Tarvitsemme kolme muutosta digitaalisen kansalaisosallistumisen vahvistamiseksi

Demokratia rapautuu maailmanlaajuisesti ja Euroopassa keskustellaan huolestuneeseen sävyyn riippuvuudesta globaaleista teknologiajäteistä.
Sen seurauksena Euroopassa kehitettyjen digitaalisen osallistumisalustojen tukemisesta on muodostunut entistä tärkeämpi osa yhteiskuntien resilienssin ja Euroopan teknologisen suvereniteetin vahvistamista. Niiden nähdään tarjoavan kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa päätöksentekoon myös vaalien välillä, tuottavan päätöksentekijöille vahvempaa ymmärrystä kansalaismielipiteistä sekä tukevan päätöksentekoa.

Vaikka perusteluita digitaalisen kansalaisosallistumisen pitkäjänteiselle kehittämiselle on nyt yltäkyllin, digitaalisten osallistumismahdollisuuksien kehittäjät kohtaavat toistuvasti samankaltaisia haasteita eri puolilla Eurooppaa.

Sitra ja digitaalista kansalaisosallistumista edistävä kansainvälinen mySociety-kansalaisjärjestö haastattelivat kevään 2026 aikana 35 eurooppalaista digitaalisen kansalaisosallistumisen asiantuntijaa tai alustakehittäjää. Viime viikolla keskustelua jatkettiin Sitran ja saksalaisen Bertelsmann-ajatushautomon järjestämässä pyöreän pöydän tilaisuudessa Brysselissä.

Haastateltujen ja pyöreän pöydän osallistujien viesti oli selvä. Jotta digitaalinen kansalaisosallistuminen voi todella tukea julkisen hallinnon päätöksentekoa ja vahvistaa kansalaisten luottamusta päätöksentekoon, eurooppalaistoimijoiden on puhallettava yhteen hiileen ja keskityttävä merkittävimpien esteiden raivaamiseen.

Tässä onnistuminen edellyttää kolmea keskeistä muutosta.

1. Digitaalisen kansalaisosallistumisen on vakuutettava päättäjät

Digitaalista kansalaisosallistumista jarruttaa johtajuusvaje. Osallistumisalustat näyttäytyvät monille poliittisille johtajille ja julkisen hallinnon ylimmille virkahenkilöille riskialttiina vaihtoehtoina.

Osin kyse on tietämättömyydestä. Mielikuvat digitaalisesta osallistumisesta juontuvat usein sosiaalisen median maailmasta. Siksi johtajat saattavat karsastaa digitaalisten osallistumisalustojen käyttöä, ajatellen että niillä käytävä vuorovaikutus johtaa trollaamiseen, asiattomuuksiin ja kontrollin menettämiseen.

Ei siis ihme, että osallistumisalustojen käyttö tuntuu johtajista vaivalloiselta verrattuna liian vähäisiin konkreettisiin hyötyihin, joita he kokevat vastineeksi saavansa.

Eurooppalaisen demokratian näkökulmasta johtajuusvaje muodostaa haasteen. Ilman vahvaa strategista omistajuutta digitaalisen osallistumisen ratkaisut eivät skaalaudu osaksi julkisen hallinnon ydintehtäviä Euroopassa.

Jatkossa digitaalisen kansalaisosallistumisen kehittäjien tulee kyetä entistä paremmin osoittamaan päättäjille kansalaisosallistumisen hyödyt ja hälventämään digitaaliseen osallistumiseen kohdistuvia perusteettomia pelkoja. Tässä saattavat auttaa muun muassa hyvin dokumentoidut esimerkit parhaista käytännön toteutuksista sekä päättäjien keskinäinen vertaisoppiminen. Kynnystä ottaa käyttöön digitaalisia osallistumisalustoja voi madaltaa myös hyvin suunnitelluilla ja johdetuilla osallistumisalustojen kokeiluilla, joiden keskeisenä pyrkimyksenä on kasvattaa ja laventaa julkisen hallinnon digitaalisen osallistumisen osaamista, myös päättäjätasolla.

2. Digitaalinen osallistuminen täytyy kytkeä tiiviimmin päätöksentekoon

Mitä hyötyä tai lisäarvoa digitaaliset osallistumisalustat sitten eri kohderyhmille tarjoavat? Kansalaisille ne tarjoavat vaivattoman ja ajasta ja paikasta riippumattoman tavan ilmasta oma mielipide madaltaen näin osallistumiskynnystä. Samalla alustojen käyttö voi täydentää tai rikastaa kasvokkaisiin kohtaamisiin perustuvia osallistumismenetelmiä.

