Kuva: Teppo Turkki

Julkaistu 20.05.2016

Fiksummaksi kuin älypuhelin

Maailmalla analogiset oppimismenetelmät haastavat teknologiakeskeisyyttä opetuksessa.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Ennakointi, Japani, Sitra
Teppo Turkki on Sitran Itä-Aasian asiantuntija ja Sitra Fellow, joka ennakoi ja seuraa Sitran ja Tekesin yhteisenä asiantuntijana Aasian kehitystä Tokiosta Japanista käsin.

Teknologia avaa ikkunoita erilaisten tietojen lähteille, mutta mikä onkaan oppimisen näkökulmasta keskeisintä? Analogiset oppimismenetelmät haastavat teknologiakeskeisyyttä maailmalla, analysoi Teppo Turkki tutkimustiimimme viikon varrelta -blogissa.

Lukioikäinen tyttäreni tuli hakemaan työhuoneestani kirjaa, tai itse asiassa kolmea, kirjoittaakseen esseen Korean sodasta. Heitin nopean kommentin, että eivätkö tiedot saisi nopeimmin netistä, jossa on aiheesta todella hyviä historiasaitteja.

Ei, essee piti tällä kertaa tehdä ilman online -yhteyksiä, googlea, tai tietokonetta. Aasialaista kansainvälistä koulua käyvä tyttäreni kertoi, että lähdeaineistona saisi käyttää ainoastaan kirjoja. Esseen tekstin sekä viittaukset pitivät perustua näistä kirjoista itse analysoimaan ja tulkitsemaan tietoon. Samoin lähdeviitteet Ja essee oli kirjoitettava käsin kynän kanssa. Tehtävänä oli opetella ajattelemaan itse.

Vähän hämmästyin.

Tietoteknologian sekä tietokoneiden käytöstä opetuksessa ja kouluissa käydään eri puolilla maailmaa nyt kiinnostavaa keskustelua. Yksi teemoista on digitaalisen teknologian kouluopetuksessa tapahtuneen läpitunkevuuden kritiikki. Toinen teemoista on halu ottaa etäisyyttä google-tiedon ensisijaisuuteen oppimisprosesseissa ja vahvistaa nuorten omaa syväajattelua.

Australialainen Sydney Morning Herald julkaisi huhtikuussa artikkelin, jossa kerrotaan kuinka Australiassa useat huippukoulut ja yksityiset kuten katoliset koulut ovat vähentäneet tablettien ja läppärien käyttöä luokkahuoneissa. Sosiaalista mediaa vierastetaan osana oppimista. Sydney Grammar -koulun rehtori John Vallance totesi haastattelussa perinteisten opetusmetodien olevan syväoppimisen kannalta edelleen tehokkaampia.

Australialaiseliittikoulujen teknologiakriittisyys viestiikin yllättäen päinvastaista näkemystä mitä Australian hallitus on pyrkinyt viime vuosina tekemään investoidessaan 1,5 miljardia euroa “digiopetuksen vallankumoukseen” ja tuodakseen läppärit sekä teknologian jokaisen australialaisen koululaisen reppuun.

Perustellessaan päätöstään rajoittaa teknologian käyttöä kouluissa tietoteknologian käytöstä toisin ajattelevat koulut viittaavat OECD:n syksyllä 2015 julkaisemaan “Students, Computers and Learning: Making The Connection” -raporttiin. Raportin laatineen OECD:n johtavan koulutusasiantuntija Andreas Schleicher mukaan maissa, jotka ovat investoineet merkittävästi ICT-teknologiaan luokkahuoneissa, ei ole pystytty osoittamaan oppimistulosten parantumista keskeisissä aineissa kuten äidinkielessä, matematiikassa tai luonnontieteissä. Saatikka Pisa-tuloksissa. Vaikutukset voivat olla jopa päinvastaisia.

Käännetään katse Australiasta Kaliforniaan, jossa useat Piilaakson teknologiayhtiöiden johtajat ja teknologia-asiantuntijat laittavat lapsensa perinteisiä analogiaoppimismetodeja korostaviin kouluihin.

