Arvioitu lukuaika 5 min

Pidempien elinkaarien yhteiskunta

Vanhustenhoidon kustannuksiin ja hoivapolitiikkaan keskittyneen puheen sijasta tulisi pohtia miten mahdollistetaan aktiivinen ja laadukas vanheneminen.

Kuvaaja: Teppo Turkki

Kirjoittaja

Teppo Turkki

Julkaistu

Ihmisen keskimääräinen elinikä jatkaa pitenemistään. Joka viides vuosi saamme lisää 12 kuukautta elinaikaa. Lisävuosien määrä on kasvanut viimeiset sata vuotta, ajasta jolloin eurooppalaisten keski-ikä oli vielä 40 vuotta. Elinvuosiemme kasvu näyttää vain jatkuvan eikä loppurajaa ole näkyvissä. Tänään Japanissa ja pohjoismaissa syntyvät tyttölapset tulevat elämään keskimäärin satavuotiaiksi. Itse asiassa sadan vuoden yli. Vuonna 2060 Euroopassa joka kolmas kansalainen tulee olemaan yli 65-vuotias. Japanissa tämä taso saavutetaan jo vuonna 2030.

Tokion yliopiston gerontologian instituutin professori Hiroko Akiyama on arvioinut Japanin nopeaa demografimuutosta. Kun vuonna 2005 yli 75-vuotiaita oli väestöstä 9 prosenttia, niin heitä tulee olemaan vuonna 2030 jo joka viides. Vuonna 2055  yli 75-vuotiaita on jo lähes kolmannes väestöstä. Kun alle 14-vuotiaiden osuus oli vuonna 2005 vielä 14 prosenttia, tulee nuoria olemaan vuonna 2030 vain joka kymmenes. Nykymenolla vuonna 2040 jokaista uutta japanilaisvauvaa on vastaanottamassa satavuotias. Vastasyntyneitä ja satavuotiaita on tuolloin yhtä paljon.

YK:n mukaan vuonna 2006 alkanut Japanin väestön supistumistrendi pudottaa Japanin väkiluvun nykyisestä 127 miljoonasta 114 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla työssäkäyvien japanilaisten määrä vähenee: kun tänään aktiivinen työvoima on arviolta 81 miljoonaa, niin vuonna 2030 töissä on enää 67 miljoonaa. Vähennystä 17 prosenttia.  Ikääntyvän japanilaisen yhteiskunnan on niin rakenteellisesti kuin kulttuurisesti muututtava.

”Ikääntyvää yhteiskuntaa” parempi määritelmä ja käsite voisi ehkä olla ”Pidempien elinkaarien yhteiskunta”, (Society of longer lifes). Olen käynyt Japanissa useita keskusteluja ikääntymiskysymysten asiantuntijoiden kanssa. He näkevät, että viime vuosien ikääntyvään yhteiskuntaan liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu ja määrittely eivät kohtaa olevaa todellisuutta niin kuin se on: kronologinen, numeroihin sidottu ikä ei enää voi olla ikääntymisen ja aikuisen ihmisen elämän oikea mittari eikä ikääntyminen ei ole sairaus. Vanhuus ei ala 65-vuotiaana. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä vähemmän ihmisen kronologinen ikä merkitsee. 70-vuotias japanilainen voi olla suorituskyvyiltään 50-vuotias mutta toinen 70-vuotias voi tuntea itsensä sisäisesti vanhaksi ja näyttää lähes 90-vuotiaalta.

Väestötieteilijä Takao Suzukin on mitannut vuosien ajan ihmisten kävelyvauhtia Tokion metrossa. Tulosten mukaan ikääntyneiden japanilaisten fyysinen kunto on vuosien kuluessa parantunut merkittävästi. Suzukin mukaan ihmisten kunto on kahdessakymmenessä vuodessa ”nuortunut” yksitoista vuotta.

Kehittyneen ja hyvän terveydenhoidon ansiosta vanhuuteen liittyvät sairaudet ja tuen tarve ovat parin viime vuosikymmenen aikana vähentyneet niin miesten kuin naisten kohdalla.

Japanilaisten kognitiiviset kyvyt, osaaminen ja suoritustaso säilyvät ikääntyvillä paljon pidempään ja paremmin kuin sukupolvi sitten. Japanissa 80-vuotias on terveydeltään tänään samalla tasolla mitä 70-vuotias oli kaksikymmentä vuotta sitten. Japanin ikääntyvää yhteiskuntaa katsoessa onkin selvää, että kronologisen iän seuraamisen sijasta pitäisi huomio kiinnittää enemmänkin ihmisen biologiseen, terveydelliseen toimintakykyyn liittyvään ”ikään”.

