Julkaistu 07.11.2018

Miten pysyä toiveikkaana ilmastokriisin aikakaudella? Vinkkejä opettajalta opettajalle.

Opettaja ja tutkija Anna Lehtonen jakaa neljä vinkkiä, joiden avulla lapsia voi tukea ilmastoahdistuksen käsittelyssä.
Kirjoittaja
tutkija ja opettaja
Anna Lehtonen on yksi Sustainability, Human Well-being and the Future of Education -kirjan (2018) kirjoittajista.

“Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” Koulu on hyvä paikka toteuttaa tätä Gandhin periaatetta.

Tällä hetkellä kulutamme luonnonvarojen usean maapallon edestä. Kestävä tulevaisuus edellyttää rajuja muutoksia yhteiskunnassa, elämäntavoissa ja niiden taustalla olevissa ajattelutavoissa ja maailmankuvassa. Ilmastonmuutoksen todellisuudessa on syytä kriittisesti pohtia, millaista todellisuutta ja ihmiskuvaa vahvistamme myös kasvatuksessa ja millaisia olemisen ja elämisen tapoja meidän kannattaa tavoitella.

Keskeistä on vahvistaa tietoisuutta siitä, miten vaikutamme toisiimme ja ympäristöömme teoillamme ja asenteillamme halusimme tai emme. Ilmastonmuutokseen ja muihin kestävyyshaasteisiin liittyvät käyttäytymisen normit, hyvän elämän ihanteet ovat yhteisöllisesti määriteltyjä. Myös tapamme suhtautua, hiljaisuus ja vaikeneminen ilmastonmuutoksen edessä ovat yhteisöllisesti rakentuneita.

Opettajana ja tutkijana voin antaa neljä vinkkiä, miten tuota tietoisuutta voi lisätä ja samalla ruokkia toivoa, jota kipeästi tarvitsemme ilmastokriisin aikakaudella.

  1. Toimi esimerkkinä ja anna tilaa toimijuudelle. Ilmastonmuutos on yhteisöjen ja yksilöiden toiminnan epätoivottu, tahaton sivutuote. Kun kukaan ei tietoisesti halua aiheuttaa ilmastonmuutosta valinnoillaan, miten tarjota mahdollisuuksia tietoisille kestävämmille valinnoille? Aikuisilla on paljon tietoa ilmastonmuutoksesta ja sen hillitsemistä edistävistä toimintatavoista. Miksi me emme kuitenkaan toimi niin kuin pitäisi? On syytä pohtia, miksi emme aina toimi viisaasti ja mikä saa meidät toimimaan fiksummin ilmastonmuutoksen edessä? Opettaja voi toimia esimerkkinä. Opettaja ei voi kuitenkaan tehdä valintoja oppilaiden puolesta. Niitä on harjoiteltava itse. Aktiivisia toimijoita ei voi kasvattaa muuten kuin antamalla tilaa toimijuudelle.
  2. Pohtikaa yhdessä hankalia kysymyksiä ja tunteita. Lapset eivät ole piintyneissä ajattelutavoissa niin lujasti kiinni ja aikuisilla voi olla heiltä paljon opittavaa. He myös esittävät kysymyksiä ja ajatuksia, joita me emme välttämättä haluaisi kohdata, kuten: Mitä väliä sillä on, miten kukin toimii? Kysymys voi olla hyvä lähtökohta yhteisölliselle ilmiöpohjaiselle oppimiselle. Mistä välinpitämättömyyden tunne ja ajatus tulee? Mitä tarpeita välinpitämättömyydeltä vaikuttavan asenteen taustalla onkaan? Merkityksettömyyden kohtaaminen voi antaa tilaa merkityksellisyydelle. Milloin olisikaan hyvä hetki pysähtyä mitä väliä -asenteen äärelle? Ilmastonmuutoksen edessä on olennaista antaa tilaa juuri hankalien kysymysten pohtimiselle ja tunteiden ilmaisemiselle ja kohtaamiselle.
  3. Luo toivoa kehittämällä ratkaisuja yhdessä. Toivo syntyy yhdessä ihmettelemisestä ja tekemistä, läsnä olemisesta, kuulluksi tulemisesta. Toivo kumpuaa ihmisen kohtaamisesta, ahdistavien kysymysten kohtaamisesta yhdessä, vaikenemisen muurin murtamisesta – ja toiminnasta! Yhdessä ihmetellään ja yritetään toimia toisin, kokeillaan ja opitaan kokemuksistamme. Toivo ei ole pelon tai ahdistuksen vastakohta vaan epätoivon. Vaikeat tunteet pyrkivät pysäyttämään ja haluavat tulla kuulluksi. Me opettajat olemme välittämisen ammattilaisia. Välittäminen ei kuitenkaan tarkoita suojelemista tosiasioilta tai miellyttämistä, vaan ristiriitojen ja hankalien tunteiden kohtaamista, ihmisen hyväksymistä huolimatta hänen valinnoistaan. Toivoa vahvistaa hyvän potentiaalin, mahdollisen hyvyyden näkemistä kaikissa ihmisissä.
  4. Kohdista luova energia positiivisen tulevaisuuden kuvitteluun. Kuinka paljon opettajien aikaa ja energiaa kuluukaan lasten luovan energian tukahduttamiseen? Miten valjastaa lasten ja nuorten energia oppimiseen, yhteiseen toimintaan kestävämmän todellisuuden rakentamiseksi? Tärkeät ja merkitykselliset kysymykset kiinnostavat, kun niille annetaan aikaa. Entä jos kaikki olisi mahdollista ja ilmastonmuutos ratkaisu, millainen maailma silloin olisi ja miten yhteiskunta silloin toimisi, kun ei enää tuoteta hiilipäästöjä tai kuluteta luonnonvaroja?

Koulu on oiva paikka harjoitella vaikuttamista. Meidän kannattaa oppia ja toimia yhdessä. Ilmastonmuutoksen kannalta toimivat ratkaisut edistävät yleensä yhteisöllisyyttä, terveyttä, hyvinvointia ja sitä kautta onnellisuutta. Pienet teot vaikuttavat. Ilmastonmuutos on haaste, johon voimme tarttua yhdessä!

Mistä on kyse?