Kollegani Justin Cook mailasi Bostonista linkin New York Times -lehden artikkeliin, joka oli teknologianäkökulmaltaan lähes häkellyttävä. Kalifornian Piilaaksossa toimivien useiden huipputeknologiayritysten, kuten eBayn, Googlen, Applen, Yahoon Hewlett-Packardin johtavat teknologia-ammattilaiset haluavat artikkelin mukaan omien lastensa käyvän kouluja, joissa digitaalinen teknologia on siirretty lähes kokonaan pois luokkahuoneista. Teknologialan huippuammattilaisten ala-astetta käyvien lasten ongelmanratkaisukykyä, hahmotustaitoja, matemaattista ajattelua ja erilaisia koordinaatioita vaativia taitoja opetellaan ja kehitetään tekemällä asioita käsin, leikkimällä, piirtämällä ja erityisesti vuorovaikutustilanteissa. Näiden ”analogisten” kalifornialaiskoulujen didaktiikan ytimessä ovat fyysinen kokemus ja kehollisuus, yhdessä tekeminen, moniulotteisen tarkkaavaisuuden oppiminen ja läsnäolo.

Piilaaksossa tietoteknologiaa itse työssään kehittävien ja käyttävien vanhempien argumentit lastensa perinteiselle kouluympäristölle ovat samoja kuin OECD:n raportissa yllä: ei ole olemassa selkeitä evidenssejä siitä, että teknologia itsessään parantaisi oppimista tai oppimistuloksia. Kalifornialaisvanhemmille tärkeämpiä kuin loputtomat online-tietokannat ja pelit ovat erityisesti opettajien sekä vanhempien aito sitoutuminen sekä kiinnostus lastensa kasvuun ja kehitykseen. Vuorovaikutus ja läsnäolo.

Suomalaiseen tulevaisuuskeskusteluun koulujen teknologiakeskeisyydestä ja digiloikasta heitti toukokuussa bensaa Suomen johtava koulutuksen asiantuntija, Harvardissa vierailevana professorina työskentelevä Pasi Sahlberg, joka Ilta-Sanomien haastattelussa totesi, että vanhempiaan fiksummat ja taitavammat ”diginatiivi”-nuoret ovat vain myytti. Sahlbergin mukaan tietotekniikan käytön osaava suomalainen nuori ei ole mitenkään vanhempiaan älykkäämpi. Usein pelkkä sähköpostin lähettäminen tai googlettaminen tuottavat nuorille jo ongelmia.

Sahlberg pohtii haastattelussa, että erityisesti kehittyneissä maissa nuorten laskussa olevat oppimistulokset linkkiytyvät nuorten lisääntyneeseen ajankäyttöön internetin, näyttöjen ja älypuhelinten kanssa. Suomalaisten nuorten kohdalla on tapahtumassa eräänlainen käänteinen kehitys, jossa nuoren elämä internetissä supistaa käytössä olevaa aikaa ihmisten todelliselta kohtaamiselta ja oikeasti läsnä olevalta keskustelulta sekä empatian kehittymiseltä. Sahlbergin mukaan tietoteknologiaa tarvitaan, mutta suomalaiselta digiloikalta puuttuu suunta.

OECD:n Andreas Schleicher on näkemyksessään suorempi: jos haluamme lastemme olevan fiksumpia kuin älypuhelimet, niin meidän on opittava ja opetettava ajattelemaan enemmän. Nuorten tulevaisuuden kannalta keskeistä ovat edelleen matematiikan ja äidinkielen perustaidoista huolehtiminen. Keskittymällä ajattelun ydintaitoihin nuorille taataan huomattavasti tasa-arvoisemmat lähtökohdat toimia digitaalisessa todellisuudessa kuin hallitusten päätöksillä koulutusinvestoinneista ensisijaisesti tietoteknologiaan, digilaitteisiin tai online-palveluihin. Teknologia on oleellista avattaessa ikkunoita erilaisten tietojen lähteille, mutta oppimisen näkökulmasta keskeisintä ovat opettajien kyvykkyydet opettaa ja neuvoa miten käyttää teknologiaa navigoitaessa mitä erilaisimman tiedon ja informaation virrassa.

Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Viikon varrella kirjoitukset löytyvät kootusti täältä.

Mistä on kyse?