archived
Arvioitu lukuaika 2 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Pelko pois! – 30 askelta kokeiluyhteiskuntaan

Kirjoittaja

Julkaistu

Suomalaisissa asiantuntija- ja vaikuttajapiireissä on laajaa kannatusta sille, että paperinmakuisesta kehittämisestä pitää siirtyä yhä enemmän kokeiluihin.Vaikka kokeileva ote on monin paikoin mukana esimerkiksi yritysten tuotekehitysprosesseissa ja Sitrankin toimintarepertuaarissa, kokeiluyhteiskunnan suuri tuleminen on vasta edessä. Myös valtiovalta voisi tehdä enemmän kokeilevan kulttuurin luomiseksi.  Muun muassa nämä seikat tulivat ilmi taustaselvityksestä, jonka laadin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tänä syksynä

Selvityksen mukaan Suomessa näyttäisi olevan tarvetta ennen kaikkea ruohonjuuritason innovoinnin  lisäämiselle, julkisen sektorin kokeiluille, laajemmille kokeilujen ekosysteemeille ja innovaatiokeskittymille, sekä koko maan läpäisevälle toimintakulttuurin muutokselle. Esitän selvityksessä 30 askelmerkkiä, joita seuraamalla kokeilut voisivat kukoistaa eri tasoilla. Keskeisiä keinoja ovat muun muassa matalan kynnyksen neuvontaresurssien lisääminen sekä pienimuotoisen siemenrahoituksen ja riskirahoituksen saatavuuden parantaminen.

Tapauskertomuksista selvisi myös, että monet strategisestikin merkittävät kokeilut painivat pitkään epätarkoituksenmukaisten hallinnollisten haasteiden kanssa. Näiden haasteiden nopea ratkaiseminen ja kannusteiden lisääminen tasoittaisi tietä kokeiluyhteiskunnalle. Toisaalta haastatteluissa painotettiin ennen kaikkea kulttuurin muutosta: kokeileva ote voi kukoistaa vain avoimessa ja yhteistyöhaluisessa toimintaympäristössä. Suomessa tämä näyttäisi tarkoittavan ennen kaikkea epäonnistumisten parempaa sietämistä. Turha häpeily ja pelot pitää karistaa harteilta. Johtajien tulee näyttää esimerkkiä.

Kokeiluihin kannustaminen voi tuntua marginaaliselta puuhastelulta aikana, jolloin megalomaaniset haasteet kaatuvat syliin. Kokeiluyhteiskunnan ideana on kuitenkin, että juuri tällaisessa tilanteessa tuumasta pitää tarttua toimeen mahdollisimman nopeasti. Lopullista tietoa ja täydellistä toimintasuunnitelmaa ei voi jäädä odottelemaan. Kokeiluja pitäisikin käyttää enemmän juuri kiistanalaisissa, monimutkaisissa ja riskialttiissa tapauksissa.

Ehkä tärkein oivallus kokeiluyhteiskunnan taustalla onkin se, miten elimellinen yhteys tekemisellä on inhimilliseen tietämiseen: Teot voivat muuttaa asenteita enemmän kuin asenteet tekoja. Tunteminen, näkeminen, haistaminen ja maistaminen vakuuttavat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja vaikka teot olisivat pieniä, ne voivat olla merkittäviä vähintään symbolisella tasolla. Tekeminen on kuitenkin sanomisen korkein muoto.

Lue myös: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kestävä kasvu -jaoston keskustelupaperi – Taustaselvitys 31.10.2012

Mistä on kyse?