Venäjä nykymuodossaan syntyi Neuvostoliiton hajottua dekolonisaatioprosessin viimeisessä aallossa 1990-luvun alussa. Euroopan muut isot siirtomaavallat (Iso-Britannia, Ranska ja Portugali) olivat läpikäyneet vastaavan kehityskulun muutama vuosikymmen aiemmin. Neuvostoliiton hajoaminen 15 itsenäiseksi valtioksi tapahtui pääosin rauhanomaisesti, mutta niistä useiden välille jäi jännitteitä, joista osa johti aseellisiin konflikteihin.  

Venäjä peri YK:n turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenyyden ja siitä tuli Yhdysvaltojen rinnalle maailman toinen ydinasemahti. Tässä auttoi se, että myös Washingtonissa pidettiin parempana joukkotuhoaseiden keskittämistä Moskovan alaisuuteen sen sijaan, että ne olisivat jääneet Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin haltuun.

Arktisen maan väestö vähenee ja kaupungistuu

Venäjä on edeltäjäänsä selvästi arktisempi. Sen 17 miljoonan neliökilometrin pinta-alasta lähes kaksikolmasosaa kuuluu ikiroudan alueeseen. Samaan aikaan, kun 75 prosenttia väestöstä elää kaupungeissa – pelkästään suur-Moskovassa on 20 miljoonaa asukasta – valtaosassa maata väkeä on alle 2 henkeä neliökilometriä kohden eli saman verran kuin Suomen Lapissa. 

Maantieteellinen laajuus on iso haaste infrastruktuurin kannalta. 55 kertaa Italian kokoisella maalla on vain noin yhden Italian resurssit teiden, ratojen, lentokenttien, vesijohtojen ja sairaaloiden rakentamiseen sekä ylläpitoon. Kun nyt resursseja ohjataan entistäkin enemmän armeijalle ja turvallisuuselimille, infrastruktuurin rapistuminen jatkuu.  

Vuodesta 1991 lähtien syntyvyys on ylittänyt kuolleisuuden kolmena vuonna. Tällä hetkellä lapsia syntyy vuodessa 1,2 miljoonaa. Saman verran kuin Mosambikissa. Tämä ei kerro vain Venäjän vaan ylipäätänsä eurooppalaisten maiden aseman muutoksesta. Se, että työmarkkinoille on tullut rajallinen määrä nuoria, on helpottanut talouden rakennemuutosta ja pitänyt työttömyyden aisoissa. Väestön luonnollista vähenemistä on kompensoitu rekrytoimalla entisistä neuvostotasavalloista väkeä suorittavan tason tehtäviin.

Palvelusektori ja fossiilinen energia kulmakivinä

Neuvostotalouden sivuuttamat maatalous ja palvelusektori ovat saaneet uuden alun. Siinä missä kollektivisoitu maatalous ei pystynyt ruokkimaan kansalaisiaan, yksityisen yritteliäisyyteen avulla Venäjä on noussut maailman johtavaksi vehnän viejäksi. Samaan aikaan maasta löytyy hylättyjä maatalousmaita noin kahden Suomen pinta-alan verran. Tekemistä siis riittää jatkossakin. Palvelusektorin kehityksestä kertoo se, että se antaa toimeentulon jo suurimmalle osalle venäläisistä. Neuvostoliiton romahduksen seurauksena syntyneet suuret tulo- ja varallisuuserot ovat säilyneet, eikä niitä ole pyritty verotuksella tasaamaan. Ukrainan sodan aiheuttamien menojen vuoksi verotusta on nyt kiristetty ja korkeimmista tuloista joutuu maksamaan veroa jo 22 prosenttia. 

Globaalissa taloudessa Venäjä näyttäytyy edelleen energian ja raaka-aineiden toimittajana. Hiilivetyjen tuottajana se on toiseksi suurin Yhdysvaltojen jälkeen. Fossiilisen energian varaan rakennetaan myös tulevaisuus. Vuoteen 2050 ulottuvan Venäjän energiastrategian mukaan niin öljyn, kaasun kuin hiilen tuotannon ja viennin odotetaan kasvavan.  

