archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Voiko yksilön arvoa mitata äänestysaktiivisuudella?

Yhteiskunnan kannattaa tukea toimintaa, joka tuo nuorelle itselleen merkityksellistä sisältöä elämään ja tätä kautta omia kiinnostuksen kohteita tukevan yhteisön.

Kirjoittaja

Liisi Soroush

Open Knowledge Finland ry

Julkaistu

”Eriarvoisuus”, ”syrjäytyminen” sekä ”osallisuus” ovat osana terminologiaa, joka toisinaan määrittelee yksilön roolia yhteiskunnassa. Mielestäni näistä “osallisuus” toimii “syrjäytymisen” vastavoimana.

Syrjäytymisellä viitataan prosessiin johon vaikuttavat kotiolosuhteet, irrallisuus koulukulttuurista tai sieltä putoamisesta sekä elämänhallinnan ongelmat, jotka kaventavat mahdollisuuksia yhteiskunnan valtavirrasta pudonneena.

Kun ihminen itse arvottaa omaa elämäänsä, tuntuu vieraalle, että yksilön arvo mitattaisiin esimerkiksi verojen maksamisena tai poliittisena osallistumisena. Ilmeistä on, että elämänlaatuun vaikuttaa huomattavasti terveyden ohella perhe ja ystävyyssuhteet eli sosiaalinen verkosto. Nuorilta itseltään kysyttäessä he toteavatkin, että pahinta on ystävien puute. Ystäväpiiri ja yhteisö toimivat kanavapaikkana, jossa kuuluu nuorten oma ääni.

Nuoret kokevat, että pahinta on ystävien puute

Kun taannoin keskustelin Omaiset huumetyön tukena -yhdistyksen (nykyisin Tukikohta ry:n), silloisen toiminnanjohtaja Jaana Novitskijin kanssa heidän Jälkipolku -päihdekuntoutusohjelmastaan, hän totesi: ”…pääongelma ei aina ole vain päihderiippuvuus, vaan kun nuori vieroitetaan riippuvuudestaan, ei hänellä ole paikkaa eikä yhteisöä johon palata. ” Ohjelman tarkoituksena on integroida nuoria takaisin yhteiskuntaan, esimerkiksi etsimällä heille matalan kynnyksen työpaikkoja.

Varhainen interventio syrjäytymiseen lienee ensisijainen keino ylläpitää yhteiskuntaa, jossa kasvaa tasa-arvoisia yksilöitä, jotka toteuttavat oikeuksiaan ja tällä tavoin ovat länsimaisen demokratia-käsityksen tunnusmerkkejä. Myös pääministeri Juha Sipilä toteaa, että demokratian haasteena on yhteiskunnallisen eriarvoisuuden aiheuttama poliittisen osallistumisen eriytyminen. Myös aiemmat hallitukset etsivät ratkaisua varhaiseen puuttumisen syrjäytymisen kitkemiseen erilaisin keinoin. Demokratian olemukseen kuuluu myös puolustaa hiljaisia, totesi myös Jan Vapaavuori puheessaan Tulevaisuuden Valtiopäivillä 4.5.2017.

Tilastollinen tulkinta syrjäytymisvaarassa olevasta nuoresta löytyy Nuorisotutkimuksen seuran julkaisun määritelmässä: toimeentulotukirekisterin kuukausittainen tilaindikaattori osoittaa hänen olleen vähintään 6 kk vuodesta työtön tai toimeentulotuen saaja.
Myös THL:n nuorisotutkija Jenni Wessman toteaa nettisivuilla, että ”maassamme on aktiivinen tutkijoiden joukko, jotka panostavat nuorten hyvinvointiin tutkimuksen keinoin”. THL:n sisällä toimii myös sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke Sokra. Wessman painottaa, että tärkeintä kuitenkin olisi muistaa, että nuori on yksilö, eikä projekti tai esine jota siirrellään yksiköstä tai instituutiosta toiseen, ja hän joutuu toistamaan henkilökohtaisen tarinansa, koska häntä tukevat tahot vaihtuvat ja ovat hajaantuneet useisiin eri yksiköihin.

Onnistuneesta pitkäjänteisestä ennaltaehkäisevästä työstä mainittakoon Icehearts, joukkueurheilun välityksellä 12 vuodeksi sitouttava varhaiskasvatuksen toimintamalli, jonka työ tuo mitatusti tällä hetkellä 9 miljoonan arvosta säästöä

Voimme siis pitää itsestäänselvyytenä, että on kannattavaa tuottaa ja tukea toimintaa, joka tuo nuorelle itselleen merkityksellistä sisältöä elämään ja tätä kautta omia kiinnostuksen kohteita tukevan yhteisön. Tämän lisäksi on tärkeää rakentaa yhteiskunta, joka mahdollistaa yksilön itsenäistymisen ja näin mahdollistaa myös henkilökohtaisen kokemuksen elämänhallintaan liittyvästä onnistumisen ilosta. Osallisuuden onnistuminen toteutuu osallisuutena yhteiskunnassa tärkeinä pidetyissä asioissa kuten sosiaaliset suhteet, työmarkkinat, talous ja yhteiskunnan demokraattinen järjestelmä.

On tärkeää rakentaa yhteiskunta, joka mahdollistaa yksilön itsenäistymisen ja henkilökohtaisen kokemuksen elämänhallinnasta.

Ruohonjuuritason toimintaa edustaa myös Arja Tiilin hanke Break the Fight!, jossa pureudutaan koulukiusaamiseen hip hop –kulttuurin lajien kuten breakdance ja beat boxing -työpajojen keinoin. Näillä työkaluilla luodaan yhteisöllisyyttä ja tuodaan mahdollisia uusia kommunikoinnin tapoja ylittämään esteitä kielimuureista eri asteisiin hierarkioihin, joita koulujen pihoilla rakennetaan. Tärkeintä on kuitenkin lähestyä nuorta uskottavasti heitä kiinnostavien asioiden sekä ilmiöiden kautta. Kuten hip hop -kulttuuri lajissaan, on myös hyvä muistaa, että monet ideologiat ja alakulttuurit ovat syntyneet marginaalissa ja sittemmin jalkautuneet myös valtavirran arkeen.

Entäs jos elämän arvottajana toimisikin ensisijaisesti ystävät ja niistä muodostuneet sosiaaliset verkostot? Myöhemmin näistä kasvaa laajempi yhteisö, sekä kiinnostus ylläpitää toimintamalleja, jotka ovat yhteisölle hyödyllisiä. Tällöin luonnollisen kehityksen myötä saatamme parhaimmillaan tukea yhteiskunnallisesti kantaaottavien ja aktiivisten yksilöiden kasvamista.

Kaikkien elämä ei suju ennalta ajateltujen kaavojen mukaisesti. Riippumatta siitä, kuinka ”syrjäytynyt” yksilö on virallisten mittareiden mukaan, jokaisen elämä on yhtä lailla arvokas.

 

Linkkejä:

https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrjaytyminen/nuorten-syrjaytymisen-ehkaisy

https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/sokra

http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/nuoretluukulla.pdf

http://www.suomenmaa.fi/uutiset/eriarvoisuus-nakertaa-demokratiaa–sipila-syrjaytyminen-uhkaa-poikia-ja-nuoria-miehia-6.3.221059.aeac9d31bd

http://www.breakthefight.net/

Mistä on kyse?