Julkaistu 26.02.2018

”Dialogi voisi olla hallitusohjelmassa”

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen haluaa poliitikkojen saunakulttuurin takaisin. Mutta vaatteet päällä.
Kirjoittaja
Taneli Heikka, FT, on viestinnän tutkija, yrittäjä ja toimittaja. Hän suunnittelee ja toteuttaa dialogisia prosesseja ja niihin liittyvää viestintää. Kuva: Peter Forsgård.

”Ba!” huudahtaa Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.

Puhumme laadukkaasta vuorovaikutuksesta, kun Heinonen saa oivalluksen. Ba on japanilaisen organisaatioiden ja tiedon tutkijan Ikujiro Nonakan käyttämä käsite, jolla tarkoitetaan tiedon luomiselle otollista luottamuksen tilaa.

Heinosen mukaan juuri sellaisia tiloja Suomessa nyt tarvitaan. Ja mikä parasta, Ba on kotoutettavissa suomalaiseen kulttuuriin helposti.

”Suomalainen sauna on Nonakalle esimerkki Ba’sta. Se on paikka, jossa kaikki ovat alasti eikä kenelläkään ole natsoja. On tilaa ajatella ja puhua. Saunassa kukaan ei puhu toisen päälle. Saunassa ei ole agendaa. Kommunikaatiolle on kunnioittava tila. Se mahdollistaa vapaan assosiatiivisen keskustelun.”

Suomi on jumissa. Pitäisikö poliitikkojen saunakulttuuri palauttaa, että alkaisi taas tapahtua?

”Heh, joo, mutta vaatteet päällä.”

Toisin sanoen Suomeen on rakennettava lisää ”saunoja” – tasa-arvoisia luottamuksen tiloja ilman titteleitä.

Dialogissa keskeistä on samalla tasolla oleminen

Dialogisuus nostaa päätään. Entinen ministeri, kansanedustaja, valtiosihteeri ja nykyinen huippuvirkamies Heinonen on sen näkyvimpiä puolestapuhujia.

”Muutoksen nopeus on kasvanut, monimutkaisuus on kasvanut ja ennakoitavuus vaikeutunut. Ratkaisuja syntyy vasta, kun ongelman osapuolet pääsevät toimijoiksi yhteiseen tilaan. He lähtevät yhdessä synnyttämään täysin uniikkia ratkaisua.”

Dialogista puhutaan paljon. Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

”Keskeistä on samalla tasolla oleminen. Ei pyritä konsensukseen, vaan tuomaan esiin erilaiset lähtökohdat, jotta voidaan synnyttää edellytyksiä erilaisuuden huomioonottamiselle ja hyväksymiselle.”

Heinonen on pohtinut dialogia syvällisesti, aina demokratioiden juurille asti. Kansallisvaltioiden rakentamisessa yhdet ovat voittaneet ja toiset kärsineet tappion. Joskus väkivallan tai syrjinnän kautta. Hän mainitsee esimerkkinä saamelaiset. Joku saattaisi puhua vuoden 1918 traumoista.

”Aika usein yhteiskunnallisten ongelmien taustalla on tilanteita, joissa joku on alistanut jonkun toisen. Dialogissa kyse on siitä, miten niitä kehityspolkuja puretaan.”

Voittamisen logiikkaan perustuva demokratia on saavuttanut paljon, mutta nyt on siirryttävä laadullisesti uuteen vaiheeseen. On parannettava vuorovaikutuksen laatua.

Demokratia on saavuttanut paljon, mutta nyt on siirryttävä uuteen vaiheeseen.

”Hallitusohjelmassa on kokeileminen. Siellä voisi olla myös dialogi.”

Tähän kätkeytyy iso murros. Tiedemiehet puhuisivat paradigman muutoksesta.

Ennen johdettiin strategioilla. Ne jalkautettiin, eli pantiin alaiset toteuttamaan ne. Kompleksisessa maailmassa strategioilla ei voi johtaa, koska kukaan ei näe tulevaisuuteen selkeästi. Voi vain yrittää mennä tulevaisuuteen tasavertaisesti keskustellen, kaikkien panosta arvostaen.

Eli Suomen strategia on dialogi?

”Just näin!”

Mitä kaikkea dialogi on käytännössä? Valtiosihteerinä Heinonen perusti muutoksentekijät-verkoston ministeriöihin. Muutoksentekijät ovat virkamiehiä, jotka liikkuvat yli virastojen rajojen ja rakentavat yhteistyötä.

”Kokosin joukon ja se lähti sitten itsellään lentoon. Valtioneuvostossa on parisataa muutoksentekijää.”

Toisena esimerkkinä Heinonen mainitsee brittiläisen terveydenhoidon Vanguard-mallin, jossa ammattilaisten ja tukiverkoston ryhmä tuo hoidon potilaan luokse. Luodaan turvallinen tila, jossa ihminen uskaltaa olla oma itsensä. Tämä poikkeaa Suomessakin tutusta valtavirtamallista, jossa ihmistä kierrätetään ammattilaiselta toiselle hakemassa vaivoihinsa osavastauksia.

Hyviä esimerkkejä dialogisista tiloista siis on. Ne ovat kuitenkin poikkeuksia. Joissain paikoissa on menty väärään suuntaan.

”Aiemmin valtioneuvoston istunnoissa käytiin dialogia. Nykyään istunnot kestävät viidestä kymmeneen minuuttia. Ei ole esittelijöitä eikä virkamiehiä. Tilaisuus on ihan muodollinen, eikä siinä synny yhteistä keskustelua.”

Siis lisää Ba-tiloja valtioneuvoston istuntoon?

”Kyllä.”

Vihreiden kansanedustaja Antero Vartian mielestä poliitikkojen olisi istuttava piiriin. Hän on sanonut, että ei ole kolmena vuotenaan eduskunnassa käynyt yhtään kunnollista dialogia.

Onko Heinosella, entisellä ministerillä ja valtiosihteerillä, sama kokemus?

”Kyllä mulla on”, hän huokaa. ”Äärimmäisen harvinaista se on. Puolueiden jäsenistö on supistunut ja arvotarkastelussa puolueet ovat eriytyneet toisistaan. Halu löytää yhteistä hyvää on pienentynyt.”

Mitä Heinonen on Opetushallituksessa tehnyt dialogin edistämiseksi? Hän miettii hetken. On fasilitaattorikoulutusta ja -verkostoa ja muuta… mutta mennään nyt ihan ruohonjuuritasolle.

”Pienessä mitassa tämä pöytä on sellainen asia”, Heinonen sanoo ja viittaa matalaan kahvipöytään, jonka ääressä istumme nojatuoleissa.

”Kun tulin tänne, huoneessa oli vain iso pöytä. Sen ääressä johtoryhmän jäsenet puhuivat pääjohtajasta. Ihmettelin, että kenelle tässä puhutaan. Halusin sellaisen tilan, jossa ihmiset voivat ajatella ääneen. Kysyin assistentilta, onko kellarissa vanhaa pöytää ja tuoleja. Moodi tässä on ihan erilainen kuin tuon ison pöydän ääressä.”

Dialogisen paradigmanmuutoksen voi siis aloittaa pienellä sisustusratkaisulla työhuoneen nurkasta.

Heinonen on toiminut kansanedustajana, johtanut Yleisradion suomenkielistä televisiotoimintaa, liikenne- ja opetusministeriöitä, ja nyt Opetushallitusta.

Mitä hän vielä haluaisi tehdä?

”Mun haaveeni liittyvät siihen, että haluaisin luoda muille ihmisille kestäviä edellytyksiä onnistua. Se olisi mielekästä.”

Mistä on kyse?