Japanissa kiinnostusta on herättänyt Saksan kansallisen tiedeakatemian Leopoldinan varajohtaja ja professori Ursula M. Staudinger tutkimukset, jossa hän on osoittanut ikäihmisten kognitiivisen ja toiminnallisen kyvykkyyden, uuden oppimisen ja plastisuuden, muuntautumiskyvyn kehittyvän läpi elämän.

Japanilaisilla naisilla on 65-ikävuoden jälkeen elinvuosia jäljellä ruhtinaalliset 25 vuotta ja miehillä 20 vuotta (keskimäärin). Japanilaisista naisista lähes yhdeksän kymmenestä säilyttää itsenäisen otteen elämäänsä ja arjen elämänhallinnan aina 80 ikävuoden paremmalle puolelle. Vanhuuden tehostettua tukea ja terveydenhoitoa tarvitaan vasta kahden kolmen viimeisen elinvuoden aikana. Miehillä on odotettavissa 65 ikävuoden jälkeen keskimäärin 18 vuotta hyvää itsenäistä elämää ennen vanhuuden aivan loppuvaihetta ja yhteiskunnan sekä terveydenhoidon tukea.

Kun japanilaisilla on edessään useita uusia elinvuosia, tulisi ikääntyvän yhteiskunnan vanhustenhoidon kustannuksiin ja hoivapolitiikkaan keskittyneen puheen sijasta pohtia miten mahdollistetaan aktiivinen, elämän kannalta laadukas vanheneminen. Miten toteutetaan uudentyyppinen sosiaalisesti oikeudenmukainen ja hyvinvoiva yhteiskunta, jossa ihmisten lisävuodet nähdään potentiaaleina ja yksilön kannalta rikkautena elää pidempään ja paremmin?

Haasteena on myös miten Nyky-Japani kykenee hyödyntämään ikääntyvien ihmisten pidentyvää biologista terveyttä, toiminta- ja suorituskykyä sekä vahvaa kognitiivista, osaamisen potentiaalia ja pitämään ihmiset mukana sekä osana tuottavaa yhteiskuntaa.

85 prosenttia yli 65-vuotiaista japanilaisista haluaa tehdä työtä ja jatkaa työelämässä virallisen eläkeiän jälkeen. Japanissa ikärakenteen muuttuessa väestön koko pienenee. Kun vanhenemiseen ja kronologiseen ikään aiemmin liitetty ihmisen toimintakyvyn hiipuminen ei olekaan enää luonnonlaki, ja kun ihmisten elinkaaret pidentyvät on Japanin – ja kymmenen vuoden sisällä myös Etelä-Korean, Kiinan, Hong Kongin, Singaporen ja Taiwanin sekä useimpien kehittyneiden maiden edessä kysymys: minkälaisia mahdollisuuksia väestön lisävuodet ja pidentyvät elinkaaret tarjoavat? Minkälaisia haasteita tämä kehitys yhteiskunnille merkitsee?

Japanissa nuorten osuus työvoimasta laskee koko ajan. Useilla erityisaloilla osaavista tekijöistä on jo pulaa ja tulevaisuudessa ylipäätään osaavia työntekijöitä on yhä vähemmän työmarkkinoilla. Japanissa ikääntyneiden työntekijöiden paluu töihin virallisen eläkkeelle siirtymisen jälkeen on arkipäivää. Japanilaiset haluavat tehdä työtä pitkälle yli 70-vuotiaiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka väestökehitys on laskeva, ei työvoima välttämättä demografiamuutoksen myötä pienene.

Sveitsiläisen tutkijan Uschi Beckes-Gellnerin mukaan ikääntyneet työntekijät säilyttävät useimmilla aloilla tuottavuutensa ja kilpailukykynsä paljon pidempään mitä nykyisin oletamme. Erityisesti työt, jossa kokemus ja asiantuntijuus korostuvat, ikääntyvillä ei ole ongelmia kuten ehkä aiemmin. Ikääntymiseen liittyviä käytännön haittoja (huonontunut näkö, voimien heikkeneminen) voidaan korjata erilaisilla teknisillä ja työn tekemiseen liittyvillä järjestelyillä (valoisuus, isommat näytöt päätetyössä).

