sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Eteen auenneet maisemat olivat osin kuin tieteis- tai kauhuelokuvasta.
Kun futuristi, tutkimusjohtaja Leah Zaidi oli päättänyt keynote-puheenvuoronsa Demokratian tulevaisuudet -verkkotilaisuudessa, aivoissa kävi myllerrys. Tuntemukseni vaihtelivat dystooppissävytteisestä epätoivosta varovaiseen uteliaisuuteen ja jopa innostukseen.
Zaidin laatimissa skenaarioissa eteen avautuivat toisaalta näkymä luhistuneesta demokratiasta, teknodystopiasta, missä mihinkään eikä kehenkään ei voi luottaa. Skenaariossa parannellut ja juuri tietyille kohderyhmille räätälöidyt poliitikot ja muut toimijat käyttävät kaikkia kehittyneen teknologian suomia, osin hyvinkin mielikuvituksellisia, keinoja haaliakseen itselleen mahdollisimman paljon valtaa.
Toisaalta mukana oli myös skenaarioita, joissa luhistumisen sijaan demokratia tulee muuttamaan muotoaan, joko hitaasti ja hallitusti tai rajummin ja radikaalimmin.
Demokratia ja yhteiskunnallinen päätöksenteko, ja samalla siis valta, voi Zaidin mukaan esimerkiksi hajaantua poliitikoilta erilaisille yksittäisten ihmisten yhteenliittymille, jotka voisivat käyttää vaikkapa budjettivaltaa itseään koskevissa asioissa. Tällöin poliitikkojen rooliksi tulisi panna ihmisten päätökset toimeen.
Samalla esimerkiksi nykymuotoiset puolueet saattaisivat lakata olemasta, sillä niille ei olisi enää tarvetta erilaisten yhteiskunnallisten intressien ja jännitteiden suodattajina ja välittäjinä. Luottamusta rakennettaisiin mm. blockchainin pohjalle ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta olisi pelillistämisen avulla rakennettu taito, jossa ihmiset voivat ja haluavat kehittyä.
“Demokratian ystävänä kiinnostaisi tietää, onko demokratialla toivoa?”
Olin moderaattorina Zaidin esityksen jälkeen pidetyssä paneelikeskustelussa, jossa olivat mukana Elina Kiiski-Kataja Ellun kanoista, tutkija Matti Nelimarkka Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta sekä vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen Sitrasta.
Tilaisuus oli hieman aikataulusta myöhässä ja käsiteltävänä oli demokratian kokoisia kysymyksiä, joten paneelissa aikataulu venyi vielä hieman lisää, vaikka panelistit onnistuivat tiivistämään näkemyksensä vaikeista kysymyksistä ihailtavan hyvin.
Panelistit myös toivat tummasävyisten tulevaisuusskenaarioiden rinnalle tarpeellista historiallista kontekstia: Pidemmällä aikavälillä demokratian tila sen enempää maailmassa kuin Suomessa ei heidän mielestään ole tällä hetkellä niin synkkä kuin päivittäisistä otsikoista voisi ehkä päätellä.
Matti Nelimarkka peräänkuulutti keskustelua siitä, mikä on se demokratian malli, jota kohti haluaisimme mennä. Oras Tynkkynen puolestaan muistutti, että suomalainen demokratia on viime aikoinakin kehittynyt monella tapaa parempaan suuntaan muun muassa kansalaisaloitteen ja nuorisovaltuustojen muodossa. Elina Kiiski-Kataja taas nosti esille sen, että kaikista skenaarioista on olemassa vähintään ituja nähtävissä jo nyt.
”Kaikista skenaarioista on olemassa vähintään ituja jo nyt.”
Olin laatinut keskustelulle rungon etukäteen. Kun vielä useampikin kysymys olisi ollut jäljellä, oltiin jo reippaasti aikataulusta myöhässä, mikä ei toki ole kovin tavatonta.
Olin etukäteen suunnittelut, että keskustelu olisi hyvä lopettaa tummasävyisten skenaarioiden jälkeen myönteisiin ja toivoa antaviin loppupuheenvuoroihin, eli niin sanotusti duurisointuun.
Viimeisen kysymykseni piti kuulua näin: “Äsken esitellyissä skenaarioissa DIY-demokratia (do-it-yourself) ja ”hajautettu demokratia” (decentralized democracy) pitivät minusta sisällään lukuisia mahdollisia uusia alkuja ja kiinnostavia polunpäitä. Siksi kysyisinkin tähän loppuun, kun itseäni demokratian ystävänä kiinnostaisi tietää, että onko teidän mielestänne demokratialla toivoa ja jos on, niin mistä suunnasta sitä teidän mielestänne kannattaisi tähyillä?”
Aikapulassa piti kuitenkin tehdä nopeita valintoja ja päädyin – omaksikin yllätyksekseni – hieman toisenlaiseen ratkaisuun.
Toivottavat tulevaisuudenkuvat tehdään todeksi yhdessä
Toivon sijaan kysyinkin lopuksi maailman kokoisen kohtalonkysymyksen, johon vieläpä toivoin tiiviitä vastauksia.
Kysyin, että voiko demokratian tulevaisuudennäkymiä ylipäätään tarkastella irrallaan maailman muista suurimmista haasteista kuten ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta.
Viimeisellä vastauskierroksella panelistit olivat yksimielisiä: Ei voi.
Se siitä duurisoinnusta. Selväksi tuli, että sarkaa riittää, sillä haasteet ovat mittavia, luonteeltaan eksistentiaalisia ja ne limittyvät toisiinsa. (Täältä voit lukea lisää eri megatrendien välisistä yhteyksistä ja jännitteistä.)
Sarkaa riittää niin paljon, että kaikille on tehtävää, kaikkien osaamista ja osallistumista tarvitaan, samoin entistä parempaa yhteistyökykyä niin päättäjien, kansakuntien kuin ylipäätään ihmisten välillä.
Tähän liittyvät myös Sitran uuden, valmisteilla oleva Demokratia ja osallisuus -teeman keskeiset tavoitteet, kuten osallistumismahdollisuuksien ja yhteistyön edistäminen sekä demokratian uudistaminen ja puolustaminen.
Toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelu nimittäin avaa myös mahdollisuuksia toimia toivottujen tulevaisuuksien toteutumiseksi.
Yksi keino tähän ja erilaisten demokratian tulevaisuuksien hahmottamiseen on omien tulevaisuusoletuksiemme haastaminen, olivatpa oletuksemme tulevaisuudesta sitten tummia tai valoisampia.
Toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelu nimittäin avaa myös mahdollisuuksia toimia toivottujen tulevaisuuksien toteutumiseksi.
Jos emme haasta oletuksiamme, voimme päätyä tulevaisuuteen, joka ei ole ollenkaan toivottu. Jos emme pysty kuvittelemaan toisenlaisia, toivottuja tulevaisuuksia, emme pysty niitä myöskään rakentamaan. Toisenlaisten (demokratian) tulevaisuuksien rakentamista voi lähteä harjoittelemaan vaikka Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän avulla.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.