Paljonko on paljon? Tätä pähkittiin kieli poskessa televisio-ohjelmassa kaukaisella 1980-luvulla. Ylen Elävän arkiston mukaan ohjelma ”selvitti asioita aina purukumin maatumisesta aaveiden olemassaoloon ja Suomen pisimmästä nimestä viinan vaikutuksiin”.
Miten edellä mainittu liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan, jota Kasteeksikin kutsutaan? Samaa lähes filosofista kysymystä ”paljonko on paljon” huomaa esittävänsä itsekin. Toisaalta, sosiaali- ja terveydenhuollossa piisaa selvitettäviä asioita. Kysykää vaikka sote-uudistusta valmistelleilta.
***
Kaste-ohjelman tavoitteena on ollut kaventaa suomalaisten hyvinvointi- ja terveyseroja, sekä järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut asiakasta kuunnellen.
Tätä varten sosiaali- ja terveysministeriö on kanavoinut kunnille ja kuntayhtymille kehittämistyöhön reilut 45 miljoonaa euroa viimeisen neljän vuoden aikana. Se on melkoinen summa rahaa. Ainakin jos katsoo omaa pankkitiliä, jolta kyseinen summa puuttuu.
Mutta onko 45 miljoonaa euroa paljon? Kaikki on suhteellista.
Tilastokeskuksen mukaan kuntien järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset olivat Suomessa vuonna 2013 yhteensä 19,6 miljardia euroa. Summa ei pidä sisällään päivähoitoon kulunutta rahaa. Kaste-ohjelman kehittämiseen kohdentamat rahat ovat promilleluokkaa kuntakentän toiminnan ohjaamisen näkökulmasta.
Tavoitteena onkin ollut potkia suurta sote-laivaa kääntämään kurssiaan tavoiteltuun suuntaan.
***
Koska laivan potkijoita eli kehittämistyötä tehneitä on ollut useita ja useissa paikoissa, ovat potkutekniikat vaihdelleet. Yksi on tarjonnut banaanipotkua, toinen Karate Kidistä tuttua kurkipotkua, ja kolmas brasilialaista saksipotkua. Toisin sanoen, ongelmiin on haettu erilaisia ratkaisuja eri puolilla Suomea.
Tekniikkaeroista johtuen osa potkuista on ollut onnistuneempia kuin toiset. Osa on osunut juuri sinne mihin isku tarvitaan muutoksen aikaansaamiseksi, ja toinen on potkaissut puhtaan hudin. Lisäksi potkujen dokumentoinnissa on ollut eroja. Osa on osannut kuvata aikaansaadut tulokset toisia paremmin.
Tarmokkaan potkimisen lisäksi on tarvittu kärsivällisyyttä. Laivan kurssin muutoksen havaitseminen vie aikaa. Laivanpotkijat ovat usein jo muissa töissä, kun kurssin muutos alkaa näkyä edes yksittäisen kunnan tilastoissa, saati väestötasolla.
***
Potkuja on suunnattu sote-laivan eri osiin. Länsi-Suomessa huomio on ollut erityisesti lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden parantamisessa.
Olin tilaisuudessa, jossa nuori kertoi äitinsä kanssa koskettavasti, miten koulussa annettu ja kotiin tuotu huomaamaton apu oli auttanut koko perhettä. Ei ollut tarvittu lähetteitä eikä diagnooseja, vaan huolen herätessä tarjolla oli ollut apua.
Byrokraatin kielellä tämä tarkoittaa painopisteen siirtämistä korjaavista menoista ennaltaehkäisevään suuntaan moniammatillisella yhteistyöllä, hallintorajat ylittäen.
Tulostakin on syntynyt. Esimerkiksi kiireelliset lasten sijoitukset ovat vähentyneet Kaarinassa, Raisiossa ja Paraisilla. Turussakin kasvu on pysähtynyt, kun muualla maassa trendi on kasvava. Lisäksi Raisiossa ja Kaarinassa on laskettu saavutetun huomattavia kustannussäästöjä korjaavissa menoissa.
Laivan kurssia on onnistuttu kääntämään paikallisesti.
***
Mutta paljonko on paljon? Muistaakseni televisiovisailun viimeisessä jaksossa tultiin siihen johtopäätökseen, että sata (100) on paljon.
Kaste-ohjelma on koskettanut ja auttanut suurta osaa suomalaisia potilaina, asiakkaina ja ammattilaisina. Lapsia, nuoria, aikuisia ja ikääntyneitä.
Se on paljon, mutta onko se riittävästi kääntämään kansallisen laivan kurssia?
Suosittelemme