Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 21.03.2012

Vihreän talouden liiketoiminta maaseudun kehittämisessä

Miten luomu- ja lähiruuan kysyntään voidaan vastata?

Sitran Maamerkit-barometrin tulosten valossa luomu- ja lähiruoka ovat maaseutuun kohdistuvan kuluttajakysynnän ytimessä, yhdessä maaseutuasumisen kanssa. Luomu- ja lähiruuan noste on yksi konkreettinen todiste vihreän talouden kysynnästä. Samalla siihen kiteytyy uuden luonnonvaratalouden hyödyntämistä potentiaalisesti vaarantava kokonaisrakenteiden heikkous ja toimivien käytäntöjen puute.

Tällä hetkellä esimerkiksi pääkaupunkiseudun luomuruuan kysyntään on vaikea lyhyellä aikavälillä vastata ilman tuonnin lisäämistä. Tuotteesta riippuen joko Suomen tuotanto ei riitä tai kuljetus- ja jalostusketju ei toimi riittävän hyvin, jotta kysyntä voitaisiin tyydyttää. Erityisesti kotieläintuotannon yritykset ja tuotteita jalostavat laitokset ovat maatalouden tukipolitiikan ja alan kilpailurakenteen vuoksi siirtäneet toimintaansa pohjoisemmaksi, kauemmas etelän suurten asutuskeskusten kuluttajista. Vihreä talous voi lunastaa suuret lupauksensa Suomessa vain, jos sen ympärille kehittyy maaseutuun kytkeytyvää kestävää liiketoimintaa. Myös politiikkaa olisi reivattava siten, että se tukisi luonnonmukaista ja/tai kuluttajaa lähellä sijaitsevaa alkutuotantoa ja jalostusta. Toinen haaste on maatalouden integroiminen tulevaisuuden biotalouteen ruokaa laajemminkin.

Uusi luonnonvaraliiketoiminta vielä irrallaan maaseudusta

Luonnonvaratalouteen ja vihreään talouteen herääminen näkyy Maamerkit-barometrin vastauksissa. Tämän ajattelutavan edustajat ovat kuitenkin vielä Suomessa vähemmistö, kun taas monissa muissa maissa vihreä talous on jo prioriteetti. Erityisen merkittävä barometrin vastauksissa on epäjatkumo sen välillä, että vihreitä ratkaisuja kyllä odotetaan, mutta niiden yhteyttä maaseudun elinkeinotoimintaan ja yritystoiminnan edistämiseen ei nähdä. Millaista on se vihreä elinkeinotoiminta, jolla ei ole toimijoita maaseudulla?  

Vihreä talous on todennäköisesti merkittävä uusien työpaikkojen synnyttäjä. Tällä hetkellä luonnonvarataloutta ajavat eivät avaa edistämänsä liiketoiminnan yhteyttä maaseudun elinkeinoihin, yrittäjyyteen ja työpaikkoihin.

Vihreää taloutta siis toivotaan, mutta sitä ei osata konkretisoida toiminnaksi, eikä nähdä, mitä vihreä talous edellyttää maaseudun elinkeinoelämältä ja infrastruktuurilta. Luonnonvaraliiketoiminnan mahdollisuuksiin uskoo Maamerkit-barometrin mukaan joukko sellaisia vastaajia, joiden mielestä maaseudulla ei tarvita erityisemmin esimerkiksi tietoliikenneyhteyksiä.

Maamerkit-barometrin vastaajat jakautuvat uusituvan energian tuotannon lisäämisen kannattajiin ja luonnonvaratalouden kehittäjiin. Uusiutuvan energian tuotannon lisääjät ovat maaseutuelinkeinojen kehittämisen ja yritystoiminnan edistämisen kannalla. He eivät kuitenkaan lämpene samassa määrin kestävän ja modernin luonnonvaratalouden kehittämiselle. Mikäli nämä kaksi ajattelutapaa eivät kohtaa käytännössä, maaseudun uusi tuleminen luonnonvaratalouden ja vihreän talouden lupausten lunastajana jää vaisuksi.  

Barometrin politiikkavastausten valossa vihreän talouden realisoituminen on epävarmempaa kuin asumismaaseudun tulevaisuus, jolla on kiistaton tilaus ja tuki. Mikäli biotaloutta halutaan edistää, on panostettava sekä itse viestiin että sen konkreettisiin toteutustapoihin.

Uusia yrittäjiä ja liiketoimintamalleja myös maaseudun ulkopuolelta

Barometrin tulosten valossa maaseudulla nähdään liiketoimintamahdollisuuksia ja maaseutu nähdään yleisesti myös hyvänä toimintaympäristönä innovatiiviselle yrittäjyydelle. Ongelmaksi osoittautui maaseudun ja kaupungin vuorovaikutus. Vastaajien mukaan kaupungissa toimivien yritysten pitäisi hyödyntää maaseutua enemmän ja toisaalta maaseudun yritysten pitäisi verkostoitua enemmän kaupunkien suuntaan.

Isoissa kaupungeissa ja pikkukaupungeissa asuvat yrittäjät näkivät enemmän potentiaalia kasvavien ekotehokkuusvaatimusten luomissa liiketoimintamahdollisuuksissa kuin maaseudulla asuvat yrittäjät. Yhtenä mahdollisuutena on maaseudun likeisempi kytkeminen avoimeen innovaatioympäristöön. Tällä hetkellä innovaatiopolitiikkamme tunnistaa puutteellisesti maaseudun innovaatioympäristöjä. Innovaatiopolitiikan horisontista puuttuvat maaseudun hajautetun rakenteen innovaatiot, kuten biotalouden lähiratkaisut, paikallinen ainekierto tai mikroverkkojen lähienergia.

Kirjoittajat

Professori, VTT Hilkka Vihinen, MTT Taloustutkimus
Akatemiatutkija, VTT Kari MikkoVesala, HY
Erikoistutkija, MMT Leena Rantamäki-Lahtinen, MTT Taloustutkimus

Lue artikkelisarjan muut kirjoitukset

Maaseudun merkitykset ja identiteetti

Maaseutu ja yhdyskuntarakenne