Kuva: Patrik Rastenberger

Julkaistu 17.10.2016

Talouskasvua hyvinvoinnin ehdoilla – ei hinnalla millä hyvänsä

Tulevaisuususkoamme koetellaan, mutta epätoivoon ei ole syytä, kirjoittaa Sitran yliasiamies Mikko Kosonen.
Kirjoittaja
Yliasiamies, Sitra
Mikko Kosonen on Sitran yliasiamies. Hänen päätehtävänsä on Sitran henkisten ja taloudellisten voimavarojen kohdistaminen niin, että Suomesta kehittyy kestävän hyvinvoinnin edelläkävijä.

Tulevaisuususkomme on koetuksella, kun saamme viikoittain lukea asiantuntijoiden hyvin perusteltuja kirjoituksia heikosta talouskasvusta ja keskiluokan töiden häviämisestä. Näitä ilmiöitä ei voi eikä tule kieltää. Ne ovat seurausta kahden vahvan megatrendin, globalisaation ja teknologian kehityksen, yhteisvaikutuksista.

Epätoivoon ei kuitenkaan ole syytä, koska keinoja kestävään hyvinvointiin kyllä löytyy. Ne vaativat kuitenkin merkittäviä ajattelu- ja toimintatapojen muutoksia.

Ensimmäiseksi meidän on hyväksyttävä, ettei talouskasvu ole yhteiskuntapolitiikkamme ensisijainen tavoite, vaan ainoastaan väline hyvinvoinnin edistämiseen. Tämän lisäksi on tärkeä huomioida, että tuotannon määrälliseen kasvuun perustuva BKT on päivä päivältä huonompi mittari todellisen kasvun saati edistyksen mittaamiseen.

Digitaalisten palvelujen laaja leviäminen esimerkiksi sosiaalisen median kautta ei näy tilastoissa fyysisten tavaroiden tapaan tuotannon BKT-määräisenä kasvuna. Kun sähköinen palvelu on kerran kehitetty, sen monistaminen yhä uusien käyttäjien tarpeisiin ei juurikaan lisää kokonaiskustannuksia ja -tuotantoa, mutta hyvinvointia kylläkin. Tämä ns. teknologinen deflaatio selittääkin pitkälti sitä, miksi muun muassa Japanin elintaso ja ihmisten hyvinvointi on kehittynyt positiivisesti viimeisten 20 vuoden aikana ilman BKT:ssä mitattua kasvua.

Perinteisen talouskasvun ja hyvinvoinnin välinen yhteys katkeaa

Olemme siis tulleet tilanteeseen, jossa perinteinen BKT:ssä mitattu talouskasvu ja hyvinvointi ovat kytkeytymässä irti toisistaan – samaan tapaan kuin talouskasvu ja luonnonvarojen kulutus ovat määrätietoisten politiikkatoimien ja edistyksellisen teknologian myötä irtautumassa toisistaan. Molempien muutosten mahdollistajana on digitalisaatio.

Tämä on lohdullinen ja kannustava tieto aikana, jolloin maailma on ’vanhalla mallillaan’ ajautumassa sekä sosiaaliseen että ekologiseen kriisiin.

Voimme siis lisätä hyvinvointia ja ekologista kestävyyttä matalankin talouskasvun olosuhteissa, mutta miten on työn laita? Työllähän on talouden lisäksi tärkeä itseisarvollinen, ihmisten subjektiivista hyvinvointia edistävä vaikutus. Miten varmistamme, että kaikille riittää merkityksellistä tekemistä?

Uusia töitä ja ammatteja syntyy, eikä työlle näy loppua. On kuitenkin mahdollista, ettei perinteistä palkkatyötä enää riitä kaikille, ainakaan siinä määrin, että siitä ansaitulla palkalla voisi elättää perheensä. Monet viime aikojen tutkimukset (mm. Brynjolfsson) osoittavat, että työn polarisaatiolle – ja sen myötä kasvaville palkkaeroille – emme voi mitään. Edistyksellisellä elinkeino- ja innovaatiopolitiikalla ja viisaalla sosiaalipolitiikalla voimme kuitenkin luoda uutta työtä ja tasata tuloeroja markkinoita ja yritysten kilpailukykyä heikentämättä.

Kiertotaloudesta uutta kestävää kasvua ja työtä

Kiertotalous voi Sitran ja Rooman klubin tekemien selvitysten perusteella luoda Suomeen seuraavan 14 vuoden (2016 – 2030) aikana jopa 75 000 uutta työpaikkaa. Nämä työt rakentuvat teknisten ja biopohjaisten materiaalien kiertoon liittyvän logistiikan ja tuotannollisen toiminnan ympärille sekä omistamisen korvaamiseen palveluilla. Samalla syntyy uutta liiketoimintaa, mikä myös vähentää tuontiriippuvuuttamme ulkomaisesta energiasta. Kiertotalous on siis tärkeä uusi ’talousparadigma’ – eikä vain kestävän kasvun ja ekologisen kestävyyden edistämiseen. Sillä on myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävä vaikutus uusien mielekkäiden töiden ja paikallista elinvoimaa vahvistavan yhteisöllisyyden myötä.

Tuloerojen tasaamiseen tarvitaan uusia keinoja – perustulo on yksi mahdollisuus

Vaikka uusia työpaikkoja syntyy digitalisaation, kiertotalouden ja muiden uusien liiketoimintojen kautta, meidän on etsittävä ja kokeiltava uusia keinoja tuloerojen tasaamiseen – sellaisia kuin perustulo. Oikein mitoitettu perustulo voi tarjota perusturvaa samalla kun se kannustaa ihmisiä hankkimaan lisätuloja avoimilta työmarkkinoilta. On selvää, että tuloerojen tasaamiseen tarvitaan myös muita mekanismeja, kuten verotuksen uudistamista.

Mahdollisuuksia meillä siis on, jos vaan uskallamme tarttua niihin. Populismi, sisäänpäin kääntyminen ja menneiden aikojen haikailu eivät ole ratkaisuja aikamme suurien haasteiden selättämiseen. Meidän on sen sijaan luotava yhdessä uskottava ja innostava visio, ja sen jälkeen ryhdyttävä askel kerrallaan rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntamme seuraavaa vaihetta. Sen nykyinen arvoperusta ja keskeiset tavoitteet ovat edelleen tärkeitä, mutta monet sen toimintamallit ja -periaatteet kaipaavat raikasta tuuletusta ja muutosta. Suomella on pienenä, hyvin koulutettuna avoimena taloutena mahdollisuus olla kestävän hyvinvoinnin edelläkävijä!

Mistä on kyse?