Kuva: Rob Orthen

Julkaistu 08.03.2017

Puoliväliriihi: strategisen hallitusohjelman oppeja

Juha Sipilän hallitus otti ensimmäisenä käyttöönsä ns. strategisen hallitusohjelman. Miten uusi toimintamalli on parantanut hallituksen toimintakykyä – ja miltä osin löytyy korjattavaa ja kehitettävää?
Kirjoittaja
Yliasiamies, Sitra
Mikko Kosonen on Sitran yliasiamies. Hänen päätehtävänsä on Sitran henkisten ja taloudellisten voimavarojen kohdistaminen niin, että Suomesta kehittyy kestävän hyvinvoinnin edelläkävijä.

Tiivistelmä artikkelista, joka on julkaistu Kanava-lehdessä 2/2017. Mikon haastattelu aiheesta on katsottavissa myös MTV:n Huomenta Suomi -lähetyksestä (ks. kohta 20:20), jossa hän vieraili tiistaina 25.4.

Ns. strategisen hallitusohjelman käyttöönotto oli vuoden 2015 eduskuntavaalien näkyvin muutos aikaisempaan. (Ks. oikeusministeriön teettämä raportti Poliittisen osallistumisen eriytyminen)

Kaikki keskeiset puolueet valmistautuivat eduskuntavaaleihin omilla strategisilla hallitusohjelmillaan, joiden pohjalta uusi hallitus työsti yhteisen vision Suomelle (20 vuoden aikajänne), strategiset tavoitteet (10 vuotta) ja hallituskauden tavoitteet (4 vuotta). Seuraavaksi määritettiin kärkihankkeet, jotka pyrkivät konkretisoimaan ne käytännön toimet, joilla strategiaa askel askeleelta toteutetaan.

Uuden lähestymistavan tavoitteena oli kirkastaa hallituksen suunta ja priorisoida keskeiset teemat ja hankkeet. Hallitus lähtikin rohkeasti kokeilemaan uusia toimintatapoja ja onnistui varsin nopeasti linjaamaan muun muassa vaikean sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen (sote). Kestävää kasvua edistävät referenssialueet ja alustatalouden ratkaisut ovat puolestaan esimerkki uudenlaisesta innovaatio- ja elinkeinopolitiikasta.

Hallitus on myös kompuroinut monessa kohtaa ja joutunut tarpeettoman usein tarkentamaan linjauksiaan puutteellisen valmistelun johdosta – mutta välillä myös perustellusti toimintaympäristön muutosten ja uuden tiedon pohjalta.

Strateginen hallitusohjelma on parantanut hallituksen toiminnan pitkäjänteisyyttä ja fokusta, ja samalla vahvistanut ministereiden keskinäistä, sektorirajat ylittävää työskentelyä. Toisaalta strategiset tavoitteet eivät vielä riittävästi ohjaa ministeriöissä tapahtuvaa valmistelua ja toimeenpanoa. Esimerkiksi tammikuussa julkistettu selvitys liikenneverkon kehittämisestä olisi hyötynyt tiiviimmästä poikkihallinnollisesta valmistelusta ja sidosryhmien osallistamisesta uudistuksen valmisteluun.

Ensimmäinen kehityskohde seuraavaa hallitusohjelmaa silmällä pitäen liittyykin strategisten tavoitteiden ja kärkihankkeiden väliseen yhteyteen. Kärkihankkeiden pitäisi olla suoraan strategisista tavoitteista johdettuja poikkihallinnollisia hankkeita eikä ministeriöiden jo olemassa olevia kehityshankkeita.

Hallitus joutuu puoliväliriihessä arvioimaan, mitkä nykyisistä kärkihankkeista ovat strategisesti tärkeimpiä, vievätkö ne Suomea haluttuun suuntaan riittävän nopeasti ja mitä uutta vielä tarvitaan.

