artikkelit
Arvioitu lukuaika 4 min

Eeva Linkama: Rohkeutta, taikuutta ja innostusta!

Liikennesuunnittelun nykyiset ajattelu- ja toimintatavat periytyvät sotien jälkeisestä jällenrakentamisen, teollistumisen ja autoistumisen yhteiskunnasta. Globaali ja dynaaminen, monia uusia haasteita ja mahdollisuuksia sisältävä toimintaympäristö pakottaa kyseenalaistamaan totutut käytännöt. Suomi tarvitsee strategisesti ketterän liikennejärjestelmän, joka kykenee vastaamaan käyttäjien nopeasti muuttuviin tarpeisiin samalla pitkäjänteisesti strategisia tavoitteita edistäen.

Julkaistu

Liikennesuunnittelun nykyiset ajattelu- ja toimintatavat periytyvät sotien jälkeisestä jällenrakentamisen, teollistumisen ja autoistumisen yhteiskunnasta. Globaali ja dynaaminen, monia uusia haasteita ja mahdollisuuksia sisältävä toimintaympäristö pakottaa kyseenalaistamaan totutut käytännöt. Suomi tarvitsee strategisesti ketterän liikennejärjestelmän, joka kykenee vastaamaan käyttäjien nopeasti muuttuviin tarpeisiin samalla pitkäjänteisesti strategisia tavoitteita edistäen.   

Yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun ajattelu- ja toimintatavat pitää rohkeasti uudistaa ja rakentaa pohja uudelle, kestävälle ja entistä tuloksellisemmalle liikennepolitiikalle. Tehostamispotentiaalia on paljon. Talouden uhkaavat näkymät antavat ponnisteluille juuri nyt lisävauhtia. Resursseilla on saatava enemmän aikaan.  

Liikennerevoluutio-kehitysohjelma starttasi vuosi sitten Sitran ja liikenne- ja viestintäministeriön vedolla. Ohjelman tavoitteena on luoda yhdyskunta- ja liikennesuunnitteluun uusi, entistä tuloksellisempaan liikennepolitiikkaan johtava ajattelu- ja toimintakulttuuri. Ensi vaiheessa oli tarpeen luoda Ajatuskartta, käsikirja, joka kertoo mitä uusi ajattelutapa tarkoittaa ja millä tavalla uusi ajattelutapa uudistaa nykykäytäntöjä.   

Liikennerevoluutiolla tavoitellaan parempia palveluja ja säästöjä kansalaisille ja elinkeinoelämälle, parempaa liikennesektorin toiminnan tuottavuutta ja vaikuttavuutta, alan yrityksille mahdollisuuksia innovaatioihin ja uuteen liiketoimintaan sekä vähemmän liikenteestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Loppukäyttäjille, veronmaksajille, yrityksille ja yhteiskunnalle koituvat hyödyt ovat ilmeiset. Mutta miten ylevät tavoitteet sovitetaan yhteen eri toimijoiden monien erityisintressien kanssa?  

Koko prosessissa on tällaisen tasaisempaan puurtamiseen tottuneen virkamiehen näkökulmasta ollut aivan erityistä magiaa ja innostusta. Asiaan läheisesti liittyvien ministeriöiden kansliapäälliköt olivat rohkeasti valmiit osallistumaan talkoisiin, vaikka koko asia alussa olikin ”kiehtovalla tavalla epämääräinen” sekä ”hieman abstrakti”. Poikkeuksellinen, hieno asenne!  

Kun mandaatti ministeriöistä oli saatu, käärittiin hihat. Ajatuskarttaa laatimaan piti löytää keskeisimpiä toimijatahoja edustava joukko asiantuntijoita, joilla olisi innostusta, yhteistyökykyä, rohkeutta ja ymmärrystä luoda puhtaalta pöydältä uuden sukupolven ajattelu- ja toimintatavat. Mukaan kutsuttiin 25 yhdyskunta- ja liikennesuunnitteluun kytkeytyvää huippuosaajaa eri organisaatioista eri puolilta maata. Merkittävää oli se, että lähes kaikki kutsutut saatiin saman tien lupautumaan ja sitoutumaan työhön mukaan, vain kaksi joutui lopulta jättäytymään pois akuuttien työkiireiden vuoksi. Vaikutti siltä, että asiantuntijat ymmärsivät uuden ajattelun mahdollisuudet nopeasti ja että ajatusten uudistamiselle oli todellinen tilaus. ”Miksi ihmeessä tätä ei ole tehty aikaisemmin?”  

Joulukuun alkupaukussa innostus kupli erästä kansliapäällikköä lainatakseni ”herätysjuhlamaisissa tunnelmissa”! Sama herpaantumattoman innostunut ote näkyi työryhmän työssä kevään mittaan. Vaikka työpajojen tahti oli kova ja kokonaisuus välillä vähintäänkin epämääräinen ja vaikeasti hahmottuva, oli koko työryhmä lähes käsittämättömällä tavalla täydellisen sitoutunut työhön. Työryhmäläisten ymmärrys muutoksen välttämättömyydestä syveni paja pajalta, uudet mahdollisuudet ja potentiaaliset hyödyt kirkastuivat. Yhteinen kemia ja keskinäinen luottamus kasvoivat ja mahdollistivat vaikeidenkin asioiden nostamisen esille. Eri toimijoiden näkemyksistä ja tavoitteista keskusteltiin, kunnes löydettiin yhteisesti hyväksyttävät toimintamallit. Lopputuloksena syntyi koko työryhmän yksimielinen, rohkea näkemys uuden ajattelun keskeisistä elementeistä.  

Tunnelma ajatuskartan julkistamistilaisuudessa vapun alla oli helpottunut ja innostunut. Oli onnistuttu sellaisessa, mikä luultiin lähes mahdottomaksi. Työryhmä saattaa olla ylpeä lopputuloksesta. Nyt on olemassa yhteinen ajatuskartta, jonka pohjalta kehitystyötä on sitouduttu jatkamaan eteenpäin. Uudet ajattelu- ja toimintatavat on tarkoitus viedä kokeilujen kautta nopeasti osaksi arjen käytäntöjä. Kaikilla keskeisillä toimijoilla on jo käynnissä tai kehitteillä uutta ajattelua kehittäviä tai testaavia kokeiluja. On hienoa, että työryhmällä näyttää virtaa riittävän myös jatkotyöhön!  

Mitään näin mullistavaa en muista liikennesektorilla saadun aikaan yhdessä vuodessa. Totuuden nimessä on todettava, että hyvin ajateltu on vasta puoliksi tehty. Totuttujen ajattelu- ja toimintamallien muuttaminen voi kestää kauan. Mutta vauhtihan tässä ei pääasia olekaan, vaan suunta.  

Eeva Linkama on liikenneneuvos, joka työskentelee liikenne- ja viestintäministeriön liikennepolitiikan osastolla. Toimi yhdessä Sitran Juha Kostiaisen kanssa puheenjohtajana Liikennerevoluutio-kehitysohjelman ensimmäisen vaiheen eli Ajatuskartan laadinnassa.