Arvioitu lukuaika 2 min

Kestävä talous -foorumin ekskursio: Solidaarisuustalous palaa perusasioiden äärelle

Kirjoittaja

Julia Jousilahti

Julkaistu

Tämä kirjoitus on osa verkkoartikkelisarjaa siitä, mitä Kestävä talous -foorumi koki ja oppi ekskursiollaan Berliiniin 4.-8.11.2012.

Ensimmäisenä päivänään Berliinissä Kestävä talous -foorumi tapasi tutkija Karl Birkhölzerin. Birkhölzer puhui ilmiöstä, jolle on monta nimeä: Sosiaalinen talous, solidaarisuustalous, yhteisötalous, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset yritykset…

-Nämä kaikki ovat osa suurempaa vaihtoehtotalouden liikettä, Birkhölzer totesi. Hän näkee, että yhteiskunnassa toimii samanaikaisesti neljä rinnakkaista talousjärjestelmää:

  1. Ensimmäinen sektori: Yksityinen talous. Taloudellisen toiminnan tavoite on tuottaa voittoa.
  1. Toinen sektori: Sekatalous. Yksityinen sektori tekee voittoa. Julkinen sektori huolehtii voittoa tuottamattomista, mutta yhteiskunnalle välttämättömistä toiminnoista, kuten koulutuksesta.
  1. Kolmas sektori: Sosiaalinen talous. Vastaa tarpeisiin, joita yksityinen ja julkinen talous eivät tyydytä.
  1. Neljäs sektori: Varjotalous. Virallisen talouden ulkopuolella tapahtuva toiminta, kuten pienyhteisöjen sisäinen vapaaehtoistyö, vaihtokauppa, tai harmaa talous.

Birkhölzerin mukaan sosiaalinen talous vastaa sellaisiin tarpeisiin, joita markkinat tai valtio eivät tyydytä. Hän korostaa, että kyse on juuri perustarpeiden, ei pelkkien halujen, täyttämisestä. Talouden tehtävä on yksinkertaisuudessaan luoda tuotteita ja palveluja, joilla nämä tarpeet tyydytetään, resursseja mahdollisimman tehokkaasti käyttäen.

-Sosiaalinen talous lähtee kansalaisista ja toimii heidän varassaan, Birkhölzer kertoi. – Se pyrkii tuottamaan hyvää yhteisölle ja siinä sosiaalisen arvon luominen on tärkeämpää kuin taloudellisen arvon synnyttäminen. Talous on ennen kaikkea keino, jolla saavutetaan ensisijaisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ekologisia päämääriä.

Sosiaalinen talous voi olla organisoitunut yhteiskunnallisten- ja sosiaalisten yritysten tai vapaaehtoisjärjestöjen muotoon. Myös vapaamuotoisempien, esimerkiksi aikapankkien, ruokaosuuskuntien, kaupunkiviljelmien, vaihtopiirien, vallattujen talojen ja muiden vastaavien katsotaan usein kuuluvan sosiaalisen talouden piiriin.

Aihetta tutkineen Ethan Millerin kartta sosiaalisesta solidaarisuustaloudesta:

Lue täältä, minkälaisiin sosiaalisen talouden ilmiöihin foorumi tutustui Berliinissä.

 

Kirjoittaja

Julia Jousilahti

Julkaistu

Suosittelemme