Äänimaailma: Yksi mies, kaikuisa sali
[Aplodit ja puheensorinaa]
[Koputus mikrofoniin, ääni kiertää]
[Puheen pitäjä selvittää kurkkuaan]
Puheen pitäjä: Rakkaat uudet ylioppilaat, tulevaisuuden toivot. Mun nimi on Elias Pennanen ja mua on pyydetty lausumaan sananen tän lukion alumnien puolesta. On tosi hienoa nähdä edessään noin monia nuoria kasvoja tässä samassa lukion salissa, jossa itsekin 20 vuotta sitten seisoin valkoinen lakki päässä.
En maltakaan olla muistelematta tuota päivää, koska siihen sekoittui paljon ristiriitaisia tunteita. Voin sanoa, että sain lakin aika lailla rimaa hipoen, koska olin ollut lakossa suurimman osan vuotta. Nyt, kun te ootte valmistunut jo niin uskallan kertoa tämän, että tuohon aikaan ne nuoret osoitettiin mieltä jäämällä pois koulusta. Syynä oli huoli siitä, että oliko meillä ollenkaan tulevaisuutta, koska tän maapallon tila näytti niin huonolta.
Te ette ehkä edes muista sitä aikaa, kun näistä asioista puhuttiin. Silloin, kun mä olin nuori, niin energiaa tehtiin esimerkiksi raakaöljystä ja maakaasusta. Siinä yhteydessä päästettiin ilmaan hiilidioksidia, joka aiheutti sen, että maapallon lämpötila alko nousta. Niin, tässä tulee aika vanha olo selittää tällaista, että hiilidioksidia päästettiin noin vaan ilmaan, mutta siihen aikaan ei ollut tätä teknologiaa, että hiilidioksidista vois tehdä polttoainetta vaikkapa autoihin ja juniin.
Me oltiin tosi ahdistuneita siitä, kun jäätiköt suli, vedenpinta nousi ja oli kaikkia uhkakuvia mitä se aiheuttaa. No, mä olin tosiaan varsin aktiivinen nuori ja sen ansiota onkin, että sain edes ylioppilaslakin. Mä olin tosi kiinnostunut biologiasta ja yhteiskunnasta ja sain sillä osaamisella hyvät arvosanat. Menin sitten energiatieteen tutkijaksi ja olin mukana kehittämässä vedyn varastointia. Eli sitä, että aurinkosähkö saadaan varastoitua vetynä tankkeihin. Sekin olisi silloin ihan uusi juttu.
Pakko sanoo, että nyt tässä ihan liikuttuu, kun katsoo teitä. Jos mä voisin jotain sanoa nuorelle itselleni niin sanoisin, että kyllä kannattaa jaksaa uskoa ja työskennellä sen eteen, että ongelmat voidaan ratkaista. Että jonain päivänä hiilidioksidistakin tulee ystävä, eikä vihollinen. Mutta koska en voi puhua nuorelle itselleni niin sanon teille. Tulevaisuudessa on toivoa. Te voitte lentää ilman mitään syyllisyyttä sähkölentokoneilla ja syödä mitä huvittaa, koska ruoka ei oo nykyään ilmastolle tuhoksi. Se ruokajuttukin olis muuten yksi tarina, mutta kyllähän te historianne tunnette.
Hyvät ylioppilaat. Tulevaisuus on teidän ja se on historiaa parempi.
[Aplodit alkavat]
Puheen pitäjä: Kiitos.
sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Takaisin Tulevaisuustaajuudeen?