Yhteiskäyttöautot ovat vahvasti esillä San Franciscon katukuvassa. Kuvassa voittoa tavoittelemattoman City Car Sharen autoja. Kuva: Lari Rajantie

Julkaistu 24.09.2012

California dreamin’

Uusia jakamistalouden palveluja syntyy jatkuvasti ympäri maailmaa, mutta ehkä näkyvimmillään ilmiö on San Franciscossa. Mistä oikein oli kyse? Tästä piti ottaa selvää.
Kirjoittaja
 
Lari Rajantie

Uusia jakamistalouden palveluja syntyy jatkuvasti ympäri maailmaa, mutta ehkä näkyvimmillään ilmiö on San Franciscossa. Mistä oikein on kyse? Päätimme ottaa asiasta selvää.

San Franciscossa on aina unelmoitu suuria. 1800-luvulla se oli kultaryntäyksen ja 1960-luvulla hippiliikkeen keskus. Vuosituhannen vaihteessa uudet startupit ja niiden ympärillä hyörivät pääomasijoittajat löysivät kotipesän kaupungin eteläpuolelta Piilaaksosta. Nyt San Francisco on jälleen edelläkävijä vallankumouksessa, joka muuttaa maailmaa ja tapaamme elää. Sitä kutsutaan jakamistaloudeksi.

Olet mitä käytät

Tein elokuun lopussa yhdessä Vesa-Matti Lahden kanssa tiedustelumatkan San Franciscoon. Tavoitteenamme oli selvittää, mistä jakamistaloudessa on kysymys ja olisiko meidän syytä ottaa se vakavasti Suomessakin. Apuna järjestelyissä meillä olivat ilmiön edelläkävijät Neal Gorenflo ja Lisa Gansky. Molemmat järjestivät meille arvokkaita kontakteja ja tapaamisia ajan yrittäjien kanssa.

Matkan luonteeseen kuului, että pyrimme kokeilemaan jakamistaloutta käytännössä. Majoituimme hotellin sijaan asuntoon, jonka sen omistaja oli antanut vuokralle Airbnb:n kautta ollessaan itse muualla. Yksityisasuntoon majoittumisessa joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa – ei ole aulapalveluja eikä valmista aamiaispöytää – mutta vastineeksi saa mukavat, jopa ylelliset olosuhteet kohtuullisella hinnalla. Varsinkin tiiviiseen yhdessä tekemiseen asunto antaa paremmat puitteet kuin hotelli.

Autojen yhteiskäyttöön San Franciscossa löytyy paljon erilaisia palveluja. Osa omistaa itse autot, osa välittää muiden autoja tai kyytejä tarvitseville. Me kokeilimme RelayRides-palvelua ja lainasimme päiväksi auton, jota sen omistaja ei sinä päivänä tarvinnut. Palveluun rekisteröityminen vaati ulkomaalaiselta melkoista paperisotaa, mutta kun se oli onnistunut, itse palvelu toimi helposti ja mallikkaasti.

Jakamistalouden keskus San Franciscossa on SoMa (South of Market), jossa alkavat yritykset kehittelevät uusia palveluja entisiin teollisuusrakennuksiin remontoiduissa toimistoissa. Vaikka osa yrityksistä kilpailee suoraan keskenään, ne muodostavat silti yhteisön, jossa eri yritykset ja palvelut tukevat toisiaan. Mitä enemmän erilaisia jakamistalouden palveluja on tarjolla, sitä enemmän niitä käytetään ja sitä paremmin ne pystyvät yhdessä tarjoamaan vaihtoehdon perinteisille ratkaisuille.

Unelmista elämäntavaksi

San Franciscossa jakamistalous ei ole köyhäilyä tai tapa säästää ympäristöä. Se on keino saavuttaa elämäntapa, jollaisesta on ennen voinut vain uneksia. Nuorelle kaupunkilaiselle autojen yhteiskäyttö ei tarkoita elämistä ilman autoa, vaan sitä että voi käydä töissä Toyotalla, laskettelemassa Volvolla ja treffeillä Porschella. Kaikki tämä ilman säästöjä ja pankkilainaa, ja silloin kun on vielä kyllin nuori arvostamaan tällaisia asioita.

Perinteisille yrityksille jakamistalous saattaa olla uhka, mutta vielä suurempi riski on jäädä sen ulkopuolelle. General Motors, perinteisen amerikkalaisen teollisuuden kulmakivi, oli aikanaan maailman suurin yhtiö ja teki maailman suurimmat henkilöautot ja lopulta maailman suurimman konkurssin. Maailma muuttui liian nopeasti ja GM valmisti äkkiä aivan vääränlaisia autoja. Tästä viisastuneena yhtiö käynnisti tänä kesänä yhteistyön yhteiskäyttöyritys RelayRidesin kanssa. General Motors pystyy myymään samalle asiakkaalle viiden vuoden välein, RelayRides saattaa tehdä sen joka päivä. Tämä tarkoittaa välitöntä palautetta asiakkailta ja tuhat kertaa enemmän tilaisuuksia tuottaa lisäarvoa.

Monta totuutta

Jakamistalous ei ole yksi ylhäältä annettu tapa toimia, vaan ilmiö jossa ihmiset luovat itse omat ratkaisunsa. Se kehittyy eri puolilla maailmaa, aina eri tavalla paikallisiin olosuhteisiin sopeutuen. Euroopassa kaupungit tarjoavat kaupunkilaisten käyttöön kaupunkipyöriä – tai sähköautoja, kuten Pariisissa. Amerikassa palveluja tarjoaa suuri määrä pieniä yrityksiä, jotka käyttävät hyväkseen asiakkaidensa jo tekemiä investointeja tai investoivat kalustoon pääomasijoitusten turvin.

Molemmilla malleilla on puolensa, ja meidän kannattaa rakentaa oma mallimme omien vahvuuksiemme päälle. Silti amerikkalainen startup-malli on ehdottoman houkutteleva kyvyssään keksiä ja luoda kokonaan uusia tapoja toimia. Kun uusia yrityksiä syntyy riittävästi, osa päätyy konkurssiin tai haudataan hiljaisuudessa, mutta parhaat kasvavat ja kehittyvät vahvoiksi yrityksiksi, joilla on vahva ansaintamalli ja jotka vastaavat asiakkaiden tarpeisiin.

Matkan aikana avautui myös kiinnostava mahdollisuus yhteistyöhön, kun tapasimme Kööpenhaminan kaupungin delegaation, joka oli San Franciscossa samanlaisella asialla. Suomessa on vahvaa osaamista mobiilisovelluksissa ja teknologiassa, ja Tanskassa vastaavasti kokemusta kestävissä yhteisöllisissä ratkaisuissa. Yhdessä ne voisivat tukea ja täydentää toisiaan samalla tavalla kuin San Francisco ja Piilaakso ja luoda otolliset olosuhteet uusien liiketoimintamallien kehittymiselle.

San Franciscon kaupunkipyöräjärjestelmä on vasta suunnitteilla, mutta Chicagosta sellainen löytyi jo. Kuva: Lari Rajantie

 3215 – San Franciscon kaupunkipyöräjärjestelmä on vasta suunnitteilla, mutta Chicagosta sellainen löytyi jo.  Kuva: Lari Rajantie