Kuva: Miikka Pirinen

Julkaistu 22.08.2018

Pitääkö olla huolissaan?

Harva tulee ajatelleeksi, että verkkoon talletettu kuva tai video sisältää paljon enemmän informaatiota kuin pelkät pikselit. Pitäisikö omasta digitaalisesta jalanjäljestä olla huolissaan?
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, IHAN- Ihmislähtöinen datatalous, Sitra
Juhani Luoma-Kyyny on Isaacus-hankkeen tietojärjestelmäarkkitehti, joka pitää huolen siitä, että utopistisimmatkin suunnitelmat konkretisoidaan toteutettaviksi kokonaisuuksiksi.

”Pitääkö olla huolissaan, kun yhtäällä koko ajan mesotaan omista tiedoista ja niiden omistamisesta ja hallinnasta ja toisaalla samaan aikaan tuupataan kymmenen minuutin välein vesipuukkoihin ja mihin lie instrakammioihin valokuvia omasta ylä- tai alapäästä? Eikö riittäisi tavallinen maalaisjärjen käyttö ja tolkun tekeminen?” nimimerkki Huolestunut Huhtapitäjän asukki

Huhtapitäjän asukin huolessa on vinha perä. Voi olla, että kammarin seinällä olevat valokuvat (taustasta viis, vakaa ilme kertoo kaiken) edustavat hänelle sitä, mitä hieman hektisemmässä ympäristössä puuhasteleville ovat jatkuva kuvavirta eri tahoille – joista ne ovat ja niiden on tarkoituskin olla – kaikkien katseltavissa. Ja kommentoitavissa.

Jos valokuvaan joskus valmistauduttiin kuin pyhään toimitukseen, tänä päivänä tuo toimitus on vähemmän pyhä tai ainakin saattaa saada sellaisen vaikutelman. Pyhyys syntyy – jos on syntyäkseen – silloin, kun aktiivinen verkosto armollisesti tai armottomasti kertoo näkemyksensä sen hetkisestä tilannekuvasta.

Saattaisi joku muukin olla huolissaan katsellessaan iloisesti pulputtavan lapsikatraan videoidessa itseään ja toisiaan lähes ympäri vuorokauden ainakin näennäisen huolettomana ja viattomana, ellei jopa tietämättömänä ympäröivän maailman vähemmän miellyttävistä piirteistä.

Palataanpas hetkeksi tuvan seinällä olevaan kuvaan. Kuvaa katseleva mummo todennäköisesti muistaa kuvan ottamisen hetken ja tunnelman, tuntee kuvassa olevat ihmiset ja ympäristön. Seinällä riippuvan kuvan lisäksi lipaston laatikon pohjalla voi olla hajoamistilassa oleva negatiivi, vanhassa konvehtirasiassa muiden samanlaisten joukossa. Muutapa ei sitten olekaan. Sen sijaan verkkoon talletettu kuva tai video sisältää paljon enemmän informaatiota – kuvasta, kuvan ottajasta, hänen käyttämistään laitteista ja sovelluksista, liikkumisista todellisessa ja virtuaalisessa maailmassa, ystävistä, tuttavista, harrastuksista. Jäiköhän jotakin pois?

Kun vanha valokuva laitetaan syystä tai toisesta saunan uuniin negatiivin kanssa, jäljelle ei jää paljoakaan. Löylyjen jälkeen ainakaan.

Virtuaalisen maailmaan talletetun kuvan poistaminen raapaisee pintaa, jonka alle jää aika paljon.

Kuinkahan moni mahtaa tämän ymmärtää?

Kannattaa ehkä ollakin hieman huolissaan. Yhdistelemällä eri lähteistä saatavaa tietoa meistä voidaan muodostaa hyvinkin yksityiskohtaisia profiileja. Datan määrä ja teknologinen kehitys etenee niin nopeasti, ettei lainsäädäntö, yritysten toimintatavat tai meidän tavallisten tallaajien ymmärrys pysy perässä. Paluuta vanhaan ei ole, mutta ehkä on kuitenkin paikallaan miettiä hetkisen, kun kuviaan jakelee, että mitäs kaikkea muuta tulikaan jaeltua. Ettei tarvitse sitten katua.

Onneksi ymmärryksen lisäämisen ja ehkäpä elämänkin helpottamisen kannalta tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta. Reilun, ihmislähtöisen datatalouden periaatteisiin kuuluu muun muassa mahdollisuus nähdä mitä henkilökohtaista tietoa missäkin on ja kenen hallussa tieto on.

Näistä ja monista muista asiaan liittyvistä aiheista kuultiin 29.–31.8.2018 MyData-kongressissa Helsingissä. Sitran reiluun, ihmislähtöiseen datatalouteen pureutuva IHAN®-hanke oli esillä kongressissa. Sitran ohjelma tapahtumassa.

#IHAN #datatalous

Mistä on kyse?