archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Taneli Heikka: Helsinki Spring on yritystukien vallankumous

Stanfordin professori ja eläköitynyt sarjayrittäjä Steve Blank vieraili Suomessa syyskuun alussa. Blankin luennot keräsivät tuhansia ihmisiä ja piiskasivat vauhtia kasvuyrittäjyyden kansanliikkeeseen, joka on kerännyt voimia päättäjien katseen katveessa jo pari vuotta.

Julkaistu

Stanfordin professori ja eläköitynyt sarjayrittäjä Steve Blank vieraili Suomessa syyskuun alussa. Blankin luennot keräsivät tuhansia ihmisiä ja piiskasivat vauhtia kasvuyrittäjyyden kansanliikkeeseen, joka on kerännyt voimia päättäjien katseen katveessa jo pari vuotta.  

Ehkä siinä vertauksessa, jossa Blankin ilotulituksiin päättynyttä telttaluentoiltaa hehkutettiin yrittäjäsukupolven Woodstockiksi oli aavistus liioittelua, mutta jotain merkittävää ilmassa oli suurien sanojen ja ruudinkatkun lisäksi. Twitterissä syntyi käsite Helsinki Spring – Arab Springin kaltainen aalto, joka tekee nuoristamme kapitalisteja.  

Blankin vierailulla oli yritysten rahoittamiseen liittyvä vallankumouksellinen viesti. Verorahaa yritystukiin käyttävät virkamiehet joutuvat ratkaisemaan, ovatko he blankilaisen yrittäjäliikkeen puolella vai sitä vastaan.  

Blank tarkastelee maailmaa kasvuyritysten avaimenreiästä. Niistä on yhtäkkiä tullut merkittäviä, koska vanhat yritykset eivät enää kasva ja työllistä niin kuin ennen.  

Tähän ongelmaan on Piilaaksossa – sittemmin esimerkiksi Israelissa ja Singaporessa – syntynyt nopeaan kasvuun tähtäävän yrittäjyyden keskittymiä, ekosysteemejä. Niissä pääoma, koulutus, työmarkkinat ja arvot kannustavat nopeasti startupien synnyttämiseen.  

Suomessa arvot, koulutus ja osaaminen ovat kehittymässä kasvuyrittäjyyden kannalta oikeaan suuntaan. Blankin Suomeen tuonut Aalto Entrepreneurship Society on merkki tästä. Työmarkkinoiden syntyminen vaatisi vielä lisää erilaisuuden sietoa ja rajua maahanmuuton lisäämistä. Piilaakson startupeista valtaosa on maahanmuuttajien perustamia.   

Tiukin pullonkaula on kuitenkin rahoitusjärjestelmä. Siinä on Blankin mielestä sosialistisia piirteitä. Meillä valtio yrittää ohjata, mihin kasvu syntyy ja tehdä sijoituspäätöksiä ilman sijoittajan henkilökohtaista riskiä. Blankille oikeita kasvuyrittäjyyden rahoittamisen periaatteita ovat seuraavat:

  1. Sijoituspäätökseen täytyy liittyä aina henkilökohtainen riski ja palkinto. Vain näin sijoittaja ottaa riskin, joka on oikeassa suhteessa kasvuyritysten toimintakenttään.
  2. Sijoittajan täytyy antaa rahan lisäksi oma asiantuntemuksensa, aikansa ja intohimonsa yrityksen käyttöön. 

Millainen kasvuyritysten julkinen rahoitusjärjestelmä syntyisi Blankin näkemysten pohjalta? Ja tarvitaanko sellaista lainkaan? Kasvuyrittäjyys on hyvin erikoinen yrittäjyyden muoto, joka kyseenalaistaa monet totutut suomalaiset arvot ja käsitykset yrittäjyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Miksi sellaista pitää tukea julkisesti?  

Startupeista noin 90 prosenttia epäonnistuu. Se kymmenes, joka onnistuu, tuottaa riskisijoittajille muhkeat voitot. Tämän järjestelmän olemassaolo perustellaan sillä, että yrittäjyys on paras tapa löytää uusia liiketoimintamalleja ja synnyttää työtä. Tehtävä on niin vaikea, että siihen tarvitaan äärimmilleen viritetty suuren riskin ja suurten palkintojen järjestelmä.   

Eikö tällainen järjestelmä siis synnytä Facebookinsa ja Rovionsa ilman julkista rahaakin? Kyllä, todennäköisesti. Mutta kapitalismissakin on akilleen kantapäänsä. Ja se liittyy Suomeen.  

Aivan alkuvaiheen yritykset jäävät rahoittamatta, jos kasvuyritysten ekosysteemi on heikosti kehittynyt – kuten Suomessa. Tämä on vaihe, jossa yritysten ideat ovat untuvaisia ja vaikeasti tunnistettavia. Piilaaksossa nämäkin ideat voivat tulla yksityisesti rahoitetuksi. Mutta Suomessa enkelisijoittajia on vain joitakin satoja, eikä rahaa riitä kaikille. Suomeen ei ole rahoittamisen kulttuuria, jossa varakkaat yksityishenkilöt, enkelien yhteisrahastot ja ammattimaisesti hallinnoidut venture capital –rahastot sijoittavat alkuvaiheen yrityksiin.   

Kulttuuri pitää siis synnyttää, ja tässä valtio voi tulla apuun. Se ei tarkoita, että valtio perustaisi uuden, pysyvän yritystukimuodon.  Maailman johtavat startup-keskittymät Piilaakso ja Israel syntyivät niin, että valtio tuki alkuvaiheen yritysten pääomasijoitusrahastoja vuosia ja vetäytyi sen jälkeen pois.  

Veronmaksajien raha voidaan esimerkiksi kanavoida epäsymmetrisiin rahastoihin, joissa yksityinen pääoma ja julkinen pääoma ovat yhdessä. Rahoituspäätökset syntyvät aina markkinaehtoisesti. Veronmaksajien rahaa menee siis vain sellaiseen yritykseen, johon joku yksityinen sijoittaja on valmis laittamaan omaa rahaansa.  

Toinen tuen kanavoimisen tapa voisi olla perustaa joukko yrityshautomoita. Blankin vierailulla Rovion Peter Vesterbacka heitti, että Tekesin 600 miljoonan euron budjetilla Suomeen saisi kymmenen inkubaattoria 60 miljoonan euron budjetilla. Kiintoisa ajatusleikki on pohtia, saisiko sillä enemmän innovaatioita aikaiseksi kuin nykyisellä rahan käyttötavalla. Paitsi että se ei ole ajatusleikki. Israel toimi näin. Hautomot voidaan yksityistää, kun ne toimivat omillaan.  

Millainen Suomen mallista tulee? Blank korosti useaan kertaan, että Israelin malli – jonka he löysivät 30 vuoden epäonnistumisten jälkeen – on erinomainen, mutta Suomi ei voi kopioida sitä. Suomen on löydettävä oma tapansa, jolla se luo Helsingistä maailman johtavan startup-keskittymän.  

Blank totesi, että tavattuaan merkittävän joukon poliitikkoja, elinkeinoelämän vaikuttajia ja virkamiesjohtoa esimerkiksi TEM:stä, hän ei ollut tavannut ihmistä, jolla olisi visio siitä, millainen rahoitusjärjestelmä Helsinki Startup Hubissa olisi kymmenen vuoden päästä, ja piirtäisi askelmerkit sinne.

Taneli Heikka
Kirjoittaja on AvajaOpen Oy:n perustaja ja seurasi Steve Blankin vierailua viestinnän asiantuntijana.