Päätöksentekijöiden näkökulmasta digitaalisten osallistumisalustojen keskeinen haaste on se, että niiden tuottamat tulokset jäävät usein liian irralleen päätöksenteosta. Tämä on osin seurausta digitaalisen kansalaisosallistumisen johtajuusvajeesta, mutta muitakin syitä on.

Osallistumisalustoja ei ole yleensä liitetty kiinteästi hallinnon järjestelmiin. Eri osallistumisalustat tuottavat dataa erilaisissa muodoissa, joita julkisessa hallinnossa ei välttämättä ole totuttu käyttämään. Yhtä lailla syynä on myös puutteellinen poliittisen päätöksenteon tai hallinnollisten prosessien ymmärrys. Harvalla digitaalisen osallistumisalustan kehittäjällä on omasta takaa vahvaa osaamista päätöksenteon sykleistä ja prosesseista. Julkisessa hallinnossa puolestaan on vielä vähän digitaalisen osallistumisen asiantuntijoita.

Kun siltoja näiden tahojen välillä ei riittävästi ole, digitaalisen kansalaisosallistumisen kytkös päätöksentekoon säilyy löyhänä eikä sen hyötyjä päätöksenteolle pystytä systemaattisesti vahvistamaan tai selkeästi osoittamaan ja mittaamaan. Tarvitsemme tehokkaampia yhteistyöverkostoja ja -foorumeita, joissa julkisen hallinnon toimijat ja digitaalisten osallistumisalustojen kehittäjät voivat syventää keskinäistä ymmärrystään ja vahvistaa digitaalisten osallistumisalustojen yhteensopivuutta hallinnon prosesseihin.

3. Julkisen hallinnon hankintakäytäntöjä on yksinkertaistettava ja osallistumisalustojen hankintaosaamista parannettava

Digitaalisen kansalaisosallistumisen asiantuntijoiden välinen keskustelu kääntyy yleensä jossakin vaiheessa julkisen hallinnon hankintakäytäntöihin – ja aivan syystä. Digitaalisten osallistumisalustojen tarjoajat ovat usein pieniä toimijoita, jotka kokevat julkisen hallinnon hankintaprosessit kankeiksi ja byrokraattisiksi.

Oma lukunsa ovat esimerkiksi avointa lähdekoodia hyödyntävät osallistumisalustat, joille hankintaprosessi saattaa olla vielä hankalampi, koska julkisen hallinnon hankintapuolella ei välttämättä ole paljon osaamista avoimen lähdekoodin hankinnoista.

Julkiset hankinnat eivät myöskään yleensä mahdollista sopimuksia, jotka antaisivat osallistumisalustan tarjoajalle ja julkisen hallinnon kumppanille mahdollisuuden yhteiskehittää alustaa notkeasti sopimuskauden aikana esiin nousseisiin asiakkaan tarpeisiin. Näistä syistä osa osallistumisalustojen tarjoajista ei nykyisin tarjoa lainkaan alustaansa julkiselle hallinnolle, vaan pyrkii hakemaan asiakkaita muualta, esimerkiksi järjestö- tai yliopistokentältä.

EU:n komission vast’ikään julkaisema avoimen lähdekoodin strategia on tärkeä askel eteenpäin. Se pyrkii helpottamaan avoimen lähdekoodin ratkaisujen hankintoja ja vahvistamaan avoimen lähdekoodin teknologioiden eurooppalaista ekosysteemiä. Digitaalisten osallistumisalustojen – niin avointa kuin suljettua lähdekoodia hyödyntävien – hankintaprosessia julkisessa hallinnossa tulisi kuitenkin edelleen määrätietoisesti sujuvoittaa.

Eurooppalaisten yhteiskuntien resilienssin ja demokratian vahvistamisella on kiire. Mikään yllä kuvatuista haasteista ei ratkea sormia napsauttamalla. Kaikkiin niistä on kuitenkin olemassa lääkkeitä, joita esitettiin myös Brysselin työpajassa ja Sitran ja mySocietyn toteuttamissa asiantuntijahaastatteluissa.
Kun digitaalisen kansalaisosallistumisen kehittämistä edistävät tahot eri puolilla Eurooppaa yhdistävät voimansa aiempaa fiksummin, voimme yhdessä rakentaa tulevaisuutta, jossa digitaalisesta osallistumisesta on tullut vakiintunut ja tärkeä osa eurooppalaista demokratiaa.