Arvioitu lukuaika 2 min

Yksilölliset urapolut tilastojen takana – miten valmistaudumme työn muutokseen?

Kun puhe on työstä, koskettavat muutosvoimat lähes jokaista suomalaista, tavalla tai toisella.

Julkaistu

Työn muutos saa valtavasti palstatilaa mediassa ja yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi suomalaisen työn tulevaisuus vaikuttaa tulleen jäädäkseen.  Hyvä niin, sillä työn muutos ei ole yksisoluinen aihe. Keskustelun viitekehyksenä voi olla robotisaation ja ihmistyön yhteensovittaminen, huoli työn globalisaatiosta ja voimistuvasta yksilötason kilpailusta, paine työttömyyden kasvun taittamisesta tai parhaillaan ajankohtainen vääntö työn tekemisen ehdoista. Kaikkia keskustelun tasoja tuntuu kuitenkin yhdistävän yksi sana: muutos, joka näyttäytyy vaikeasti ennustettavana ja epämääräisenä, mutta useimmiten väistämättömänä.

Suomessa olemme tottuneet siihen, että erityisesti talouden ja työelämän osalta tulevaisuuskeskustelua dominoivat harvojen ja valittujen asiantuntijoiden arviot. Ennakointiosaaminen ja skenaariotyö taas keskittyvät institutionaalisiin toimijoihin ja yksittäisiin ajatushautomoihin. Työmarkkinoiden ja työn muutosta tarkastellessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että tilastojen takana on todellisuus, joka koostuu yksilöllisistä uratarinoista. Työelämäkeskustelu kaipaa siksi myös yksilön ääntä. Kun puhe on työstä, koskettavat muutosvoimat lähes jokaista suomalaista, tavalla tai toisella.

Siksi kysyimme työelämän muutoksesta suomalaisilta itseltään, tuloksena Sitran ”Uuden työn valmiudet ja reitit työelämään” -tutkimus, joka päästi 5000 suomalaista ääneen. Sitrassa toivomme, että tutkimus kiinnostaa työelämän asiantuntijoiden lisäksi kaikkia työelämään osallistuvia, sillä se antaa eväitä omien urapohdintojen tueksi ja herättää miettimään suomalaisen työn tulevaisuutta omasta näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että pitkään jatkunut keskustelu työn muutoksesta on herättänyt monissa ajatuksia siitä, millaisilla kyvykkyyksillä tulevaisuuden työssä menestytään, mutta verrattain harva kokee näiden ”uusien”, pääasiassa verkostoitumiseen ja vuorovaikutukseen liittyvien valmiuksien tulleen osaksi omaa toimintaa työelämässä.

Miten muuttuvassa työelämässä sitten pärjää? Vastaajat vannovat verkostojen ja ajantasaisen osaamisen nimiin. Erityisesti omien verkostojen merkitys työelämässä korostuu niiden arvioissa, jotka osaavat verkostojaan hyödyntää. Osaamisen pitäminen ajan tasalla taas on paras työttömyysvakuutus, jonka merkitys korostuu tulevaisuudessa kun osaamisvaatimukset päivittyvät yhä kiihtyvällä tahdilla. Suomalaisten koetuissa vahvuuksissa korostuvat perinteiset työn arvot, kuten luotettavuus ja hyvä asenne työntekoon. Merkille pantavaa kuitenkin on, että ominaisuudet kuten luovuus ja empatia sen sijaan jäävät suomalaisten vahvuuksissa häntäpäähän (ainakin vastaajien oman arvion mukaan!). Uskon kuitenkin, että tulevaisuuden työelämässä juuri näille valmiuksille olisi entistä enemmän käyttöä.

Voikin kysyä, riittävätkö perinteiset vahvuudet ja menestystekijät tulevaisuuden työelämässä, vai edellyttääkö uusi työ täysin uudenlaista osaamista? Henkilökohtaisella tasolla vastaus voi olla lähes mitä tahansa: se riippuu toimialasta, omasta työhistoriasta ja aikaisemmin hankitusta osaamisesta. Ehkä tärkeämpää kuin ennustaa työn tulevaisuutta mahdollisimman tarkasti, on lisätä valmiutta reagoida työelämän muutoksiin yksilötasolla. Uskon, että yksilöt ja organisaatiot menestyvät, kun kehitämme ennakointiosaamistamme edelleen ja panostamme tietoisuuden lisäämiseen. On tärkeää perehtyä oman toimialan tulevaisuuden näkymiin, mutta myös työelämän muutokseen yleisemmin. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitsemme ajantasaista tutkittua tietoa, joka luotaa sekä hiljaisia että voimakkaita signaaleja ja on helposti jokaisen saatavilla.

Keskustelu tutkimuksemme tuloksista jatkuu Sitra Debatissa 7.4.2016. Tervetuloa mukaan!

Työelämän kuntotestin mukaan kirjoittaja on aktiivinen uudistuja, jonka kannattaisi vielä kehittää verkostoitumistaitojaan.

 

 

Aihe

Sote-rahoitus

Terveydenhuollon ongelmina pidetään muun muassa palvelujen käyttäjien keskinäistä epätasa-arvoisuutta ja asiakaslähtöisyyden, koordinaation, kannustimien sekä kustannusten ja laadun läpinäkyvyyden puutetta. Nykyinen järjestelmä keskittyy sairauksien hoitoon, mutta ei tue terveyden edistämistä.

Julkaistu

Suosittelemme

Mistä on kyse?