Valtioneuvoston kanslian johtamisresursseja vahvistettava

Suurin puute strategisen hallitusohjelman toteutuksen osalta liittyy johtamisresurssin ohuuteen valtioneuvoston kansliassa. Pääministerin kanslialle tulisi taata riittävät resurssit ja vähintään tasavertainen asema muihin ministeriöihin nähden.

Nykyistä vahvemman keskushallinnon rakentaminen edellyttäisi todennäköisesti pysyvän valtiosihteerin nimeämistä, mikä on käytäntö monissa maissa, muun muassa Ruotsissa. Pysyvän valtiosihteerin tehtävänä olisi kehittää keskushallinnon toimintatapoja ja johtamisjärjestelmää pitkäjänteisesti.

Valtionhallinnon yhtenäisyyden kannalta olisi suotavaa, että ministeriöt ja virkamiesjohto valmistelisivat asioita lähtökohtaisesti koko valtioneuvoston näkökulmasta, vaikkei heillä siihen nykylainsäädännön puitteissa olekaan velvoitetta. Lisäksi budjettiprosessi tulisi integroida nykyistä tiiviimmin hallitusohjelman laadintaan ja sen vuotuiseen seurantaan.

Pidemmällä aikavälillä Suomen olisi syytä pyrkiä kohti Ruotsissa jo käytössä olevaa yhden valtioneuvoston mallia, joka mahdollistaisi resurssien joustavan kohdentamisen ja käytön läpi hallituskauden.

Miksi uusi toimintamalli on tarpeen?

Entistä yhtenäisempään johtamismalliin siirtymiseen on monia perusteita. Tärkein niistä on nykyisen demokratiavajeen korjaaminen. Hallituksella, joka nauttii kansalaisten ja eduskunnan luottamusta, tulee olla puitteet ja riittävän vahvat työkalut hallitusohjelmansa toteuttamiseksi.

Toinen keskeinen syy on monimutkaisten ja keskinäisriippuvaisten ongelmien vaatima integraation tarve: Suomen kasvu- ja työllisyyshaasteita, ilmastomuutoksen torjuntaa sen enempää kuin hyvinvointihaasteita ei ratkaista erillisten siilojen, vaan tiiviin ja sujuvan yhteistyön avulla.

Myös uuden maakuntamallin käyttöönotto on painava peruste yhtenäisemmän toimintamallin kehittämiselle. Maakuntauudistus ei muuta vain kuntien tehtäviä, vaan myös valtiotason tehtäviä ja roolia. Maakunnat tarvitsevat toimintansa johtamiseen muun muassa yhtenäisiä pelisääntöjä ja ohjeita valtiotasolta.

Kuilu johtamisen ja ympäristön vaatimusten välillä kasvaa

Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomen tämänhetkisten ongelmien juurisyy on johtamiskapasiteetin ja ympäristön asettamien vaatimusten jatkuvasti kasvava kuilu. Yritämme edelleen johtaa Suomea teollisen aikakauden rakenteilla, johtamisjärjestelmillä ja osaamisella, vaikka ne eivät enää toimi.

Paitsi valtionhallinnon rakenteita myös julkisen sektorin strategista johtamista tulee kehittää. On paradoksaalista, että vaikka valtion johtaminen on monin verroin monimutkaisempaa kuin yrityksen johtaminen, yritykset panostavat johtonsa systemaattiseen koulutukseen suhteellisesti paljon enemmän kuin julkinen sektori.

Suomella on pienenä, hyvin koulutettuna yhteiskuntana erinomaiset mahdollisuudet olla edelläkävijä myös uusien valtionhallinnon toimintamallien kehittäjänä ja soveltajana. Olemme jo ottaneet käyttöön strategisen hallitusohjelman, joka tarjoaa hyvän lähtökohdan maamme pitkäjänteiselle johtamiselle kohti kestävää hyvinvointia. Sen rinnalle tarvitsemme vielä yhtenäisen toimintatavan, jonka avulla strategiaa voidaan toteuttaa entistä tuloksellisemmin.

Koko artikkeli on luettavissa 3. maaliskuuta 2017 ilmestyneessä Kanava-lehdessä (2/2017).

Mistä on kyse?