Jotta ikääntyvä väestö voisi ylläpitää motivaatiotaan tehdä työtä ja pysyä pidempään aktiivisena osana tuottavaa yhteiskuntaa, on yksilöille tärkeää nähdä elämänkaarensa aikana edessään jatkuva mahdollisuus uuden oppimiseen oppia, itsensä kouluttamiseen sekä etenemiseen työuralla vielä yli 60-vuotiaana.

Empiiriset tutkimukset osoittavat myös. että pitkien elinkaarien yhteiskunta voi pysyä kilpailukykyisenä. Japanissa ymmärretään, että eri ikäryhmien tekemä työ ja yhteisö, ”age mix”, on tulevaisuuden keskeinen kilpailukykytekijä.  ”Age mix” toimii hyvin erikoistuneemmilla aloilla ja tuotannoissa, jossa elämänkokemusta suhteellisena etuna osataan hyödyntää. Kilpailukyvyn kasvattamisessa tulee johtajien ja organisaatioiden HR-toimintojen kyetä luovasti kytkemään nuorten työntekijöiden nopeus ja hahmotuskyky, into ja nälkä kokeneempien työntekijöiden asiantuntijuuteen ja elämän tuomaan ymmärrykseen.

Ikääntyneiden pysyessä työelämässä pidempään on tuottavuuden mittaamisjärjestelmiä myös kehittävä ja laajennettava. Perinteisten yksilön tuottavuuteen sidottujen mittaristojen sijasta tulisi mitata enemmänkin yritysten ja organisaatioiden kokonaistuottavuuksia. Syntyväthän vähänkään monimutkaisempien töiden tulokset tänään hyvin erilaisten työsuoritusten ja samaan aikaan tehtyjen eri toimintojen summana.

Väestön ikävuosien kasvu yhdistettynä syntyvyyden vähenemiseen on muuttamassa Japanin ja kohta perässä muiden kehittyneiden maiden väestön demografiaa ja ikäpyramidia pysyvästi. Meidän on tunnustettava suurinta osaa kehittyneitä maita koskevat tosiasiat ja hyväksyttävä yhteiskunnat, joissa elää paljon enemmän vanhoja ihmisiä ja vähemmän nuoria sekä lapsia.

Joidenkin arvioiden mukaan Euroopassa esim.  Saksassa vuonna 2050 vain 14 prosenttia väestöstä tulee olemaan alle 20-vuotiaita ja 40 prosenttia yli 60-vuotiaita. Ikääntyminen yhteiskunnallisesti on siis yhä enemmän sitä miksi se neuvotellaan ja määritellään. Japanin kehitys signaloi, että edessämme Suomessa on iso vuosikymmeniä kestävä niin sosiaalinen kuin yhteiskunnallinen työ muuttaa kulttuurissamme ja sopimusyhteiskunnassa olevia ikääntymiseen ja vanhuuteen liittyviä käsityksiämme.

Käsittääkseni tämä työ pitäisi käynnistää saman tien.

Maailmaan syntyy seuraavien neljänkymmenen vuoden aikana kaksi miljardia uutta ihmistä. Yhdeksän kymmenestä heistä syntyy kehittyviin ja kehitysmaihin.

Voi olla, että tulevaisuudessa valtioiden kilpailukyky tulee olemaan kilpailua, jossa vastakkain ovat toisaalla kansakunnan muutoskyky sekä kognitiiviset taidot ja toisaalla väkirikkaus sekä nuoren työvoiman määrä. Monet Japanin kaltaiset vanhenevat yhteiskunnat saattavat olla tiedon hallinnan, osaamisen sekä joustavuuden ja muutoksen sisäistämisen taidoissa huomattavasti ”nuorempia” kuin arvokonservatiiviset nuorten täyttämät yhteiskunnat pärjäten hyvin innovaatioiden kehittämisessä.

Montrealin yliopiston rehtori Guy Breton kertoi minulle Kiotossa, että Kanada on kohdentamassa 13 prosenttia valtion tutkimusresursseistaan ikääntymisen tutkimukseen. Päämääränä tehdä Kanadasta aktiivinen ikääntyvien ja nuorten yhteiskunta, jossa vanhuus on keskeisessä roolissa kaikkea.

 

Aihe

Itä-Aasia

Globaali murros kohti Aasiaa haastaa Suomea arvioimaan paikkaansa maailmassa. Suomen tulee pärjätä uudentyyppisessä talouden ja kulttuurin kisassa.

Kirjoittaja

Teppo Turkki

Julkaistu

Mistä on kyse?