Globaali kilpailu haastaa Suomen yliopistot

Lehdistötiedote 4.11.2004

Sitran julkistama kirja Kansainvälistyvä yliopisto on syntynyt tarpeesta viedä keskustelua yliopistojen asemasta eteenpäin. Teema on vahvasti esillä Sitran uudessa Innovaatio-ohjelmassa, ja sitä käsitellään myös valtioneuvoston Suomi maailmantaloudessa –hankkeessa. Poleemisen puheenvuorokirjan on kesän 2004 aikana Sitralle työstänyt professori Karl-Erik Michelsen Lappeenrannan yliopistosta. Kirja käsittelee yliopistojen asemaa ja kansainvälisiä haasteita.      

Suomalainen korkeakoulujärjestelmä elää keskellä suurta murroskautta. Ulkoisia paineita aiheuttavat globalisaatio, kansainvälistyminen, informaatioyhteiskunta, Euroopan poliittinen integraatio sekä edelleen voimistuva tieteellisen tiedon ja teknologian tulva. Sisäisesti korkeakouluihin kohdistuu voimakasta taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista painetta. Viime aikoina on tehty lukuisia aloitteita, joilla pitkäksi venähtäneitä opiskeluaikoja saataisiin lyhennettyä ja opiskelijat siirrettyä nopeammin työmarkkinoille. Opetusministeriö on puolestaan pyrkinyt tehostamaan korkeakoululaitoksen toimintaa tulosohjauksella. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän on tehtävä radikaaleja uudistuksia, jotta 20 tiedeyliopistosta ja 29 ammattikorkeakoulusta koostuva järjestelmä voisi vastata ulkoisiin ja sisäisiin paineisiin. Korkeakoulujen uudistaminen onkin herättänyt voimakasta julkista keskustelua, ja tämän vuoden aikana on ilmestynyt useita ongelmaa pohtivia asiantuntijaraportteja. Niillä on ollut yhteinen sanoma. Yliopistojen ja korkeakoulujen taloudellista ja toiminnallista autonomiaa on lisättävä, ja Suomen on vähitellen irtauduttava valtiojohtoisesta ja julkisen vallan säätelemästä tiede- ja korkeakoulupolitiikasta. Tässä kirjassa tarkastellaan suomalaisen korkeakoulujärjestelmän menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Painopiste on tutkimuksen sijasta korkeimmassa tieteellisessä ja akateemisessa opetuksessa. Kansainvälistyvä tiede ja eurooppalaista yliopistojärjestelmää yhtenäistävät ns. Bolognan prosessi asettavat kovat vaatimukset yliopistoissa ja korkeakouluissa annettavalle tieteelliselle opetukselle. Vuoden 2005 jälkeen voimaan astuva Bolognan prosessi antaa opiskelijoille mahdollisuuden vaihtaa opiskelupaikkaa alemman korkeakoulututkinnon jälkeen. Tämä mahdollisuus lisää liikkuvuutta, mutta samalla se myös avaa ovet yliopistojen ja korkeakoulujen väliselle kilpailulle. On todennäköistä, että ainakin lahjakkaimmat opiskelijat hakeutuvat maisterikoulutukseen Euroopan huippuyliopistoihin. Toimintaympäristön muutos vaatii pikaisia uudistuksia Suomalainen korkeakoulujärjestelmä rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla tyydyttämään teollistuvan valtakunnan tarpeet. Suomalaiset yliopistot ja korkeakoulut ovat siten tyypillisiä massayliopistoja, joissa tutkintojen määrä on tärkeämpi kuin tutkintojen laadullinen sisältö. Akateemisen opetuksen arkipäivää on yritetty kehittää, mutta edelleen opetus on suurelta osin massaluentoja ja ylisuuria seminaaritilaisuuksia. Opetusryhmien kasvattaminen on ollut välttämätöntä, koska korkeakoulujärjestelmän taloudelliset resurssit eivät riitä uusien opettajien palkkaamiseen. Massayliopistot ovat tulleet tiensä päähän. Kansainvälistyvä maailma tarvitsee joustavampia akateemisia instituutioita, joilla on kyky kouluttaa sekä suuria määrä korkeatasoisia asiantuntijoita että pitkälle erikoistuneita tutkijoita. Massayliopisto ei pysty täyttämään kumpaakaan tavoitetta, koska se on rakennettu palvelemaan teollistumista ja rajoitettuja kansallisia tavoitteita. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän kohtalon kysymys on, pystyykö järjestelmä uudistumaan ilman suurempaa rakenteellista uudistumista. Professori Karl-Erik Michelsen kiteyttää kirjan suositukset seuraaviin kuuteen teesiin:  

1. Suomessa olisi luovuttava yleisestä maisterikoulutuksesta ja panostettava voimavarat Bolognan prosessin mukaisesti alemman eli noin neljässä vuodessa suoritettavan kandidaatintutkinnon kehittämiseen. Se olisi ilmainen ja avoin kaikille ylioppilaille. Uudistettu kandidaatintutkinto antaisi laajan yleissivistyksen sekä valmiudet julkisen ja yksityisen sektorin työtehtäviin. 
2.  Yliopistoille olisi annettava täydellinen vapaus kehittää maisteriohjelmia, jotka ovat a) kansainvälisiä, b) monitieteellisiä, c) tutkimuksellisesti kunnianhimoisia ja d) suoraan kytkettyjä kansainvälisen tason tohtoriohjelmiin. 
3. Yliopistoille olisi annettava täydellinen taloudellinen autonomia eli niille olisi annettava oikeus hankkia, säilyttää ja kumuloida omaa varallisuutta. 
4. Yliopistoille olisi annettava oikeus järjestää maksullisia maisteriohjelmia, joihin voidaan rekrytoida maksavia opiskelijoita kotimaasta ja ulkomailta. 
5. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kandidaattiopinnot olisi yhdistettävä lukion opintoihin, jolloin valintakokeista ja välivuosista päästäisiin eroon. 
6. Yliopistojen, korkeakoulujen ja opetusministeriön suhde olisi määritettävä uudelleen. Nykyisen tulosohjauksen sijaan opetusministeriö voisi ostaa yliopistoilta ja korkeakouluilta eriasteisia tutkintoja. Laadun varmistamiseksi opetusministeriö voisi kilpailuttaa yliopistoja ja korkeakouluja ja ostaa tarvittaessa tutkintoja myös ulkomailta. 

Lisätietoja Tutkimuksesta:

Johtaja Antti Hautamäki, Sitra, puhelin (09) 6189 9232

Kirjasta:

Professori Karl-Erik Michelsen, Lappeenrannan yliopisto, puhelin 040 512 0527 Julkaisun tiedot Kansainvälistyvä yliopisto – Suomalaisen yliopistojärjestelmän haasteet, Karl-Erik Michelsen, Sitra 270, ISBN 951-37-4333-0, ISSN 0785-8388 (Sitra), 103 sivua, Edita Publishing Oy. Helsinki 2004. Ovh 22 euroa. Myynti: Edita-asiakaspalvelu ja kirjakaupat.