työn välittäjät kuin itse työn hakijatkin. 

Mistä on kyse?