blogit
Arvioitu lukuaika 2 min

Eino Leino 2.0

Kirjoittaja

Ossi Kuittinen

Johtava asiantuntija, Liiketoiminnan kehitys ja rahoitus

Julkaistu

Uusi suomalainen tekemisen kulttuuri näyttäytyi Tuusulanjärven rannalla viikonloppuna, kun avoimuuden asialla olevat hakkerit, nettikansalaiset ja virkamiehet puursivat yhteisissä talkoissa kaupunginosan, kaupungin ja kansallisella tasolla järjestelmän haasteiden parissa. Kyse oli Open Knowledge Festivalin jatkotapahtumasta, johon osallistui yli kahdeksankymmentä avoimen datan aktivistia.

Vapaaehtoiset viettivät perjantain ja lauantain pohtien kaikkia tiedon avaamisen tuomia mahdollisuuksia alkaen demokratian lisäämisestä ja päättyen joukkoliikennesovelluksiin ja museotoimintaan. Ainoa tapahtumasta palkkaa saava tyyppi oli erään ruotsalaisen europarlamentaatikon avustaja, jonka tehtävänä oli pysyä kärryillä siitä, mitä Suomessa avoimen datan sektorilla oikein tapahtuu.

Tuntui ihmeelliseltä katsoa, miten tämä muurahaislauma teki yhteistä kekoa ilman mitään muodollista organisaatiota ja strategiaa. Koodarit väänsivät demoja ja prototyyppejä ­- uusia avauksia päätöksentekojärjestelmiin tehtiin niin Tapulikaupungin kuin Tampereen porukoissa. Samalla kun toiset muuttivat liikennedataa taitavien visualisointien avulla paremmiksi liikennejärjestelmiksi, toiset paransivat julkisia palveluja yhdistelemällä kaupungin asianhallintajärjestelmiä ja asukkaiden verkostoja uusilla avoimilla tavoilla. 

Uuden tekemisen kulttuurin Eino Leino 2.0 onkin joukko hakkereita, virkamiehiä, jotka yhdessä rakentavat uutta runollista Suomea ja sen infraa. Uusi tekemisen kulttuuri on enemmän taidetta kuin tiedettä. Joku viisas sanoikin, että jos et voi jotain asiaa kuvata, niin kirjoita runo. 

Sata vuotta sitten Eino Leino teki sitä yksin, nyt se Eino Leino 2.0 onkin satojen ihmisten itseorganisoituva joukko. 

Luova ja tuloksellinen työ on henkisestä avoimuudesta ja rikkaudesta lähtevää. Sen edellytyksenä eivät ole kilpailunhalu eivätkä akateemiset tai tekniset metodologiat vaan ihmisten mahdollisuus luonnolliseen yhdessätekemiseen ja kestävään vuorovaikutussuhteeseen omassa yhteisössään. Tätä meininkiä oli havaittavissa Tuusulanjärven rannalla.

Avoin demokratia tarvitsee avointa mieltä ja avointa dataa.