Strategia vaikuttaa riskialttiilta tilanteessa, jossa varsinkin hiilen ja öljyn kulutus on kääntymässä laskuun. Öljyn osalta suuntaa näyttää naapurimaa Kiina, missä ladattavien autojen markkinaosuus on noussut yli 50 prosentin. Sähkön tuotannossa hiilen kilpailijaksi nousee edullinen aurinko- ja tuulivoima, nekin pitkälti Kiinan ansiosta. Kaasulle löytyy vielä kysyntää, mutta senkin osalta Yhdysvaltojen nopeasti lisääntyvä nesteytetyn kaasun vientikapasiteetti tulee haastamaan Venäjän kaasun viennin.

Palaset Venäjän maailmankuvassa

Venäjän ulkopolitiikassa Yhdysvalloilla on erityisasema tärkeimpänä vastapuolena, lännen ylivertaisena johtajana mutta myös toimijana, jonka kanssa mieluusti sovittaisiin maailman asioista. Vaikkapa Ukrainan kohtalosta.  

Tällaiseen maailmankuvaan Euroopan unionia, jolla ei ole sotilaallista voimaa ja johtajuutta, ei ole helppo sovittaa. Sitä käsiteltiin pitkään vaarattomana kumppanina, joka oli halukas markkina öljylle ja kaasulle ja samalla teollisuustuotteiden toimittaja ja investoija. Venäjän hyökkäys Ukrainaan rikkoi tämän idyllin. EU ei ollutkaan niin riippuvainen Venäjän energiasta, kuin Moskovassa uskottiin. Se, että Venäjän BKT on vain 10–15 prosenttia EU:n taloudesta, oli niin ikään jäänyt vähemmälle huomiolle.  

Sodan myötä Venäjä joutui kääntämään ulkomaankauppansa itään. Kiinasta on tullut EU:n sijaan energian viennin ylivoimaisesti tärkein markkina ja se on niin kulutustavaroiden kuin teollisuuden komponenttien tärkein toimittaja. Samaan aikaan Venäjän aiempi mittava asevienti Kiinaan on hiipunut.  

Venäjällä ja Kiinalla on pitkä suhde, johon on kuulunut niin ylä- kuin alamäkiä. 1800-luvulla Venäjä hyödynsi Kiinan heikkouden tilaa ja valloitti siltä 1,5 miljoonan neliökilometrin alueen Amurin vasemmalta ja Ussurin oikealta rannalta. Tällä hetkellä Kiina näyttää olevan valmis unohtamaan nämä vastoinkäymiset. Hyvä asia Venäjälle, jolle toimiva yhteistyö Kiinan kanssa on ratkaisevan tärkeää. 

Venäjällä valta ei yleensä ole vaihtunut vaaleissa vaan valtakaudet ovat päättyneet hallitsijan poismenoon. Siksi kaudet ovat usein olleet myös pitkiä. Meneillään on poikkeuksellisen pitkä valtakausi, sillä seuraavien vaalien aikaan nykyinen presidentti tulee olleeksi maan johdossa yli 30 vuotta eli pidempään kuin kukaan Katariina suuren jälkeen.  

Pitkät valtakaudet lisäävät riskiä, että valtakoneisto alkaa kangistua ja välttämättömät uudistukset lykkääntyvät. Näin kävi esimerkiksi Breshnevin kauden loppupuolella niin kutsutun pysähtyneisyyden aikana. Mikäli maa on uudistusten puutteen lisäksi juuttunut huonosti sujuneisiin sotiin, muutospaineet ovat vain kasvaneet. 

Näkökulmia maailmalta -kirjoitussarja tuo viestiä eri puolilta maailmaa: mitkä kehityskulut määrittävät tulevaisuutta eri maissa tai alueilla, miten muutokset koetaan ja mitä merkitystä näillä voi olla Suomelle? Kirjoituksia on syksyn ja kevään mittaan tulossa muun muassa Itä-Aasian, Yhdysvaltain ja Venäjän asiantuntijoilta.