Vahvempi Eurooppa, mutta millä ehdoilla?

Kauppapolitiikassa suomalaiset eivät tavoittele sulkeutumista, vaan hallittua suunnanmuutosta. Uusien kumppanuuksien etsiminen esimerkiksi Intian, Brasilian tai Vietnamin kaltaisista nousevista talouksista saa laajaa tukea, erityisesti jos se auttaa vähentämään riippuvuutta Kiinasta. Tulokset vihjaavat, että tuki voi heikentyä, jos sopimusten kustannukset kohdistuvat näkyvästi omiin elinkeinoihin, kuten maatalouteen.

Myös ilmasto- ja turvallisuuspolitiikan välillä näkyy uusi jännite: moni on valmis asettamaan strategisen autonomian ja toimitusketjujen turvallisuuden ilmastotavoitteiden edelle, jos nämä tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään. Vihreä siirtymä ei siten ole vain ympäristökysymys, vaan se liittyy kiinteästi geopoliittiseen tilanteeseen.

Tulokset viittaavat myös siihen, että suomalaisten suhde EU:n arvolähtöisyyteen on muuttunut aiempaa käytännöllisemmäksi. EU:lta ei odoteta pelkkää moraalista johtajuutta, mutta sitä ei myöskään enää nähdä vain oman edun ajajana. Moni näyttää hyväksyvän sen, että Euroopan on tehtävä yhteistyötä myös sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka eivät jaa sen kaikkia arvoja, jos tämä vahvistaa unionin toimintakykyä ja vähentää haitallisia riippuvuuksia. Tätä asennetta voidaan kutsua arvopohjaiseksi realismiksi.

Kokonaisuutena kyselyn tulokset osoittavat, että suomalaiset tukevat vahvempaa Eurooppaa, mutta tietyin varauksin. He eivät halua Eurooppaa, joka vetäytyy maailmasta, mutta eivät myöskään Eurooppaa, jolla on merkittäviä haavoittuvuuksia. Suomalaisten silmissä vahva EU on unioni, joka suojaa kriittisiä toimintojaan, hajauttaa riskejä ja pitää yhteydet maailmaan avoimina – omilla ehdoillaan.