Kuvaaja: Alois Wüst

Julkaistu 22.05.2013

Energiakäänne – nykytilanne ja haasteet

Mitä Saksan kunnianhimoinen energiasuunnitelma tarkoittaa Suomelle ja muulle Euroopalle?
Kirjoittaja
Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra
Tuula Sjöstedt vastaa Sitrassa hiilineutraaliin kiertotalouteen, energiaan ja ilmastoon liittyvästä viestinnästä.

Saksankielinen termi energiakäänne (Energiewende) tarkoittaa perustavanlaatuista siirtymää vähähiiliseen energiajärjestelmään, joka perustuu lähinnä uusiutuvaan energiaan (tuuli, aurinko). Tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta ilman ydinvoiman käyttöä. Tällä hetkellä pääpaino on sähköntuotannossa, ja haasteet liittyvät tukijärjestelmiin, järjestelmän mukauttamiseen, energiatehokkuuteen sekä sähkömarkkinoiden rakenteeseen.

Energiakäänne vaikuttaa EU:hun, sillä Saksa kuuluu EU:n sähkömarkkinajärjestelmään, jonka on määrä olla täysin integroitu vuoteen 2014 mennessä. Lisäksi yhteydet alueellisten verkostojen välillä lisääntyvät ajan myötä. Toisaalta myös EU:n energia- ja ilmastopolitiikan päästökaupan, ilmastopolitiikan ja uusiutuvan energian käyttöönottotavoitteiden kehityksellä on merkitystä Saksan kannalta. Energiakäänne on myös merkityksellinen Suomen kannalta, koska sekä Suomen että Saksan sähkömarkkinat ovat (välillisesti) yhteydessä toisiinsa, ja eri lähteistä peräisin olevan uusiutuvan energian osuuden ennustetaan kasvavan myös pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla.

Kun eri lähteistä tulevan uusiutuvan energian osuus kasvaa, on energiajärjestelmän oltava yhä joustavampi toimiakseen luotettavasti. Sähköverkkoa on tärkeää laajentaa, sillä alueiden integraation parantaminen tasaa vaihtelevuutta ja tuo esimerkiksi käytettävissä olevan kapasiteetin ja varastoidun energian paremmin käyttöön. Saksassa käytetään sähköntuotantoon entistä enemmän eri lähteistä peräisin olevaa uusiutuvaa energiaa. Se tuntuu jo järjestelmässä: Saksa on alkanut ostamisen sijaan myydä sähköä, mikä on johtanut joidenkin naapurivaltioiden sähköverkkojen ylikuormittumiseen runsaan ylituotannon aikana. Pohjoismaissa joustavuutta lisää sähkön ja lämmön yhteistuotannon ja kaukolämmön suuri osuus, mikä helpottaa eri lähteistä tulevan sähkön paikallista integrointia lämmityssektorilla. Lisäksi Pohjoismaiden suurissa vesivarastoissa ja biomassassa on runsaasti energiapotentiaalia.

Ydinvoiman käyttö on ristiriidassa verkon joustavuusvaatimusten kanssa, koska se on energialähteistä joustamattomin. Ydinvoiman suuri osuus voi viime kädessä rajoittaa eri lähteistä tulevan uusiutuvan energian osuutta, erityisesti jos kestävän biomassan energiapotentiaali on odotettua pienempi kestävyysongelmien ja muiden energialähteiden käytön vuoksi. Vaihtelevista lähteistä tuleva uusiutuva energia tarjoaa tekniseltä kannalta tarkasteltuna suurimman potentiaalin. Siksi on mietittävä tarkkaan, valjastetaanko järjestelmän joustavuusmahdollisuudet palvelemaan uusiutuvien energialähteiden vai ydinvoiman käyttöä.

Tukijärjestelmien kustannukset eivät ole läheskään niin mittavia kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Jotkin uusiutuvan energian muodot ovat kuitenkin kasvaneet koko energiajärjestelmän kannalta niin merkittäviksi, että ne asettavat uusia haasteita tukijärjestelmälle. Julkisessa keskustelussa tarvittaisiin järjen ääntä, joka asettaisi kulut oikeisiin mittasuhteisiin ja muistuttaisi (entistä paremmin), että rakennemuutos aiheuttaa joitain kuluja ja että tarpeellisen vähähiilisen energiajärjestelmän rakentamiseen tarvitaan rahoitusta. Hillitsemättömän ilmastonmuutoksen aiheuttamat kulut olisivat huomattavasti suuremmat.

Lisätietoa asiasta löytyy Ulkopoliittisen instituutin tutkimusraportista.

Suosittelemme

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?