Paluu huipulle vaatii tarkkuutta

Esipuhe

Suomen talous on ollut pitkään vaiheessa, jossa vanhat vahvuudet eivät enää yksin kanna, eikä uuden kasvun suunta ole riittävän tarkasti näkyvissä. Siksi käsillä oleva muistio on tervetullut keskustelunavaus. Se tuo teollisuuspoliittiseen keskusteluun kaivattua täsmällisyyttä: ei vain yleisiä toiveita kasvusta, vaan uusimpaan dataan nojaavan näkymän siihen, missä Suomen osaaminen on vahvaa, mihin se voi realistisesti laajentua ja millä valinnoilla voimme vahvistaa taloutemme uudistumiskykyä.

Haluamme kiittää muistion tekijöitä myös siitä, että suomalaisten päätöksentekijöiden käytössä on nyt ensimmäinen kompleksisuustaloustieteeseen perustuva teollisuuspolitiikan kokonaisanalyysi.

Muistion viesti on vakava: Suomen tavaraviennin kompleksisuus on heikentynyt merkittävästi 2000-luvulla. Elektroniikkateollisuuden romahdus, viennin markkinaosuuksien kaventuminen ja talouden rakennemuutos näkyvät edelleen kasvukykymme perustassa.

Raportti muistuttaa, että viennin määrä on vain yksi mittari. Olennaista on myös se, kuinka paljon vienti synnyttää kotimaista jalostusarvoa, osaamista ja uusia kyvykkyyksiä. Suomen tulevaisuus ei rakennu matalan lisäarvon volyymille vaan kyvylle rikastaa tuotannon sisältöä ja omaperäisyyttä. Juuri siksi muistion tunnistamat vahvuusalueet ovat niin kiinnostavia.

Suomen nykyinen osaamispohja nojaa erityisesti koneisiin ja laitteisiin, metalleihin, kemiaan sekä korkeaa osaamista vaativiin mittaamisen, analytiikan ja lääketieteen laitteisiin. Nämä ovat myös ne alueet, joihin nojaten Suomella on parhaat mahdollisuudet seuraaviin kasvuaskeleihin. Raportin tunnistamat panostusalueet – tuotannossa käytettävät kemian aineet, metallituotteet, metallin työstämisen koneet, optiset instrumentit ja mittaamisteknologiat – eivät ole sattumanvaraisia nostoja. Ne ovat aloja, joissa Suomen nykyinen osaaminen kohtaa kasvun, kompleksisuuden ja teollisuuspoliittisen vaikuttavuuden.

Erityisen tärkeää on, että nämä panostusalueet kytkeytyvät laajempiin eurooppalaisiin tavoitteisiin. Metallien, kemian aineiden ja optisten instrumenttien kaltaiset kokonaisuudet liittyvät yhtä aikaa vihreään siirtymään, teolliseen kilpailukykyyn ja strategiseen autonomiaan. Suomelle tämä tarkoittaa mahdollisuutta rakentaa kasvua aloille, joilla on paitsi markkinakysyntää myös yhteiskunnallista ja geopoliittista merkitystä. Vihreän teräksen mahdollisuus on tästä ehkä näkyvin esimerkki, mutta ei ainoa.

Suomen paluu kestävän kasvun uralle ei synny yhdestä päätöksestä eikä yhdestä toimialasta. Se syntyy kyvystä nähdä tarkemmin, valita viisaammin ja rakentaa uutta jo olemassa olevien vahvuuksien päälle. Tämä Sitran Kasvuatlas-työhön kytkeytyvä muistio luo erinomaisen perustan yhteiselle keskustelulle Suomen valinnoista.

Helsingissä, 16.4.2026

Atte Jääskeläinen
yliasiamies
Sitra

Esa Suominen
vanhempi neuvonantaja
Sitra

Tiivistelmä

Tässä selvityksessä tarkastellaan Suomen talouden ja erityisesti viennin rakenteellista kehitystä ja kilpailukykyä sekä esitetään analyysi Suomen tavaraviennin uudistumissuunnista ja valtion strategisista valinnoista.

Selvitys perustuu menetelmällisesti kompleksisuustaloustieteeseen ja tarkastelu pohjautuu pääosin globaalin tavarakaupan aineistoon. Kompleksisuustaloustieteen keskeinen lähtökohta on, että maiden taloudellista menestystä selittää pitkällä aikavälillä viennin sofistikoituneisuus ja monipuolisuus.

Kompleksisuustaloustieteellinen tutkimus korostaa talouksien uudistumista aiemmin kertyneen tuotannollisen osaamisen ja kyvykkyyksien pohjalta. Tätä lähtökohtaa voidaan hyödyntää tarkastelemalla, kuinka kaukana maailmankaupan potentiaaliset tavaranimikkeet ovat Suomen tavaravientikorista. Tästä voidaan päätellä, millaisiin tavaranimikkeisiin siirtyminen on Suomelle realistista. Analyysissa hyödynnetään myös eri nimikkeiden kompleksisuusarvoja, jotka kertovat uusiin vientitavaroihin laajentamisen toivottavuudesta. Nimike on sitä kompleksisempi ja sofistikoituneempi, mitä harvempi monipuolisen tuotantorakenteen maa kykenee sen kilpailukykyiseen vientiin.

Selvityksessä tarkastellaan tavaranimikkeitä, joiden viennin vahvistaminen tai joihin siirtyminen nostaisi Suomen viennin kokonaiskompleksisuuden astetta. Tämä on perusteltua, koska Suomen tavaraviennin kompleksisuusarvo laski merkittävästi vuosien 2003 ja 2023 välillä. Pudotus on ollut suurempi kuin useimmissa eurooppalaisissa verrokkimaissa. Tämä kehitys kytkeytyy muun muassa elektroniikkateollisuuden romahdukseen. Vaikka koneiden ja laitteiden sekä metallien suhteellinen osuus tavaraviennistä on kasvanut, Suomen maailmanmarkkinaosuudet tärkeimmissä viennin
pääluokissa ovat supistuneet.

Selvityksessä tarkastellaan valtion strategisia valintoja vahvistamisstrategian ja monipuolistamisstrategian kautta.

Vahvistamisstrategian kautta tunnistetaan vientitavaranimikkeitä, joissa Suomella on jo kilpailukykyistä vientiä, mutta jotka myös tarjoavat mahdollisuuksia kompleksisuuden vahvistamiseen.

Monipuolistamisstrategia liittyy panostuksiin uusille korkean osaamisen alueille, joissa Suomella ei ole vielä kilpailukykyistä vientiä. Monipuolistamisstrategia jaotellaan vielä vähäriskisiin ja strategisiin panostuksiin. Tarkastelussa nostetaan esiin viisi klusteria, jotka ovat sekä osaamisrakenteensa puolesta saavutettavissa että talouden kokonaiskompleksisuuden kannalta positiivisia: tuotannossa käytettävät kemian aineet, metallituotteet, metallin työstämisen koneet, optiset instrumentit ja mittaamisteknologiat.

Oikeilla strategisilla panostuksilla näille aloille Suomen on mahdollista kehittää tuotannostaan entistä kompleksisempaa ja siten vahvistaa talouden kasvunäkymiä. Selvityksessä keskitytään erityisesti lupaavien kasvusuuntien tunnistamiseen tavaraviennissä. On kuitenkin selvää, että kasvaakseen Suomen on löydettävä kompleksiset mahdollisuutensa sekä tavara- että palveluviennissä.