Kipeä kohta

Olin EU komission kutsumana delegaation jäsenenä tapaamassa Taiwanin ja Etelä-Korean ICT alan tutkimuksen korkean tason delegaatioita Brysselissä. Molempien maiden ICT alueen teollisuuden kasvuvauhti on hurja. Taiwanissa jo koe valmistetaan iPhone 5:sta,  ja labrassa valmistellaan kuuloaistin korvaavaa sirua, jonka tuotantokustannukset tulee olemaan euron luokkaa. Eli lähitulevaisuudessa voimme kasata halvoista komponenteista robotteja, joilla on ihmisen aisteja. Insinöörien into ja suunnitelmat tuntuivat lähes pelottavan täydellisiltä. En voinut malttaa olla kysymättä, että millaista maailmaa he oikein rakentavat ihmisen näkökulmasta. Sillä esim. Koreassa vanhusten itsemurhat ja nuorten syrjäytyminen lisääntyy nopeasti. Esittämäni kysymys taisi osua kipeään kohtaan. Kokouksessa tuli hiljaisuus ja jotakin murtui. Sama henkinen näköalattomuus vaivaa meitä täälläkin, meiltä vain puuttuu teollistamisen ajan into.  Olisiko nyt humanistien aika puuttua peliin? Ihminen tuntuu unohtuvan meidän teknokraattien täydellisiltä tiekartoilta.  Kuka tekee ne tärkeät miksi kysymykset ennen kuin teknologiaa otetaan käyttöön.  'Miksi juuri tämä teknologia parantaa ihmisten hyvää elämää ja/tai lisää ihmisten osallistumista/vahvistaa demokratiaa?' on se kysymys jota pitäisi miettiä teollisen näkökulman lisäksi.